Alkuteos: Le rouge et le noir (1830)
Kääntäjä: Joel Lehtonen
Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)
Sivumäärä: 483
Kustantaja: Saga Egmont
ISBN: 9788726445541
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2022: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä (50/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 1, 7, 8, 16, 17, 27, 32, 35, 38, 43 ja 46
*Julien Sorel on laskelmoiva nuori mies, joka aikoo tehdä kaikkensa parantaakseen yhteiskunnallista asemaansa. Sorel ei kaihda keinoja Pariisin seurapiireihin pyrkiessään, ja teologiaakin hän opiskelee pelkästään luokka-aseman takia. Sorelin tavoitteen eteen tulee kuitenkin yllättäviä esteitä, kun hän ajautuu suhteeseen varatun naisen kanssa…
Punaista ja mustaa on Stendalin klassikkoromaani vuodelta 1830.
Stendahl on kirjailija Marie-Henri Beylen (1783-1842) pseudonyymi. Beyle on yksi tunnetuimpia Ranskan kirjallisuushistorian kirjailijoista. Hän kirjoitti niin romaaneja, novelleja kuin myös matkakertomuksia. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat romaanit Parman kartusiaaniluostari sekä Punaista ja mustaa. Hän käytti salaniminä myös nimiä Alexandre Bombet sekä Anastasius Serpière. Beylen teokset edustavat pääasiassa realismia.*
Ulkopuolisen ja kaikkitietävän kertojan silmin seurataan nuoren Julian Sorelin vaiheita. Köyhän kirvesmiehen poika on saanut lahjakseen kauniin ulkomuodon ja älykkään pään. Näiden avujen turvin hän pääsee ensin kotiseutunsa merkkimiehen lasten kotiopettajaksi ja sitten myöhemmin rikkaan miehen sihteeriksi. Kummassakin paikassaan hän hurmaa ja hurmaantuu. Ensimmäisessä rouvashenkilöön, toisessa neitiin...
Kirja on melkomoista jahkailua ja kuhnailua. Tunteilla vatvontaa. Ensin ollaan kovin kunniallisia. Sitten ei. Välillä rakastetaan todella, sitten ollaan heti kohta kylmiä ja tunteettomia. Ja sitten taas lähes jumaloidaan toista. Ihme sekoilua, jossa ei tahdo pysyä perillä. Isoimman arvon annankin kirjalle siinä mielessä miten se kuvaa omaa aikaansa ja sen tapoja ja arvoja. Minuun nykylukijana se ei iske.
Julian on älykääpiö. M*lkvisti, jonka haluaisin itse toimittaa hirsipuuhun. Tai koska ollaan ranskassa, niin giljotiiniin. En muuten ymmärrä loppua ollenkaan. Julien saa minusta aivan liian ankaran rangaistuksen tekoonsa nähden.
Tulipahan luettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti