Ilmestymisaika: 2011
Sivumäärä: 607
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-28135-1
Muoto: Kirja
*Ei kukan kysynyt, halusinko mennä naimisiin suuriruhtinas Pietarin kanssa! Halusinko ylipäätänsä mennä neljätoistavuotiaana naimisiin kenenkään kanssa! Ei kukaan kysynyt, haluanko vaihtaa uudeksi kotimaakseni Venäjän, tämän mystisen maan, jonka ihmisistä ja tavoista en tiennyt mitään. Minut pakotettiin jättämään taakseni jotakin sellaista, josta en toivu koskaan.
Loisteliaan hovin keskus, vaimo, äiti, rakastettu – Venäjän keisarinna Katariina II Suuri tekee tiliä kiihkeästä nuoruudestaan. Joidenkin asioiden muistaminen tekee kipeää!
Uskomaton tahdonvoima nosti saksalaisen prinsessan Venäjän itsevaltiaaksi, mutta mikä oli hinta? Laila Hirvisaari tempaa lukijan 1700-luvun hovielämän juonitteluihin ja ylellisiin juhliin, mutta kuvaa koskettavasti myös niitä tuntoja, jotka ovat kaikille naisille yhteisiä asemasta ja aikakaudesta riippumatta.*
Ensimmäinen kosketukseni Laila Hirvisaareen, josta kyllä olen kuullut paljon kehuja tutuilta. Myönnän, että itseäni hieman jännitti. Olin pitänyt häntä jotenkin vanhemman väen kirjailijana, sellaisena, johon itse en välttämättä niin lämpenisi. Nytkin tartuin kirjaan vähän kuin Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen innoittamana. En raaskinut vielä luopua Venäjästä.
Yllätyin positiivisesti. Kirja on täynnä historiaa ja sen merkitystä ja kirjoitettu vielä suhteellisen mielenkiintoisesti vaikken suuresti olekaan vuorosanamaisesti esitettyjen repliikkien ystävä. Kuitenkin tähän teokseen tuntuu oikein hyvin sopivan tuollainen vuoropuhelu, jossa keisarinna itse opponenttinsa kanssa pui läpi nuoruuttaan ja matkaansa kohti valtaistuinta. Miellyttävä kirja lukea, joskin ehkä välillä hieman raskas. Joten kaikesta huolimatta en ehkä ihan heti tartu Katariinan keisarinnana olosta kertovaan teokseen, joka kuitenkin varmaan jossain vaiheessa tulee lukuun jo ihan henkilöhistoriallisen mielenkiintonsa takia.
Jos kaipaa juonittelua, pelkoa, rakkautta ja historian lehtien havinaa, niin voin kyllä lämpimästi suositella Minä, Katariinaa luettavaksi.
Sivumäärä: 607
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-28135-1
Muoto: Kirja
*Ei kukan kysynyt, halusinko mennä naimisiin suuriruhtinas Pietarin kanssa! Halusinko ylipäätänsä mennä neljätoistavuotiaana naimisiin kenenkään kanssa! Ei kukaan kysynyt, haluanko vaihtaa uudeksi kotimaakseni Venäjän, tämän mystisen maan, jonka ihmisistä ja tavoista en tiennyt mitään. Minut pakotettiin jättämään taakseni jotakin sellaista, josta en toivu koskaan.
Loisteliaan hovin keskus, vaimo, äiti, rakastettu – Venäjän keisarinna Katariina II Suuri tekee tiliä kiihkeästä nuoruudestaan. Joidenkin asioiden muistaminen tekee kipeää!
Uskomaton tahdonvoima nosti saksalaisen prinsessan Venäjän itsevaltiaaksi, mutta mikä oli hinta? Laila Hirvisaari tempaa lukijan 1700-luvun hovielämän juonitteluihin ja ylellisiin juhliin, mutta kuvaa koskettavasti myös niitä tuntoja, jotka ovat kaikille naisille yhteisiä asemasta ja aikakaudesta riippumatta.*
Ensimmäinen kosketukseni Laila Hirvisaareen, josta kyllä olen kuullut paljon kehuja tutuilta. Myönnän, että itseäni hieman jännitti. Olin pitänyt häntä jotenkin vanhemman väen kirjailijana, sellaisena, johon itse en välttämättä niin lämpenisi. Nytkin tartuin kirjaan vähän kuin Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen innoittamana. En raaskinut vielä luopua Venäjästä.
Yllätyin positiivisesti. Kirja on täynnä historiaa ja sen merkitystä ja kirjoitettu vielä suhteellisen mielenkiintoisesti vaikken suuresti olekaan vuorosanamaisesti esitettyjen repliikkien ystävä. Kuitenkin tähän teokseen tuntuu oikein hyvin sopivan tuollainen vuoropuhelu, jossa keisarinna itse opponenttinsa kanssa pui läpi nuoruuttaan ja matkaansa kohti valtaistuinta. Miellyttävä kirja lukea, joskin ehkä välillä hieman raskas. Joten kaikesta huolimatta en ehkä ihan heti tartu Katariinan keisarinnana olosta kertovaan teokseen, joka kuitenkin varmaan jossain vaiheessa tulee lukuun jo ihan henkilöhistoriallisen mielenkiintonsa takia.
Jos kaipaa juonittelua, pelkoa, rakkautta ja historian lehtien havinaa, niin voin kyllä lämpimästi suositella Minä, Katariinaa luettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti