Alkuteos: Prestuplenije i nakazanije (1866)
Suomentaja: Juhani Konkka
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 636
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-571-008-1
Muoto: Kirja
*Venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski (Moskova 1821 – Pietari 1881) on 1800-luvun kriittisen realismin huomattavampia ja kiistellyimpiä mestareita ja maailmankirjallisuuden tärkeimpiä vaikuttajia.
Vuonna 1866 ilmestynyt Rikos ja rangaistus on hänen suurista teoksistaan ehyin: kaupunkilaisromaani, joka valottaa vapauden ongelmaa rationaalisesti perustellun yli-inhimillisyyden ja kristillisen rakkauden syvänä dialogina. Teoksessa hahmoteltu idean ja toiminnan yhteys muodostui keskeiseksi Dostojevskin myöhemmissä teoksissa, muun muassa Riivaajissa, Idiootissa ja Karamazovin veljeksissä.
Rikos ja rangaistus on romaani suurten teorioitten ja todellisuuden välisestä ristiriidasta, nerokkuudesta ja ylpeydestä, jotka väistämättä tuhoavat ihmisen.
Raskolnikov paljastaa tekonsa Sonjalle. Sonja pakottaa hänet julkiseen tunnustukseen ja teon sovittamiseen. Raskolnikovilla on kuitenkin edessään vielä monta kamppailua sekä itsensä että teorioittensa kanssa. Lopulta hän tottelee Sonjan neuvoa, jossa kuvastuu Dostojevskin maailmankatsomuksen ydin: ”Mene tienristeykseen, kumarra kaikkea kansaa, suutele maata, koska olet tehnyt syntiä sitä vastaan.”
Raskolnikov ja Sonja lähtevät yhdessä Siperiaan. Ihmisen ongelmaksi kasvaa ’Rikos ja rangaistus’ romaanissa yksinäisyys: ihmissuhteiden umpikuja, vieraantuminen ympäröivästä todellisuudesta. Kiihkeiden tapahtumien miljöönä on vastakohtien Pietari, ”houreiden kaupunki”, jossa kaikki on mahdollista.*
Kirjan tekstit ovat jokseenkin harhaan johtavia. Tunnustus Sonjalle tapahtuu varsin myöhään ja lähtö Siperiaan on oikeastaan jälkisanoja, ei itse teosta. Kyseessä on pikemminkin kertomus siitä, miten päädyttiin lähtemään tuolle matkalle.
Jossain mielessä olen vähän pettynyt. Odotin, että tunnustuksesta olisi tullut suuri ja mahtipontinen näytelmä, mutta se olikin vain muutaman rivin mittainen ja se siitä. Ehkä tässä tarinassa oli sittenkin se matka tärkeämpi kuin itse päämäärä.
Pidin kyllä kirjasta, sen tunteesta. Hahmoja oli ehkä vähän liian monta, tai sitten minua vain todella sekoittivat hieman liikaa nuo venäläisten kutsumanimet. Ihan kuin Raskolnikovinkin kutsumanimi olisi muuttunut ainakin pariin kertaan matkan varrella… Tai sitten hämmennystä aiheutti sekin, että osa nimistä oli varsin saman suuntaisia. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos. Ei kuitenkaan sopine kaikkein keveintä luettavaa etsiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti