David Eddings: Safiiriruusu

Alkuteos: The Sapphire Rose (1991)
Suomentaja: Pasi Punnonen
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 712
Kustantaja: Karisto
ISBN: 951-23-3608-1
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Eleniumin taru 3


*Ritari Sparhawk on lopultakin löytänyt Bhelliomin, mahtavan jalokiven, joka taikavoimallaan pystyy pelastamaan kristallikuoreen suljetun Ehlana –kuningattaren. Mutta kiveen liittyy myös vaaroja: salaperäinen varjohahmo alkaa vaania ritari Sparhawkia, Kuningattaren Puolustajaa, jonka hallussa jalokivi on. Kuka väijyskelijä oikein on? Onko hän ihminen vai pahuuden voimien lähettiläs?

Torjuakseen hirmuisen vastustajan Sparhawk joutuu ehkä päästämään valloilleen jalokiven täyden mahdin, jota yksikään kuolevainen ei pysty hallitsemaan.*



Eleniumin tarun viimeinen osa ei petä. Se on yhtä laadukas ja viihdyttävä kuin mitä aikaisemmatkin osat. Jälleen on mukana muutamia fantasiakirjallisuuden peruskliseitä, mutta jollei niiden anna pahemmin häiritä, niin kirjasta kyllä nauttii. Itseä eniten ehkä häiritsi kuningatar Ehlana ja hänen käytöksensä, jotka kuitenkin voidaan antaa anteeksi. Ja jälleen kerran, pitkien seikkailujen jälkeen tapahtuva lopputaistelu on ohitse jotenkin aivan liian pian ja pitää sisällään miltei pakollisen menetyksen sankarijoukossa…

Viihdyttävää perusfantasiaa, jonka parissa aika kyllä lentää. Suosittelen.

Boccaccio: Decamerone

Alkuteos: Decamerone (1351 tai 1353)
Suomentaja: Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen
Ilmestymisaika: 1983 (ko.painos)
Sivumäärä: 560
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-30-5774-7
Muoto: Kirja

*Luodessaan maailmankuulun novellikokoelmansa Decameronen italialainen renessanssiajan kirjailijamestari Giovanni Boccaccio (1313-1375) laski vankan perustan novellitaiteelle ja kirjoitti alati kestävän teoksen, jossa elää verhottomana kokonainen aikakausi, värikäs ja aisti-iloinen 1300-luku. Ne sata hilpeätä tarinaa, jotka Firenzen lähiseudulle vuonna 1348 mustaa surmaa paenneen seurueen naiset ja miehet aikansa kuluksi toisilleen kertoilevat, muodostavat rikkaan ja monipuolisen kokoelman.

”Käykää sisään, te kaikki, ja jokainen tulee löytämään sen mitä kaipasi… Herkässä ja kokemattomassa iässä oleville lapsille eivät kertomukset sovellu, eivätkä myöskään tylsistyneille ja vanhuksille eivätkö liioin ihmisille, joilla on äkäinen, pikkumainen tai jörö mielenlaatu. Mutta näitä lukuun ottamatta voivat kaikenkaltaiset nuoret ja vanhat ihmiset lukea niitä suureksi huvikseen ja varmasti jossain määrin hyödykseenkin.” (Hermann Hesse)*

Hessen varoitus lienee paikallaan, sillä aika monet näistä novelleista sisältävät melkoista ilottelua. Suurimmassa osassa tarinoista naiset tai miehet rakastuvat intohimoisesti ja pyrkivät toteuttamaan rakkauttaan milloin minkäkin laisia esteitä vastaan. Miltei poikkeuksetta jokainen tarina on jollain lailla viihdyttävä, vaikka itse en suuremmin pitänytkään kertomuksissa, joissa maalaritoverukset vedättivät toveriaan.

Tarinat ovat melkoisen lyhyitä ja tyyli miellyttävän helppolukuista ainakin tässä painoksessa. Sopivan mittaisia luettavaksi vaikka iltaisin ennen nukkumaan menoa tai muuten, jos kaipaa pienen hetken taukoa. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos, joka todella kestää aikaa ja jaksaa viihdyttää nuorempaakin lukijakuntaa.

Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa

Alkuteos: Coraline (2002)
Suomentaja: Mika Kivimäki
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 221
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-18808-9
Muoto: Kirja


*”Hiiret lähettivät sinulle viestin”, vanha mies kuiskasi. ”Viesti kuului näin: Älä mene ovesta.”

Mutta eräänä yönä ovi oli raollaan – ja Coralinen teki mieli lähteä tutkimusretkelle.

Kulttikirjailija Neil Gaimanin kauhutarina vie rinnakkaismaailmaan, joka jää kummittelemaan kaikenikäisten mieliin.*



Jos kaipaa kirjaa, jota ei malta laskea käsistään ennen kuin se on kokonaan luettu kannesta kanteen, eikä halua tuhlata lukemiseen kymmeniä tunteja, on tässä vastaus rukouksiin. Coraline on viehättävä aikuisten satu, joka sulahtaa läpi hetkessä. Itseltä taisi kulua kirjan lukemiseen noin pari tuntia.

Gaimanin tyyli kirjoittaa on rento ja miellyttävä, hänen ideansa hauskoja ja hahmot mielenkiintoisia. Pidän hänen tyylistään, jonka suomentaja on onnistunut toistavasti säilyttämään Coralinessa. Isot pisteet Kivimäelle loistavasta työstä.

Coraline viihdyttää ja ihastuttaa, sen lukee mielellään, vaikkei omasta mielestäni kyseessä olekaan mikään kauhutarina.  Suosittelen kyllä kaikille sadun nälkäisille!

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina

Ilmestymisaika: 2011
Sivumäärä: 607
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-28135-1
Muoto: Kirja


*Ei kukan kysynyt, halusinko mennä naimisiin suuriruhtinas Pietarin kanssa! Halusinko ylipäätänsä mennä neljätoistavuotiaana naimisiin kenenkään kanssa! Ei kukaan kysynyt, haluanko vaihtaa uudeksi kotimaakseni Venäjän, tämän mystisen maan, jonka ihmisistä ja tavoista en tiennyt mitään. Minut pakotettiin jättämään taakseni jotakin sellaista, josta en toivu koskaan.

Loisteliaan hovin keskus, vaimo, äiti, rakastettu – Venäjän keisarinna Katariina II Suuri tekee tiliä kiihkeästä nuoruudestaan. Joidenkin asioiden muistaminen tekee kipeää!

Uskomaton tahdonvoima nosti saksalaisen prinsessan Venäjän itsevaltiaaksi, mutta mikä oli hinta? Laila Hirvisaari tempaa lukijan 1700-luvun hovielämän juonitteluihin ja ylellisiin juhliin, mutta kuvaa koskettavasti myös niitä tuntoja, jotka ovat kaikille naisille yhteisiä asemasta ja aikakaudesta riippumatta.*



Ensimmäinen kosketukseni Laila Hirvisaareen, josta kyllä olen kuullut paljon kehuja tutuilta. Myönnän, että itseäni hieman jännitti. Olin pitänyt häntä jotenkin vanhemman väen kirjailijana, sellaisena, johon itse en välttämättä niin lämpenisi. Nytkin tartuin kirjaan vähän kuin Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen innoittamana. En raaskinut vielä luopua Venäjästä.

Yllätyin positiivisesti. Kirja on täynnä historiaa ja sen merkitystä ja kirjoitettu vielä suhteellisen mielenkiintoisesti vaikken suuresti olekaan vuorosanamaisesti esitettyjen repliikkien ystävä. Kuitenkin tähän teokseen tuntuu oikein hyvin sopivan tuollainen vuoropuhelu, jossa keisarinna itse opponenttinsa kanssa pui läpi nuoruuttaan ja matkaansa kohti valtaistuinta. Miellyttävä kirja lukea, joskin ehkä välillä hieman raskas. Joten kaikesta huolimatta en ehkä ihan heti tartu Katariinan keisarinnana olosta kertovaan teokseen, joka kuitenkin varmaan jossain vaiheessa tulee lukuun jo ihan henkilöhistoriallisen mielenkiintonsa takia.

Jos kaipaa juonittelua, pelkoa, rakkautta ja historian lehtien havinaa, niin voin kyllä lämpimästi suositella Minä, Katariinaa luettavaksi.

David Eddings: Rubiiniritari

Alkuteos: The Ruby Knight (1990)
Suomentaja: Pasi Punnonen
Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)
Sivumäärä: 456
Kustantaja: Karisto
ISBN: 951-23-3578-6
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Eleniumin taru 2


*Mahtavan fantasiasarjan toinen osa: Eleniumin taru on huikea kertomus ritarista keskellä ikiaikaista hyvän ja pahan taistelua.

Vain ammoin kadonnut Bhelliomin jalokivi saattoi taikavoimillaan elvyttää Elenian kuningattaren, joka oli väkevin loitsuin suljettu kristallikammioon. Sen sisällä nuori kuningatar kamppaili elämästään ja sinne hän oli menehtyvä, ellei jalokiveä löydettäisi ennen kahdentoista kuunkierron täyttymistä.

Ritari Sparhawk, Kuningattaren Puolustaja ja Pandionin ritari, lähti kumppaneineen vaarojen täytteiselle retkelle jäljittämään jalokiveä, joka satoja vuosia sitten oli kadonnut maanpiiristä. Mutta tarunomaista kiveä havitteli myös mahtava vastustaja yliluonnollisine voimineen.*



Sarjan lukuprojektini siirtyi englannista suomenkieleen, koska lähikirjastosta ei ilman varauksia englanninkielistä heti löytynyt mukaan. Enkä sitten malttanut odotella muutamaa päivää, jotta sellainen olisi ollut saapuvilla. Vaan eipä tuo haitannut lukemista ollenkaan. Punnonen on mielestäni kääntänyt tekstin hyvin säilyttäen hahmojen persoonallisuudet ja tekstin huumorin.

Vauhti on yhä melkoinen, mikä onkin hyvä, sillä ympäri maiden juoksemista on yhä luvassa. Turhiin matkusteluihin ei vieläkään tuhlailla sivuja, vaan tapahtumat etenevät mukavasti ja keskitytään olennaiseen. Joitakin viitteitä heitellään jatkosta ja vaikka niitä kovasti hahmojen taholta pyritäänkin toppuuttelemaan, saattaa lukija hyvinkin arvailla jo kauan etukäteen sen, mitä todella tulee tapahtumaan. Siinä mielessä Eddings ei oikein osaa luopua fantasiakirjallisuuden perus kliseisyydestä, mikä toisaalta on ihan mukava juttu. Kukapa ei haluaisi lukiessaan huomata, että se oikea heppu sattui sittenkin menestymään yllättävästi?

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, varsinkin jos pitää kepeästä ja mukaansa tempaavasta fantasiasta.

F.M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Alkuteos: Prestuplenije i nakazanije (1866)
Suomentaja: Juhani Konkka
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 636
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-571-008-1
Muoto: Kirja


*Venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski (Moskova 1821 – Pietari 1881) on 1800-luvun kriittisen realismin huomattavampia ja kiistellyimpiä mestareita ja maailmankirjallisuuden tärkeimpiä vaikuttajia.

Vuonna 1866 ilmestynyt Rikos ja rangaistus on hänen suurista teoksistaan ehyin: kaupunkilaisromaani, joka valottaa vapauden ongelmaa rationaalisesti perustellun yli-inhimillisyyden ja kristillisen rakkauden syvänä dialogina. Teoksessa hahmoteltu idean ja toiminnan yhteys muodostui keskeiseksi Dostojevskin myöhemmissä teoksissa, muun muassa Riivaajissa, Idiootissa ja Karamazovin veljeksissä.

Rikos ja rangaistus on romaani suurten teorioitten ja todellisuuden välisestä ristiriidasta, nerokkuudesta ja ylpeydestä, jotka väistämättä tuhoavat ihmisen.

Raskolnikov paljastaa tekonsa Sonjalle. Sonja pakottaa hänet julkiseen tunnustukseen ja teon sovittamiseen. Raskolnikovilla on kuitenkin edessään vielä monta kamppailua sekä itsensä että teorioittensa kanssa. Lopulta hän tottelee Sonjan neuvoa, jossa kuvastuu Dostojevskin maailmankatsomuksen ydin: ”Mene tienristeykseen, kumarra  kaikkea kansaa, suutele maata, koska olet tehnyt syntiä sitä vastaan.”

Raskolnikov ja Sonja lähtevät yhdessä Siperiaan. Ihmisen ongelmaksi kasvaa ’Rikos ja rangaistus’ romaanissa yksinäisyys: ihmissuhteiden umpikuja, vieraantuminen ympäröivästä todellisuudesta. Kiihkeiden tapahtumien miljöönä on vastakohtien Pietari, ”houreiden kaupunki”, jossa kaikki on mahdollista.*



Kirjan tekstit ovat jokseenkin harhaan johtavia. Tunnustus Sonjalle tapahtuu varsin myöhään ja lähtö Siperiaan on oikeastaan jälkisanoja, ei itse teosta. Kyseessä on pikemminkin kertomus siitä, miten päädyttiin lähtemään tuolle matkalle.

Jossain mielessä olen vähän pettynyt. Odotin, että tunnustuksesta olisi tullut suuri ja mahtipontinen näytelmä, mutta se olikin vain muutaman rivin mittainen ja se siitä. Ehkä tässä tarinassa oli sittenkin se matka tärkeämpi kuin itse päämäärä.

Pidin kyllä kirjasta, sen tunteesta. Hahmoja oli ehkä vähän liian monta, tai sitten minua vain todella sekoittivat hieman liikaa nuo venäläisten kutsumanimet. Ihan kuin Raskolnikovinkin kutsumanimi olisi muuttunut ainakin pariin kertaan matkan varrella…  Tai sitten hämmennystä aiheutti sekin, että osa nimistä oli varsin saman suuntaisia. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos. Ei kuitenkaan sopine kaikkein keveintä luettavaa etsiville.

David Eddings: The Diamond Throne

Ilmestymisaika:  1993 (ko.painos)
Alkuperäisteoksen ilmestymisaika: 1989
Sivumäärä: 496
Kustantaja: HarperCollinsPuplishers
ISBN: 0-586-20372-9
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Eleniumin taru 1


*The queen’s champion Sparhawk, Pandion Knight and Queen’s Champion, returns from a long spell of exile to find his native land overrun with evil and intrigue – and his young Queen grievously ill. Indeed, Ehlana lies magically entombed within a block of crystal, doomed to die unless a cure can be found within the year.

But as Sparhawk and his allies – who include Sephrenia, the ageless sorseress, and Flute, the strange and powerful girl-child – seek to save Ehlana and the land, they discover that the evil is even greater and more pervasive than they had feared…*



Pitkästä aikaa palasin yläasteikäisenä kovastikin lukemani fantasiakirjailijan pariin ja yllättäen englanniksi. Enkä joutunut pettymään. Tämä kirja on taattua Eddingsiä mielenkiintoisine hahmoineen, ympäri maailmaa juoksuttavine tehtävineen unohtamatta tiettyä annosta huumoria. Nautinnollista, eikä liian raskasta luettavaa, vaikka kaiken maailman politikointia mukana onkin. Eikä kielen vaihdos todellakaan haitannut. Se on miellyttävän helppolukuista ja mukaansa tempaavaa, miltei koukuttavaa. Tosin alussa on pieni, melko lyhyt pätkä, jonka kieli on hieman hankalampitajuista, eräänlainen johdanto, mutta kun siitä pääsee ylitse, niin kaikki helpottuu.

Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille fantasian ja mukavan huumorin ystäville.

Sir Arthur Conan Doyle: The Complete Stories of Sherlock Holmes

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos.)
Alkuperäisten tarinoiden ilmestymisaika: 1892-1972
Sivumäärä: 1408
Kustantaja:Wordsworth library collection
ISBN: 978-1-84022-076-6
Muoto: Kirja





Kootut teokset. Huhuh. Pakko sanoa, että lähemmäs vuosi kului, kun kyseistä opusta lueskelin. Tosin, en kyllä lukenutkaan joka päivä tai mitenkään muutenkaan turhan suunnitelmallisesti. Luin kun siltä tuntui ja aina vähän kerrallaan, jottei olisi tuntunut liian raskaalta.

Vaikka teos onkin kokonaan englanniksi, ei se missään vaiheessa ollut liian raskasta. Nautin kovasti lukemisesta ja siitä, että tunnisti tutut tarinat lukiessa. Oli mukana kyllä joitain itselle ennestään tuntemattomiakin tapauksia, mikä oli tietenkin vain positiivinen yllätys. Heräsi tosin kauhea himo päästä katsomaan jotain filmatisointia aiheesta. Ihan tietenkin vain uteliaisuuden pohjalta.

Voin kyllä lämpimästi suositella Sherlockia kaikille, jotka pitävät näistä pienistä mysteereistä elämässä. Hän on ihastuttavan ärsyttävä persoona omalaatuisuuksineen. Kirjassa tosin hieman itseäni häiritsivät pienet epämääräisyydet aikajanojen suhteen. Esimerkiksi mainittakoon vaikka eräs avioliitto, jotten nyt aiheesta tietämättömille liikaa paljastelisi. Mutta jos moisten pikkuseikkojen ei anna liikaa itseään häiritä, niin erinomaista lukemista.