Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Alkuteos: The Hitch-Hiker’s Guide to the Galaxy (1979)

Suomentaja: Pekka Markkula

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 156 (koko nide 798)

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-21844-0

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Linnunrata #1

Peukku: q^^

Huom: samoissa kansissa koko Linnunrata : viisiosainen trilogia

Lukuhaaste 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa (37/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 3, 4, 7, 14, 22 ja 33

Hyllynlämmittäjä: 19

Lukulistalta: 19

*Viisiosainen scifi-parodia viimein yksissä kansissa!

Douglas Adams ei tiennyt mitä teki, kun hän 27-vuotiaana julkaisi hulppean esikoisromaaninsa Linnunradan käsikirja liftareille. Hurjaa verbaaliakrobatiaa pursuavasta kirjasta tuli yhdessä rysähdyksessä valtava bestseller, joka poiki kuunnelma, televisiosarjan, kaksi lp-levyä ja neljä jatko-osaa.

Nyt Adamsin kirjasarja, maailman ainoa viisiosainen trilogia, on viimein julkaistu yhteisniteenä. Kirjoissa Arthur Dent, Ford Prefect ja kumppanit koluavat maailmankaikkeuden kaukaisinta kolkkaa myöten ja saavat siinä sivussa selville elämän tarkoituksen ja Jumalan viimeisen viestin luomakunnalle.

Linnunrata sisältää teokset Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton. Ne luettuasi suhtaudut tieteiskirjallisuuteen varmasti uudella tavalla: suu virneessä.*

Kuten monet muutkin aikakauteni lapset, olen nähnyt tästä klassikosta tehdyn elokuvaversion, joka on aika hupaisa. Vasta nyt sain kuitenkin tartuttua itse kirjaan elokuvan takana ja sen tein jännityksellä.

Kirja on joiltain paikoin erilainen kuin elokuva, mutta monet tärkeät tapahtumat on toteutettu yllättävänkin samanlaisina. Kuten Maapallon tuho, epätodennäköisyysalus, planeettoja valmistava planeetta ja tietysti Marvin, masentunut robotti. Oikeastaan voidaan sanoa, että elokuvassa hahmojen erityispiirteet tulevat helpommin ja selvemmin esille. Kirjassa ne jäävät aavistuksen puutteellisiksi kuvailun vähäisyyden takia. Adams nimittäin tykittää tekstiä eteenpäin sellaisella vauhdilla, että kuvailuille ei juurikaan jää tilaa. Vitsiä pukkaa heti uuden vitsin perään. Se saattaa saada lukijan hengästymään. Ainakin sellaisen lukijan kuin itse olen. Kirjoiltani kun yleensä kaipaan vähäsen vakavampaa otetta…

Viihdyttävä ja erikoinen, hieman erilaisen tieteiskirjallisuuden ystäville. Saattaa vaatia myös hieman erilaista huumorintajua tai ainakin kykyä ymmärtää sitä. Miltei tekisi mieleni sanoa, että katsokaa mieluummin elokuva.

Luca D’Andrea: Rotko

Alkuteos: La sostanza del male (2016)

Suomentaja: Leena Taavitsainen-Petäjä

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 538

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-9334-8

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2018: 18. Kertoo elokuvan tekemisestä (36/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4, 16, 19, 33 ja 46

*Kun dokumentaristi Jeremiah Salinger saapuu vaimonsa idylliseen kotikylään Etelä-Tiroliin, hä ei aavista, mitä salaisuuksia vuoret voivat kätkeä. Sattuma johdattaa hänet tutkimaan kolmenkymmenen vuoden takaista kolmoismurhaa, joka on jättänyt katkeran jälkensä Siebenhochin jokaiseen asukkaaseen.

Salinger vaeltaa pettävillä poluilla seuratessaan pahaa, jonka juuret ovat syvällä seudun menneisyydessä. Ja mitä hurjemmin Salinger murhaa tonkii, sitä tiukemmin se ryömii ihon alle ja myös uhkaa hänen rakkaitaan. Kosto ja oikeus, rakkaus ja petos kietoutuvat vyyhdeksi, jonka purkautumista lukija seuraa henkeään pidättäen.*

Rotko on minäkertojan kautta kerrottu jännityskertomus yhden miehen tutkimusmatkasta omaan itseensä ja menneisyyden tapahtumiin. Salinger tekee tutkimuksia kuin olisi aikeissa tehdä tapahtumista dokumentin ja oikeastaan tapahtuma ketju lähtee käyntiin siitä, että hän on toverinsa kanssa tekemässä dokumenttielokuvaa. Kaikki ei vain tuolloin mene putkeen, joten kohtalon julmat sormet pääsevät koskettamaan pikku kaupungin väen elämää ja Salingerin omaa perhettä…

Kerronta on vauhdikasta, persoonallista ja raikkaan erilaista. Tapahtumat paljastuvat vähitellen ja lähes kaikessa tuntuu olevan useampikin kerros. Lukija saa olla tarkkana siinä, uskooko kaiken heti vai ei. Asiat eivät nimittäin ole ollenkaan niin yksinkertaisia kuin miltä ne aluksi näyttävät. Kuten varsin usein pienissä yhteisöissä, niissä on omat salaisuutensa, perinteensä ja omat mysteerinsä. Eikä niihin haluta ulkopuolisia mukaan…

Jännittävä, hyvin otteessaan pitävä ja uskottava kertomus, joka pääsee yllättämään useammankin kerran!

M. Z. Kelly: Hollywood Assassin

Alkuteos: Hollywood Assassin (2014)

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 299

Kustantaja: ?

ISBN: ?

Muoto: e-kirja (Kindle)

Sarjamerkintä: Hollywood Alphabet Series #1

Peukku: q^^

Huom: saatavana ilmaiseksi Amazonista

Lukuhaaste 2018: 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin (35/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 4 ja 40

Hyllynlämmittäjä: 18

*Things could be worse for LAPD Detective Kate Sexton. Okay, so her ex-husband cheated on her and the DVD of his indiscretions made the rounds of the entire department, she’s broke and living above an appliance store with her canine partner Bernie who is a sexual predator, her British friend Natalie has a vocabulary that would make Howard Stern blush, and her mother is hallucinating about having sex with a dead president.

But things could be worse… like Kate could be stalked by a sadistic serial killer while she tries to solve a thirty year-old murder and save the life and reputation of a cop wanted for the crime. Come to think of it, maybe things couldn’t get any worse because this is Kate’s life.

Can Kate Sexton elude the killer, solve the cold case, keep Bernie’s sexual wanderlust in check, keep her best friend under control, save a cop from death row, and find love again? Only time, loads of trouble, and tons of laughs will tell. Hollywood Assassin has more twists and turns than a car chase on Sunset Strip with a Hollywood starlet at the wheel.*

Vauhdikas dekkari joka ottaa kyllä kaiken irti tapahtumaympäristöstään Hollywoodista. Tässä kirjassa on huumoria ja etsivän vaatteet ovat merkittävässä osassa. Ainakin sen mukaan, miten paljon niiden kuvailuun käytetään aikaa…

Henkilöhahmot ovat minusta jokseenkin kepoisia ja ehkä jotenkin väkinäisellä tavalla hauskoiksi pakotettuja. Kate itse on minun mielestäni kuin päivitetty ja pinnallistettu versio Sue Graftonin Kinseystä. Muutenkin sarja tuo kovasti mieleen Graftonin Aakkosdekkarit. Ja hänen kaverinsa Natalie on turhaan “seksikäs ulkomaalainen blondi”. Muista hahmoista sen enempää mainitsematta. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotain omaa inhokkia ja suosikkia. Erikoisuutena mainittakoon kuitenkin Katen partneri, Bernie-koira. Mukavaa vaihtelua kun etsivä on koirapoliisi.

Kirjan juonikin on jokseenkin hääppöinen ja ennalta-arvattava. Ja Katen ja kumppaneiden tutkinta metodit jokseenkin kyseenalaisia... Pointti on kuitenkin se, että jos juonen ja hahmojen kepoisuuden antaa anteeksi, on kyseessä lopulta varsin humoristinen dekkari, jossa vauhtia kyllä riittää. Aivot narikkaan ja kevyttä lukemista, siihen tämä kirja sopii vallan passelisti.

Mainittakoon vielä, että kirjassa on viittauksia elokuviin ja esimerkiksi suoria lainauksia elokuvien repliikeistä. Itse en tosin ollut huomaavinani niitä, mutta tähän tietysti voi vaikuttaa se, että ylipäätään muistan ja tunnistan huonosti elokuvalainauksia.

Nick Hornby: Poika

Alkuteos: About a Boy (1998)

Suomentaja: Jukka Jääskeläinen

Ilmestymisaika: 1999 (ko.painos)

Sivumäärä: 352

Kustantaja: WSOY

ISBN: 951-0-23331-5

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2018: 19. Kirja kertoo vanhemmuudesta (34/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 22, 32, 33, 34, 46 ja 47

*Mitä tapahtuu kun lapsellinen tyhjäntoimittaja ja pikkuvanha kaksitoistavuotias ystävystyvät?

Will Freeman, 36, ei ymmärrä lapsia eikä varsinkaan sitä, miksi ihmisillä on niin kova hinku hankkia niitä. Hän pärjää loistavasti muodikkaassa ja leluttomassa asunnossaan, jonka hän on muun omaisuutensa ohella hankkinut isänsä kirjoittaman kauhistuttavan joululaulun tuomilla tuloilla.

Yksinhuoltajaäideistä Will kyllä pitää, koska hänen mielestään he ovat niin kiitollisia jokaiselle heidän elämäänsä astuvalle kaksilahkeiselle, että jopa Will käy heidän silmissään ihannemiehestä. Luikerrellakseen helpommin yksinäisten äitien elämään Will keksii itselleen kuvitteellisen pojan, jonka alituinen poissaolo vaatii yhä merkillisimpiä selityksiä.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu 12-vuotias Marcus, jonka elämää hankaloittavat masennusta poteva hippiäiti, väärät vaatteet, epämuodikkaat hiukset ja peritty mieltymys Joni Mitchellin musiikkiin. Onneksi pikkuvanha Marcus näkee aikuistumista karttelevassa Willissä pelastustien kiusaajiensa kourista. Kun kerran Will tietää kuinka nuoret pukeutuvat ja että Kurt Cobain ei pelaa Manchester Unitedissa, miksei Marcus käyttäisi häntä hyväkseen?*

Poika on hivenen erilainen kirja vanhemmuudesta ja kasvamisesta. Se on kerrottu kahden hyvin erilaisen persoonan kautta. Marcus on hiljainen ja ujo 12-vuotias, joka on joutunut muuttamaan ja aloittamaan uudessa koulussa, jossa hän ei tietenkään sopeudu joukkoon. Will taas on elämässään ilman päämääriä kulkenut miekkonen, joka ei ole koskaan aikaisemmin ottanut mitään vakavasti. Näiden kahden tiet kuitenkin kohtaavat ja kuin sattuman kautta heidän välilleen muodostuu side, jonka itse laskisin tietyllä tapaa “vanhempi-lapsi-suhteeksi”. He eivät ole sukua toisilleen, mutta toisistaan he löytävät turvaa ja rohkeutta. Eivät kaikki vanhemmuussuhteet ole vereen kirjoitettuja.

Hornbyn kirja on hauskasti kirjoitettu. Vaikka jotkut sen aiheet ovat vakavia, on ne osattu käsitellä hyvin ja kirjaan ladottu huumori keventää niitä sen verran, että kokonaisuudessaan Poika on aika humoristinen tapaus. Itselleni se ainakin tarjosi viihtyvyyttä ja hupia ja muutamia hyviä nauruja. Oivaltava kirja, jossa ehkä miespuolisen kirjoittajan näkemys perheeseen, yksinhuoltajuuteen ja lapsen kasvattamiseen antaa sille omintakeisen ja erilaisen leiman.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Alkuteos: Kudottujen kujien kaupunki (2015)

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 334

Kustantaja: Teos

ISBN: 978-951-851-593-0

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pari (33/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4, 7, 16, 23, 34 ja 42

Lukulistalta: 18

*Toistuvien tulvien koettelemalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta verisen, puhekyvyttömän naisen. Vain naisen ihoon kirjoitettu nimi vihjaa siitä, kuinka hän on päätynyt kutojien luokse.

Tulvien pahetessa myös tuntematon sairaus alkaa vaivata saaren kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Äänettömän naisen tarinaa selvittäessään Eliana löytää itsensä keskeltä saaren historian ja nykyisyyden kudelmaa, jonka langat lomittuvat ja kietoutuvat toisiinsa kuin kutojien seinävaatteissa - tai niissä unissa, jotka ovat saarella kiellettyjä.

Kudottujen kujien kaupunki on Emmi Itärannan toinen romaani. Sen mestarillisesti punottu juoni, syvä inhimillisyys ja tarkka, kaunis kieli näyttävät maailman joka on meillekin totta.*

Itärannan tyyli tuntuu olevan sellainen, ettei hän juurikaan kuvaile kirjan henkilöhahmoja tai tapahtumien paikkoja. Näiden kahden asian suhteen hän on melkoisen niukkasanainen, tarjoten lukijalle vain vähän tietoja. Hän antaan juuri sen verran, että mielikuvitus pääsee liikkeelle rakentamaan loput. Näin hahmoista tulee jokaiselle lukijalle varmasti hieman erilainen kuva ja jokainen täydentää maailman palaset oman mielensä mukaan. Toisaalta tämä on hyvä, sillä se sallii lukijalle vapauksia. Toisaalta taas se jättää maailmasta ja henkilöistä kiinnostuneet lukijat jokseenkin hapuilemaan pimeään. Itse ainakin kaipaisin tarkempia tietoja maailmasta…

Pidän Itärannan tyylistä kirjoittaa ja kertoa tarinaa. Kieli on kaunista ja sitä lukee mielellään. Tarina etenee sykäyksittäin, aina vähän matkaa kerrallaan. Lukijalla on aikaa makustella lukemaansa ja tutustua ajatuksiinsa. Tässä kohtaa itseäni harmittaa se, että maailma jää tuntemattomaksi. Viitteet historiaan ja paikkoihin eivät riitä minulle ja harmistun lukiessa. Haluaisin tietää enemmän syistä, enemmän tapahtumista ja menneisyydestä. Nyt tuntuu jäävän aivan liikaa arvailujen varaan.

Noista muutamista pienistä “virheistä” huolimatta Kudottujen kujien kaupunki on kaunis ja erilainen kirja tieteiskirjallisuuden saralta. Sitä on hankala sijoittaa kaukaiseen tai läheiseen tulevaisuuteen ja siinä on fantasiaelementtejä… Leppoisa ja kevyt tutustuminen erilaiseen kirjallisuuteen.

Lionel Shriver: Poikani Kevin

Alkuteos: We Need to Talk About Kevin (2003)

Suomentaja: Sari Karhulahti

Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)

Sivumäärä: 544

Kustantaja: avain

ISBN: 952-5524-30-2

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 13. Kirjassa vain yksi tai kaksi hahmoa (32/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 19, 24 ja 33

Lukulistalta: 17

*”Toivottomimmat taistelut käydään haaveita vastaan.”

Evalla oli loistelias ura ja onnellinen avioliitto, ennen kuin hän sai lapsen. Nyt Kevin on vankilassa järkyttävän rikoksen takia, ja miehelleen Franklinille osoittamissaan kirjeissä Eva käy läpi tragediaa edeltänyttä aikaa.

Miksi Kevin päätyi hirmutekoon? Voiko lapsi olla luonnostaan paha? Oliko kaikki vanhempien syytä? Mitä jos Eva olisi rakastanut Keviniä enemmän? Jos Franklin ei olisi aina kieltäytynyt näkemästä asioiden todellista puolta?

Vai olisiko näistä mikään muuttanut mitään?

Poikani Kevin on romaani syyllisyydestä, äidinrakkaudesta ja sen puuttumisesta, itsekkyydestä ja käsittämättömästä pahuudesta, jota on mahdoton selittää tyhjäksi millään psykologian teorialla. Järkyttävä, yllätyksellinen ja ajatuksia herättävä romaani voitti vuoden 2005 Orange-palkinnon.*

Poikani Kevin oli itselleni melkoinen lukukokemus. Se on hyvin kirjoitettu, oivaltava, ajatuksia herättävä ja kertakaikkisen ahdistava.

Evan kirjeet miehelleen menevät iholle. Ne ovat henkilökohtaisia ja niissä pohditaan paljon ihmistä, ihmisyyttä ja vanhemmuutta. Ne avaavat vanhemman ja parisuhteen saloja tavalla, joka riipaisee ja koskettaa. Aivan varmasti Evan kokemukset ja tunnustukset aukeavat eri lailla lukijalle, jolla itsellään olisi lapsia ja perhe. Lapsettomana en itse täysin pysty samaistumaan kaikkiin Evan ajatuksiin ja kokemuksiin, mutta silti tunnen vilunväreitä kirjaa lukiessani.

Onneksi Evan kirjeet ovat kohtalaisen lyhyitä. Joskus kuitenkin jopa sellaisen lyhyen kirjeen lukeminen tuntui haastavalta sen aiheen takia. Yksikään kirje ei ole kepoinen tai helppo. Ne käsittelevät vakavaa aihetta ja ovat vakavia, synkkiä ja joskus jopa todella ahdistavia. Monesti teki mieli laittaa kirja pois ja lopettaa lukeminen. Kohta kuitenkin oli pakko palata takaisin, jatkaa matkaa yhdessä Evan kanssa.

Kirja on haastava ja raskas lukukokemus, mutta se kannattaa. Se opastaa lukijan vieraalle maaperälle, kauhistuttaa, herkistää ja yllättää. Poikani Kevin on raskaudestaan huolimatta lukukokemus, jolle kannattaa antaa mahdollisuus. Suosittelen kuitenkin lukemaan sen parina jotain keveämpää ja iloisempaa.

Herman Melville: Moby Dick

Alkuteos: Moby Dick or The Whale (1851)

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 534

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-904-7

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirjasta

Lukuhaaste 2018: 23. Kirjassa mukana meri (31/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1 ja 6

Lukulistalta: 16

*Moby Dick; or, The Whale is a novel by Herman Melville, first published in 1851. It is considered to be one of the Great American Novels. The story tells the adventures of wandering sailor Ishmael and his voyage on the whaleship Pequod, commanded by Captain Ahab. Ishmael soon learns that Ahab has one purpose on this voyage: to seek out Moby Dick, a ferocious, enigmatic white sperm whale. In a previous encounter, the whale destroyed Ahab’s boat and bit off his leg, which now drives Ahab to take revenge.

In Moby Dick, Melville employs stylized language, symbolism, and metaphor to explore numerous concepts of class and social status, good and evil, and the existence of God are all examined, as the main characters speculate upon their personal beliefs and their places in the universe. The narrator’s reflections, along with his descriptions of a sailor’s life aboard a whaling ship, are woven into the narrative along with Shakespearean literary devices, such as stage directions, extended soliloquies, and asides. The book portrays destructive obsession and monomania, as well as the assumption of anthropomorphism.*

Välillä alkoi tuntumaan, että haukkasin itselleni liian ison palan. Moby Dick ei nimittäin ole mitenkään helppolukuinen kirja. Ainakaan englanniksi. Sen kieli on rikasta, kuvailevaa ja siinä näkyy aika, jolloin se on kirjoitettu. Vanhoja sanoja ja ilmauksia vilisee tekstissä ja kirjan kirjoitusasu on ainakin itselleni vieraamman puoleinen. Lukeminen oli siis jokseenkin hidasta ja työlästä. Välillä jouduin lukemaan joitain kohtia uudelleen, jotta olisin pysynyt kärryillä edes jotenkin.

Moby Dick kertoo metaforien ja symbolististen ilmausten kautta ihmisistä ja hyvästä ja pahasta. Se on kertomus yhden ihmisen kostonjanosta, joka fanaattisuudessaan on valmis uhraamaan kaiken saadakseen kostonsa. Tapahtumat tosin kerrotaan “tavallisen” laivamiehen, Ishmaelin, näkökulmasta, joten pieni ero fanaattisimpiin asioihin onnistutaan säilyttämään. Silti teksti on intensiivistä ja välillä jopa ahdistavaa luettavaa omassa kiivaudessaan.

Haastava ja kiinnostava teos. Joskin suosittelen sen lukemista suomennettuna. Varmasti lukeminen ja kirjan idean ymmärtäminen olisi itsellekin ollut niin helpompaa.

Emmanuel Carrère: Huviretki painajaisiin

Alkuteos: La Classe de neige (1995)

Suomentaja: Kristina Haataja

Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)

Sivumäärä: 133

Kustantaja: Like

ISBN: 951-578-881-1

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 47. Kerrottu lapsen näkökulmasta (30/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 24, 28, 32 ja 33

*Huviretki painajaisiin on intensiivinen jännityskertomus 12-vuotiaan Nicolasin leirikoulusta. Matka kauniisiin vuoristomaisemiin muuttuu sukellukseksi herkän pojan mielen syvyyksiin, pelkojen ja painajaisten valtakuntaan. Salaperäisen katoamistapauksen jälkeen todellisuus alkaa paljastua jopa kammottavammaksi kuin pojan pahimmatkaan kauhufantasiat.

Emmanuel Carrère on Ranskan kuuluisimpia ja palkituimpia nykykirjailijoita. Huviretki painajaisiin on voittanut arvostetun Prix Femina -palkinnon. Teoksesta on tehty elokuva on palkittu Cannesin elokuvafestivaaleilla, ja se on ollut kansainvälinen yleisö- ja arvostelumenestys. Carrèrelta on aiemmin suomennettu ylistetty romaani Valhe (Like 2000), ja siitäkin valmistellaan parhaillaan elokuvasovitusta.*

Huviretki painajaisiin oli jokseenkin ahdistava lukukokemus. Se on kerrottu Nicolasin näkökulmasta, lapsen kautta. Lapsen, joka ei ymmärrä kaikkea siitä, mitä hänen ympärillään on tapahtunut ja tapahtuu. Ja Nicolas on kokenut vaikka mitä. Hänen vanhempansa kohtelevat häntä erityisellä tavalla, toisin kuin muut vanhemmat kohtelevat omia lapsiaan. Nicolas tietää, että jokin on erilaista mutta hän ei tiedä mikä.

Nicolas ei ole minusta mukava lapsi. Hän on erilainen, hiljainen ja varautunut. Hän kaipaa hyväksyntää, mutta pelkää lähteä hakemaan sitä. Hän sepittää asioita saadakseen kaipaamaansa hyväksyntää eikä uskalla oikein mitään. Tosin, jos lukijan saamat vihjeet tapahtumista pitävät paikkansa, niin ei ihmekään, että lapsesta on tullut varautunut. Nicolasin nuorta elämää kun varjostaa melkoisen iso tragedia…

Koska kaikki on kerrottu lapsen näkökulmasta, joutuu lukija arvailemaan ja päättelemään melkoisesti. Lapsen ajatukset hypähtelevät sinne ja tänne, joten tapahtumissa perillä pysyminen vaatii pientä keskittymistä. Näkökulma myös tekee kirjasta ahdistavamman. Lukija alkaa sääliä poikaa, jonka elämä ei ole helppoa.

En suosittele kaikkein herkimmille lukijoille.

Juhani Aho: Helsinkiin

Alkuteos: Helsinkiin (1889)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 61

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-1195

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 37. Kirjailijalla sama nimi kuin perheenjäsenellä (29/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1 ja 4

Hyllynlämmittäjä: 17

*Helsinkiin on Juhani Ahon vuonna 1889 ilmestynyt pienoisromaani, joka kertoo ylioppilas Antti Ljungbergin matkasta Kuopiosta pääkaupunkiimme opiskelemaan. Nuori Antti huumaantuu uudenlaisesta vapaudestaan ja aikamiehen roolista. Alkumatka taitetaan sisävesilaivalla Lappeenrantaan, josta jatketaan määränpäähän junalla. Antin matkaseurana on papiksi opiskeleva Pekka.

Juhani Aho (1861-1921) oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka elätti itsensä kirjoittamalla. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä.*

Oman aikansa kuvana Helsinkiin lienee ainakin jossain määrin todenmukainen pienoisromaani. Pidettiinhän nuoria ylioppilaita tuolloin suuremmassa arvossa kuin nykyään. Kirjasta käyvät ilmi myös kansakunnan sisäiset ristiriidat - ruotsalaisen taustan omaava on parempi kuin suomalaisen.

Henkilökohtaisesti en pitänyt tästä pienoisromaanista. Sen päähenkilö Antti on minusta ylimielinen ja itsekäs nuorukainen joka ei ymmärrä neuvojen päälle. Suuri edessä avautuva maailma sotkee pojan pään ja saa tämän käyttäytymään todella typerästi. Tyhmyyttään ja selvää kokemattomuuttaan poika lähtee mukaan vanhempien ylioppilaiden rientoihin ja onnistuu tekemään itsestään jokseenkin hölmön. Hölmöily kyllä kuuluu nuoruuteen, joten toivotaan, että Anttikin viisastuu vanhetessaan.

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

Alkuteos: Go Set a Watchman (2015)

Suomentaja: Kristina Drews

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 285

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-24-0791-0

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Itsenäinen jatko teokselle Kuin surmaisi satakielen

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2018: 41. Sattumanvaraisesti valittu kirja (28/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4 ja 17

*Alabama 1950-luvulla. Juna halkoo peltojen täplittämää maalaismaisemaa. Kaksikymmentäkuusivuotias Jean Louise Finch, lempinimeltään Scout, matkustaa junassa vanhaan kotikaupunkiinsa Maycombiin. Muistot nousevat pintaan: Atticus-isän viisaat sanat, loputtomilta tuntuvat kuumat kesäpäivät kotikaupungissa, lapsen horjumaton varmuus siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Nyt lapsuutensa maisemiin palaava Scout joutuu pohtimaan niin henkilökohtaisia kuin poliittisiakin kysymyksiä, joita yhteiskunta, suhde omaan isään ja alabamalainen pikkukaupunki herättävät.

Kaikki taivaan linnut vangitsee täydellisesti nuoren naisen mielenliikkeet sekä 1950-luvun Amerikan etelävaltioiden ajankuvan. Romaani on koskettava ja hauska kasvukertomus, joka täydentää ja jatkaa Harper Leen rakastetun klassikkoromaanin Kuin surmaisi satakielen tarinaa. Kuin surmaisi satakielen -romaanista tuli heti ilmestyttyään vuonna 1960 kriitikoiden ja lukijoiden suosikki. Harper Leeltä odotettiin turhaan toista kirjaa yli 50 vuotta, kunnes kirjailijan arkistoista löytyi ennen julkaisematon romaanikäsikirjoitus Kaikki taivaan linnut.*

Luin Leen Kuin surmaisi satakielen joskus yli 10 vuotta sitten. Muistan pitäneeni kovasti kirjasta ja sen kerronnasta. Hieman pelokkaana tartuin sitten tähän “itsenäiseen jatko-osaan” joka on oikeastaan kirjoitettu ennen tai samoja aikoja Leen julkaistun esikoisteoksen kanssa. Jännitti, mitenkä pääsisi takaisin tunnelmaan.

Pelkoni osoittautui turhaksi. Leen käyttämä kieli on edelleen kaunista ja rikasta. Se henkii elämää ja rakkautta. Se on täynnä tunnetta. Lee on selvästi keskittynyt kieleen ja tarinaan, halunnut luoda kokonaisuuden jossa lukija pääsee sisälle tapahtumiin ja kirjan maailmaan. Pohdin kuitenkin sitä, kuinka valmis teksti lopulta oli? Kustantajan kehotettua muokkaamaan kirjaa, syntyi Kuin surmaisi satakielen, mutta työstikö Lee tätä toista käsikirjoitusta enää? Oliko se valmis?

Oli kuinka tahansa, Kaikki taivaan linnut on hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä teos. Se on nuoren naisen kasvutarina, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Voin lämpimästi suositella sitä ainakin historiasta kiinnostuneille. Ja mikseipä muillekin? Rotusorto ja kaikki siihen liittyvä ovat vielä melkoisen lähellä nykypäivää ja joissain päin maailmaa edelleen todellisuutta. Tämä teos antaa aiheeseen näkökulmaa, jossa nuori nainen uskaltaa lopulta leikata itsensä irti perinteestä.