Alkuteos: Na margem do rio Piedra eu sentei e chorei (1994)
Suomentaja: Jarna Piippo
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 200
Kustantaja: Bazar Kustannus Oy
ISBN: 978-952-5635-20-1
Muoto: Pokkari
*Mitä tapahtuu, kun nuoruuden rakastavaiset kohtaavat yhdentoista vuoden jälkeen? Piedrajoen rannalla istuin ja itkin on lumoava tarina rakastavaisista, jotka kamppailevat löytääkseen elämän tarkoituksen. Naisesta on kasvanut itsenäinen ja vahva, ja miehestä on tullut hengellinen johtaja. Yhdessä he lähtevät matkalle, joka ravistelee molempien tunteita ja suhdetta elämään. Syytökset ja kauna nousevat vuosien jälkeen pintaan. Mutta Piedrajoen rannalla, Ranskan Pyreneiden pienessä kylässä, he tarkastelevat uudelleen erikoista suhdettaan ja pohtivat elämän tärkeitä kysymyksiä.*
Paulo Coelhon tyyli kirjoittaa on suora ja rehellinen. Hänen lauseissaan piilee yksinkertainen kauneus, joka aina onnistuu lumoamaan minut. Hänen tapansa ilmasta asiat ja tulkita maailmaa saa minut hymyilemään ja oivaltamaan uusia asioita. Tai ymmärtämään jotain, jonka olen salaisesti tiennyt.
Piedrajoen rannalla istuin ja itkin on kaunis ja koskettava tarina siitä, miten ihmiset, vaikka rakastavatkin toisiaan, eivät aina osaa puhua toisilleen ja siten tietämättään ja tahtomattaan aiheuttavat toisille surua. Lukiessa ymmärtää, että aina ei pitäisi pitää asioita sisällään, vaan ne pitäisi jakaa. Eivät muut voi ymmärtää meitä, jos pidämme kaiken sisällämme ja salassa. Rakkaus ja elämä on tarkoitettu jaettaviksi. Siinä on kirjan perimmäinen sanoma yhdessä Coelholle niin tyypillisen Äidin, Jumalan naisellisen puolen lisäksi.
Minusta Coelhon näkemys siitä, että Jumala on sekä Isä että Äiti on kaunis ja tosi. Meidäthän on luotu Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi. Miksei siis jumaluus voisi olla myös naisellinen?
Suomentaja: Jarna Piippo
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 200
Kustantaja: Bazar Kustannus Oy
ISBN: 978-952-5635-20-1
Muoto: Pokkari
*Mitä tapahtuu, kun nuoruuden rakastavaiset kohtaavat yhdentoista vuoden jälkeen? Piedrajoen rannalla istuin ja itkin on lumoava tarina rakastavaisista, jotka kamppailevat löytääkseen elämän tarkoituksen. Naisesta on kasvanut itsenäinen ja vahva, ja miehestä on tullut hengellinen johtaja. Yhdessä he lähtevät matkalle, joka ravistelee molempien tunteita ja suhdetta elämään. Syytökset ja kauna nousevat vuosien jälkeen pintaan. Mutta Piedrajoen rannalla, Ranskan Pyreneiden pienessä kylässä, he tarkastelevat uudelleen erikoista suhdettaan ja pohtivat elämän tärkeitä kysymyksiä.*
Paulo Coelhon tyyli kirjoittaa on suora ja rehellinen. Hänen lauseissaan piilee yksinkertainen kauneus, joka aina onnistuu lumoamaan minut. Hänen tapansa ilmasta asiat ja tulkita maailmaa saa minut hymyilemään ja oivaltamaan uusia asioita. Tai ymmärtämään jotain, jonka olen salaisesti tiennyt.
Piedrajoen rannalla istuin ja itkin on kaunis ja koskettava tarina siitä, miten ihmiset, vaikka rakastavatkin toisiaan, eivät aina osaa puhua toisilleen ja siten tietämättään ja tahtomattaan aiheuttavat toisille surua. Lukiessa ymmärtää, että aina ei pitäisi pitää asioita sisällään, vaan ne pitäisi jakaa. Eivät muut voi ymmärtää meitä, jos pidämme kaiken sisällämme ja salassa. Rakkaus ja elämä on tarkoitettu jaettaviksi. Siinä on kirjan perimmäinen sanoma yhdessä Coelholle niin tyypillisen Äidin, Jumalan naisellisen puolen lisäksi.
Minusta Coelhon näkemys siitä, että Jumala on sekä Isä että Äiti on kaunis ja tosi. Meidäthän on luotu Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi. Miksei siis jumaluus voisi olla myös naisellinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti