Alkuteos: Hag-Seed. The Tempest revisited, Hogarth Shakespeare Project (2016)
Kääntäjä: Kristiina Drews
Lukija: Jukka Pitkänen
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Kesto: 9h 59min
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510444092
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Sarjamerkintä: Johnny Kniga Shakespeare #4
Peukku: ^^b
Lukulistalta: 106
*Atwoodin noituma Shakespeare on ihmeitä täynnä.
Sydämellinen uudelleentulkinta yhdestä Shakespearen rakastetuimmasta näytelmästä, Myrskystä.
William Shakespearen Myrskyssä kerrotaan Milanosta karkotetusta hallitsijasta, Prosperosta, joka elää saarella keskellä merta, kuin avovankilassa.
Atwoodin Noidan sikiössä teatterifestivaalin johdosta syrjäytetty Felix saa mahdollisuuden kostoon - vankilassa, missä hän ohjaa tulkintaa Shakespearen Myrskystä.
Myrskyn Prosperolla on tytär, Miranda, ja niin on ollut Felixilläkin. Näytelmään kuollut tytär tulee henkiolentona ja on Felixin elämässä muutenkin läsnä yötä päivää.
Kun vankilan kirjallisuusprojektille halutaan lisää resursseja, Felix onnistuu saamaan paikalle myös päättäjiä, erityisesti ministeriksi kohonneen Tonyn, joka työnsi Felixin vuosikymmen sitten sivuun omasta elämästään, teatterifestivaalin johdosta.
Pitkän odotuksen jälkeen koittaa mahdollisuus lopulliseen kostoon.
Noidan sikiö on huikea romaani menettämisestä, jaloilleen nousemisesta ja suloisesta kostosta.
Margaret Atwoodin tuotannon tällä hetkellä ajankohtaisin teos lienee Orjattaresi-romaani, jonka pohjalta tehty Handmaid’s Tale -Netfilx-sarja on edennyt jo kolmanteen tuotantokauteensa. Laajan tuotannon kirjoittanut Atwood elää loisteliaan uransa uutta nousukautta, ja on Noidan sikiössä parhaimmillaan.*
En ole lukenut Shakespearen Myrskyä, mutta tätä äänikirjaa kuunnellessani minulle tuli sellainen tuntu, ettei se ole välttämätön. Kirjassa viitataan näytelmään ja sen tapahtumiin sen verran, että perusajatus tulee kyllä selväksi. Lisäksi itse ainakin enemmän jännitin sitä, miten Felixin suunnitelman oikein käy…
Felix on henkilöhahmona mielenkiintoinen. Samoin kuin monet vankikan kundeista. Heissä on persoonaa ja he ovat ilmeikkeitä. Dialogit toimivat ja pidän hahmojen välisestä vuorovaikutuksesta. On hauska seurata miten “kovat tyypit” välttelevät perinteisiä kirosanoja ja hyödyntävät vain näytelmässä esiintyviä kiertoilmauksia.
Kirjan kerronta on sujuvaa ja vetävää. Tapahtumat etenevät hyvää vauhtia ja niissä kestää mukana. Tylsiä hetkiä ei tule, sen verran taitavasti Atwood pyörittää hahmojaan tässä myrskyssä, joka välistä meinaa lähteä lapasesta. Mutta lähteekö se vai ei? Kuuntele tai lue ihmeessä!
Pitkänen on hyvä lukija. Kuuntelin häntä oikein mielelläni. Rauhallinen tahti sopii hyvin tähän teokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti