Alkuteos: Chronicles of Cavallon: Book one (2020?)
Kääntäjä: Kaisa Ranta
Lukija: Anniina Piiparinen
Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)
Kesto: 8h 9min
Kustantaja: Jalava
ISBN: 9789518876185
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Sarjamerkintä: Cavallonin kronikat #1
Peukku: q^^
*Vuosisata sitten Cavallonin viisi kansaa - kentaurit, yksisarviset, vedenhevoset, pegasokset ja ihmiset - ovat käyneet sodan, joka on päättynyt katkerasti. Vanhat hyvät suhteet kansojen välillä ovat muisto vain. Nyt vallitsee epäluulon aika.
Yksisarviset pitävät entisiä ihmisliittolaisiaan orjina. Sivistyneet kentaurit uskovat ylemmyyteensä, mutta heillä on synkkä salaisuus. Vedenhevost ovat joutuneet merelle ja syyttävät siitä kentaureja. Ja pegasokset, jotka kaikkien mielestä aloittivat sodan, ovat paenneet vuorille.
Kaikki muuttuu, kun tapahtuu yllättävä hyökkäys. Pystyykö neljä nuorta - kaksi ihmistä, kentauri ja pegasos - pelastamaan tilanteen? Pystyvätkö ihmiset ja hevoset taistelemaan rinnakkain vapautensa puolesta? Jos he epäonnistuvat, Cavallon on tuhon oma.
Pegasosten viha aloittaa neliosaisen Cavallonin kronikat -sarjan, joka sopii kaikille vauhdikkaan eläinfantasian ystäville. Sarjan takana on Soturikissojen tuotantoyhtiö Working Partners, ja sarja onkin erinomaista luettavaa Soturikissojen faneille.
Kim Forster ihastui eläimiin ja fantasiaan koulussa luettuaan Richard Adamsin Ruohometsän kansan. Hän asuu miehensä, poikansa ja kolmen kissansa kanssa Marylandissa Yhdysvalloissa ja tarkkailee siellä eläviä villihevosia.*
Uskon, että Cavallonin kronikat puree ja nappaa Soturikissojen faneihin. Siinä on melkopaljon samanlaista tunnelmaa. Minuun ei ensimmäinen osa tehnyt suurta vaikutusta.
Kirja on kirjoitettu hyvin. Sen rakenne toimii. Vaikka kirjassa on monia tärkeitä henkilöitä ja tapahtumissa hypähdellään heidän kaikkien välillä, ei tapahtumissa mene sekaisin. Vaihdot toimivat ja jännitys säilyy hyvin yllä. Lisäksi lähes kaikista tärkeistä henkilöistä löytyy jotain mielenkiintoista mitä odottaa. Moni löytää helposti itselleen oman suosikin nuorista sankareista.
Maailma vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Taustalla on paljon historiaa ja tapahtumia, jotka vasta vähitellen alkavat paljastumaan. Lopussa tipahtaa myös melkoinen pommi, joka on omiaan laittamaan odottamaan seuraavaa osaa. Mutta. Minuun metsästävät ja ilmeisesti lihaa syövät pegasokset ja yksisarviset tuntuvat todella, todella oudoilta. Nehän ovat hevosia! Eivät hevoset syö lihaa. Tai sitten ymmärsin jotain pahasti väärin…
Kutkuttava aloitus. Mukavaa eläinfantasiaa, jossa on mukana myös ihmisiä, joten tavoittanee varmasti useamman lukijan.
Lukijana Piiparinen menetteli. Hänellä on ihan miellyttävän kuuloinen ääni, mutta hän tuntuu lukevan kamalan hiljaa. Minun piti itse pistää lisää ääntä, että kuulin hänen äänensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti