Alkuteos: Streams of Silver (1989)
Suomentaja: Petri Neuvonen
Ilmestymisaika: 1997(ko.painos)
Sivumäärä: 374
Kustantaja: Jalava
ISBN: 951-887-102-7
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Jäätuulen laakso –trilogia #2 / Forgotten Realms -kirja
Huom: Kannattaa lukea ensin Musta haltia -trilogia
*”Vielä sinun silmäsi loistavat kun näet miten hopea virtaa puroina Mithrilsaleissa!”
Kääpiö Bruenor, barbaari Wulfgar, Regin puolituinen ja musta haltia Drizzt saavat taistella hirviöitä ja taikuutta vastaan matkallaan Mithrilsaleihin, Bruenorin ja hänen esi-isiensä vanhaan kotiin.
Ennakkoluulojen ja asenteiden masentama Drizzt miettii palaisiko siihen valottomaan maanalaiseen kaupunkiin ja pahuuden syövyttämään elämään, jonka hän jo kerran hylkäsi. Wulfgar alkaa päästä inhostaan taikuutta kohtaan. Regis saa peräänsä salamurhaajan, joka yrittää surmata kumppanukset mustien velhojen avustuksella. Bruenorin unelmien toteutuminen ja hänen ystäviensä henki riippuu urhean nuoren naisen neuvokkuudesta.*
Mainitsinko jo, että olen Salvatore fani? Noh, ahmiahan tämä toinen osa piti ja aikaa siihen kului reilu vuorokausi… Että näin.
Jo tästä trilogian toisesta osasta on havaittavissa Salvatoren kehitys. Henkilöhahmot ja heidän välisensä suhteet alkavat syvenemään, vaikka osa asioista hypäytetäänkin aivan yhtäkkiä lukijan silmille. Jotenkin nuo tilanteet ja ajatukset siitä, missä välissä moiset asiat ehtivät kehittymään, eivät kuitenkaan haittaa kovinkaan paljoa.
Salvatoren käyttämä kieli on myös rikastunut melkoisesti. Kuvailua on tullut enemmän ja sanavarasto selvästikin kasvanut. Tosin ainahan suomennoksissa on otettava kääntäjän vaikutus mukaan. Tässä tapauksessa vieläkin enemmän, sillä kääntäjä on eri kuin sarjan ensimmäisessä osassa.
Juonellisesti kirja etenee ripeästi. Tapahtumat etenevät hyvää vauhtia eikä missään kohdin jäädä junnuttamaan paikallaan. Pitkän matkan kuvailuun ei juurikaan tuhlailla aikaa, vaan rasittavan yksitoikkoisen taivaltamisen kuvailu jätetään muille. Sen sijaan matkan kohokohtia – kuten taisteluita tai vaarallisia myrskyjä – kyllä otetaan esille, jotta saadaan kirjaan mukaan miellyttävä matkaelementti.
Taikuudella ja maagisilla esineillä on tässä kirjassa selvästi suurempi rooli kuin ensimmäisessä osassa. Sitä käytetään nopeuttamaan matkustusta kuin myös taisteluissa. Ja monia tietenkin ilahduttaa se, että Catti-brie mutta ennen kaikkea Artemis Entreri ovat molemmat mukana kuvioissa.
En voi muuta todeta kuin että on harmillista, että loma loppui jo, enkä siis voi istua koko päivää nenä kiinni trilogian viimeisessä osassa.
Suomentaja: Petri Neuvonen
Ilmestymisaika: 1997(ko.painos)
Sivumäärä: 374
Kustantaja: Jalava
ISBN: 951-887-102-7
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Jäätuulen laakso –trilogia #2 / Forgotten Realms -kirja
Huom: Kannattaa lukea ensin Musta haltia -trilogia
*”Vielä sinun silmäsi loistavat kun näet miten hopea virtaa puroina Mithrilsaleissa!”
Kääpiö Bruenor, barbaari Wulfgar, Regin puolituinen ja musta haltia Drizzt saavat taistella hirviöitä ja taikuutta vastaan matkallaan Mithrilsaleihin, Bruenorin ja hänen esi-isiensä vanhaan kotiin.
Ennakkoluulojen ja asenteiden masentama Drizzt miettii palaisiko siihen valottomaan maanalaiseen kaupunkiin ja pahuuden syövyttämään elämään, jonka hän jo kerran hylkäsi. Wulfgar alkaa päästä inhostaan taikuutta kohtaan. Regis saa peräänsä salamurhaajan, joka yrittää surmata kumppanukset mustien velhojen avustuksella. Bruenorin unelmien toteutuminen ja hänen ystäviensä henki riippuu urhean nuoren naisen neuvokkuudesta.*
Mainitsinko jo, että olen Salvatore fani? Noh, ahmiahan tämä toinen osa piti ja aikaa siihen kului reilu vuorokausi… Että näin.
Jo tästä trilogian toisesta osasta on havaittavissa Salvatoren kehitys. Henkilöhahmot ja heidän välisensä suhteet alkavat syvenemään, vaikka osa asioista hypäytetäänkin aivan yhtäkkiä lukijan silmille. Jotenkin nuo tilanteet ja ajatukset siitä, missä välissä moiset asiat ehtivät kehittymään, eivät kuitenkaan haittaa kovinkaan paljoa.
Salvatoren käyttämä kieli on myös rikastunut melkoisesti. Kuvailua on tullut enemmän ja sanavarasto selvästikin kasvanut. Tosin ainahan suomennoksissa on otettava kääntäjän vaikutus mukaan. Tässä tapauksessa vieläkin enemmän, sillä kääntäjä on eri kuin sarjan ensimmäisessä osassa.
Juonellisesti kirja etenee ripeästi. Tapahtumat etenevät hyvää vauhtia eikä missään kohdin jäädä junnuttamaan paikallaan. Pitkän matkan kuvailuun ei juurikaan tuhlailla aikaa, vaan rasittavan yksitoikkoisen taivaltamisen kuvailu jätetään muille. Sen sijaan matkan kohokohtia – kuten taisteluita tai vaarallisia myrskyjä – kyllä otetaan esille, jotta saadaan kirjaan mukaan miellyttävä matkaelementti.
Taikuudella ja maagisilla esineillä on tässä kirjassa selvästi suurempi rooli kuin ensimmäisessä osassa. Sitä käytetään nopeuttamaan matkustusta kuin myös taisteluissa. Ja monia tietenkin ilahduttaa se, että Catti-brie mutta ennen kaikkea Artemis Entreri ovat molemmat mukana kuvioissa.
En voi muuta todeta kuin että on harmillista, että loma loppui jo, enkä siis voi istua koko päivää nenä kiinni trilogian viimeisessä osassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti