Lionel Shriver: Poikani Kevin

Alkuteos: We Need to Talk About Kevin (2003)

Suomentaja: Sari Karhulahti

Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)

Sivumäärä: 544

Kustantaja: avain

ISBN: 952-5524-30-2

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 13. Kirjassa vain yksi tai kaksi hahmoa (32/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 19, 24 ja 33

Lukulistalta: 17

*”Toivottomimmat taistelut käydään haaveita vastaan.”

Evalla oli loistelias ura ja onnellinen avioliitto, ennen kuin hän sai lapsen. Nyt Kevin on vankilassa järkyttävän rikoksen takia, ja miehelleen Franklinille osoittamissaan kirjeissä Eva käy läpi tragediaa edeltänyttä aikaa.

Miksi Kevin päätyi hirmutekoon? Voiko lapsi olla luonnostaan paha? Oliko kaikki vanhempien syytä? Mitä jos Eva olisi rakastanut Keviniä enemmän? Jos Franklin ei olisi aina kieltäytynyt näkemästä asioiden todellista puolta?

Vai olisiko näistä mikään muuttanut mitään?

Poikani Kevin on romaani syyllisyydestä, äidinrakkaudesta ja sen puuttumisesta, itsekkyydestä ja käsittämättömästä pahuudesta, jota on mahdoton selittää tyhjäksi millään psykologian teorialla. Järkyttävä, yllätyksellinen ja ajatuksia herättävä romaani voitti vuoden 2005 Orange-palkinnon.*

Poikani Kevin oli itselleni melkoinen lukukokemus. Se on hyvin kirjoitettu, oivaltava, ajatuksia herättävä ja kertakaikkisen ahdistava.

Evan kirjeet miehelleen menevät iholle. Ne ovat henkilökohtaisia ja niissä pohditaan paljon ihmistä, ihmisyyttä ja vanhemmuutta. Ne avaavat vanhemman ja parisuhteen saloja tavalla, joka riipaisee ja koskettaa. Aivan varmasti Evan kokemukset ja tunnustukset aukeavat eri lailla lukijalle, jolla itsellään olisi lapsia ja perhe. Lapsettomana en itse täysin pysty samaistumaan kaikkiin Evan ajatuksiin ja kokemuksiin, mutta silti tunnen vilunväreitä kirjaa lukiessani.

Onneksi Evan kirjeet ovat kohtalaisen lyhyitä. Joskus kuitenkin jopa sellaisen lyhyen kirjeen lukeminen tuntui haastavalta sen aiheen takia. Yksikään kirje ei ole kepoinen tai helppo. Ne käsittelevät vakavaa aihetta ja ovat vakavia, synkkiä ja joskus jopa todella ahdistavia. Monesti teki mieli laittaa kirja pois ja lopettaa lukeminen. Kohta kuitenkin oli pakko palata takaisin, jatkaa matkaa yhdessä Evan kanssa.

Kirja on haastava ja raskas lukukokemus, mutta se kannattaa. Se opastaa lukijan vieraalle maaperälle, kauhistuttaa, herkistää ja yllättää. Poikani Kevin on raskaudestaan huolimatta lukukokemus, jolle kannattaa antaa mahdollisuus. Suosittelen kuitenkin lukemaan sen parina jotain keveämpää ja iloisempaa.