Ilmestymisaika: 2006
Sivumäärä: 320
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-952-459-760-9
Muoto: Pokkari
*Omaleimaisen prosaistin aistivoimainen teos käsittelee tunteista raadollisimpia.
”Kun kirjoissani tapettiin nainen, se oli puukotuksen tai kuristamisen tai ampumisen hetkellä aina Marja. Sillä hänestä minä olin riippuvainen taiteellisesti ja vähän muutenkin, vaikken ollut koskenut häneen sormellanikaan eropäätöksen jälkeen.”
Yö. Huoltoaseman baari. Vakiopöytä. Olli Pengerin kynästä kirpoavat murhat ja raiskaukset tuhruiselle servietille. Ex-vaimonsa Marjan avulla bestseller-dekkarikirjailija on onnistunut luomaan täydellisen päähenkilön, komisario Juhani Tähdön, jonka väkivaltainen ja kuolemantäyteinen maailma on alkanut vietellä Pengeriä. Kunnes se tapahtuu oikeasti.
Pengerin pojan Raulin osallisuus henkirikokseen pakottaa kirjailijaisän katsomaan kuolemaa uudesta näkökulmasta. Äkkiä kuoleman sattumanvaraisuus – ja viihdyttävyys – onkin kohtuutonta. Kriisin syvyys yllättää kaikki, ja muuttaa kaiken.*
Takakansi vaikuttaa lupaavalta. Itse kirja ei vastaa näitä lupauksen nostattamia odotuksia. Koko ajan lukiessa tuntuu siltä, että tässä vasta pohjustetaan itse tarinaa, selitetään kuinka komisario Tähtö on syntynyt ja että kohta, ihan kohta päästään itse asiaan. Ennen kuin sinne asti päästään loppuvat kuitenkin sivut ja takakansi tulee vastaan. Kirjan tarina ei ikinä kunnolla lähde liikkeelle. Se jumittaa. Mikä vielä pahempaa, henkilöhahmot poissaolevaa Tähtöä lukuun ottamatta eivät jaksa kiinnostaa. Marja ja muut naishahmot ovat yhdentekeviä, pinnallisia. Mieshahmot samoin. Kertojaminä Penger itse on mitäänsanomaton ja hänen poikansa Raul voisi aivan yhtä hyvin painua hiiteen. He eivät kiinnosta.
Lukeminen oli tämän kirjan kohdalla hieman pakonomaista. En sitten tiedä johtuiko se hahmojen tyhjyydestä vai kirjan tyylistä. Tunnustan avoimesti, ettei Hassisen tyyli oikein napannut. Välillä se jopa inhotti.
En voi suositella tätä kirjaa. Jos mahdollista, jättäkää se hyllyyn ja ottakaa ennemmin joku toinen.
Sivumäärä: 320
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-952-459-760-9
Muoto: Pokkari
*Omaleimaisen prosaistin aistivoimainen teos käsittelee tunteista raadollisimpia.
”Kun kirjoissani tapettiin nainen, se oli puukotuksen tai kuristamisen tai ampumisen hetkellä aina Marja. Sillä hänestä minä olin riippuvainen taiteellisesti ja vähän muutenkin, vaikken ollut koskenut häneen sormellanikaan eropäätöksen jälkeen.”
Yö. Huoltoaseman baari. Vakiopöytä. Olli Pengerin kynästä kirpoavat murhat ja raiskaukset tuhruiselle servietille. Ex-vaimonsa Marjan avulla bestseller-dekkarikirjailija on onnistunut luomaan täydellisen päähenkilön, komisario Juhani Tähdön, jonka väkivaltainen ja kuolemantäyteinen maailma on alkanut vietellä Pengeriä. Kunnes se tapahtuu oikeasti.
Pengerin pojan Raulin osallisuus henkirikokseen pakottaa kirjailijaisän katsomaan kuolemaa uudesta näkökulmasta. Äkkiä kuoleman sattumanvaraisuus – ja viihdyttävyys – onkin kohtuutonta. Kriisin syvyys yllättää kaikki, ja muuttaa kaiken.*
Takakansi vaikuttaa lupaavalta. Itse kirja ei vastaa näitä lupauksen nostattamia odotuksia. Koko ajan lukiessa tuntuu siltä, että tässä vasta pohjustetaan itse tarinaa, selitetään kuinka komisario Tähtö on syntynyt ja että kohta, ihan kohta päästään itse asiaan. Ennen kuin sinne asti päästään loppuvat kuitenkin sivut ja takakansi tulee vastaan. Kirjan tarina ei ikinä kunnolla lähde liikkeelle. Se jumittaa. Mikä vielä pahempaa, henkilöhahmot poissaolevaa Tähtöä lukuun ottamatta eivät jaksa kiinnostaa. Marja ja muut naishahmot ovat yhdentekeviä, pinnallisia. Mieshahmot samoin. Kertojaminä Penger itse on mitäänsanomaton ja hänen poikansa Raul voisi aivan yhtä hyvin painua hiiteen. He eivät kiinnosta.
Lukeminen oli tämän kirjan kohdalla hieman pakonomaista. En sitten tiedä johtuiko se hahmojen tyhjyydestä vai kirjan tyylistä. Tunnustan avoimesti, ettei Hassisen tyyli oikein napannut. Välillä se jopa inhotti.
En voi suositella tätä kirjaa. Jos mahdollista, jättäkää se hyllyyn ja ottakaa ennemmin joku toinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti