lauantai 18. kesäkuuta 2022

Alastair Reynolds: Varjokapteeni

 

Alkuteos: Shadow Captain (2019)

Kääntäjä: Hannu Tervaharju

Lukija: Mikko Toiviainen

Ilmestymisaika: 2022 (ko.painos)

Kesto: 18h 58min

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789511420668

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Kostaja #2

Peukku: q^^

*Kostajan sankarisisarukset uudessa henkeäsalpaavassa seikkailussa

Adrana ja Fura ovat yhdistäneet voimansa aarrejahtiin avaruuden syvimpiin syövereihin. Heillä on komennossaan pahamaineinen merirosvoalus, jonka perässä ovat koko galaksin voimat. Vanhat kaunat, petos ja pakkomielteet tuovat matkaan uusia uhkaavia mutkia.*



Mielenkiintoinen ja kutkuttava seikkailu avaruudessa. Tästä tarinasta löytyy niin ystävyyttä, vaarallisia tilanteita, petoksia, aarteita kuin myös yllätyksiä. Itse huomasin, että tapahtumista ja henkilöhahmoista kesti hetken saada kiinni. Itselläni on niin kauan siitä, kun luin sarjan ensimmäisen osan Kostajan. Selvästi helpompi olisi ollut hypätä mukaan aikalailla heti edellisen osan jälkeen. Hahmojen välejä kuin myös kaikkia edellisiä tapahtumiakaan ei avata sen paremmin vaikka niihin viitataan useasti.

Siskokset kamppailevat kumpikin omien haamujensa kanssa. Koska Adrana on kertojana, pääsee lukija/kuuntelija syvemmälle hänen aivoituksiinsa. Eivätkä ne ole aina sieltä selkeimmästä päästä. Nuorta naista kun vaivaavat epäilykset ja pelot, sekä myös edesmenneen kapteeni Bosan jättämät sisäiset arvet… Eikä Bosan maine jätä muutenkaan siskoksia ja heidän miehistöään rauhaan. He itse (ainakin osa) himoitsee Bosan aarretta ja monet muut taas himoitsevat heidän päitään. Porukka joutuukin tekemään kaikkensa selvitäkseen hengissä aina vain vaarallisemmaksi muuttuvassa pelissä. Keihin voi luottaa? Vai voiko kehenkään?

Maailma on luotu hyvin ja tapahtumat avaruudessa tuntuvat todella uskottavilta. Tulevaisuus voisi hyvinkin olla kuvatunlaista. Minuun ainakin menisi täydestä. Henkilöhahmoissa on melkoisia persoonia ja heidän välejään on kiintoisa seurata.

Minun kohdallani pienen miinuksen antaa lukija. Toiviaisella on “normaalissa” lukutilassa miellyttävän kuuloinen ääni. Se ei kuitenkaan aina toimi kunnolla. Ei ainakaan niissä tilanteissa kun hän koettaa antaa hahmoille elävyyttä vaihtamalla ääntä. Minulla se vaati totuttelua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti