Alkuteos: Il pendolo di Foucault (1988)
Kääntäjä: Tuula Saarikoski
Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)
Sivumäärä: 693
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9510215201
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
*Mustaa magiaa tietokoneiden aikaan?
Kyllä - Umberto Ecolle kaikki on mahdollista. Teoksessa yhdistyy jännitysromaanin juoni aatehistoriaan ja metafyysisiin ajatusrakennelmiin samaan tapaan kuin Econ tunnetuimmassa kirjassa, Ruusun nimessä.
Kolme ystävystä pääsee perille vuosituhansia kestäneestä salaliitosta, jonka päämääränä on maailman herruus. Estääkseen sen he ryhtyvät ottamaan selville salaliiton taustahenkilöitä, mutta silloin pimeyden voimat lähtevät liikkeelle. Joku ei halua, että maailmanvaltausaikeet paljastuvat. Mystiset tapahtumat huipentuvat Pariisissa, joka muuttuu saatananpalvojien hornankattilaksi.*
En pitänyt. En sitten yhtään. Monestakin eri syystä.
Ensinnäkin kirja on äärimmäisen sekava. Se alkaa jännittävän oloisesti, ikään kuin tapahtumien keskeltä. Sitten aletaan kertomaan tarinaa. Ja se tarina sitten kerrotaankin piinallisen hitaasti ja kaikkien mahdollisten sivujuonien kautta. On parisuhdetta, matkaa toiseen maanosaan, työkuvioita... Vaikka mitä. Tavallaan kaikki kuitenkin jotenkin liittyy Temppeliherroihin ja heidän Suunnitelmaansa. Joten aivan täysin hakoteillä ei olla. Ongelmana vain se, että kaiken tuon jaarituksen aikana ehtii varsin helposti unohtamaan monia tärkeitä asioita. Esimerkiksi sen, mistä tässä kaikeissa oikeastaan olikaan kyse.
Toiseksi, kirjan henkilöt ovat äärettömän mielenkiinnottomia. Heistä kukaan ei kiinnosta. Heistä ei halua oppia tietämään lisää. Heidän kohtalonsa ovat (ainakin minulle) täysin yhdentekeviä.
Kolmanneksi, ainakin tämä painos on tuskastuttavan pientä printtiä ja jotenkin ahtaan oloinen. Lukeminen ei ollut mukava kokemus siinäkään mielessä.
Ihan jännä "salaliittoteoria", mutta liian pitkäveteisesti toteutettu että se oikein jaksaisi enempiä innostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti