Alkuteos: Corrag (2010)
Kääntäjä: Jonna Joskitt
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 400
Kustantaja: Like
ISBN: 9789520105389
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
*Corrag on koko ikänsä saanut niskaansa noitaa, akkaa, Pirun morsianta. Kun hänen äitinsä teloitetaan, hän hyppää hevosen selkään ja pakenee kauas Skotlantiin. Raakalaismaiseksi väitetyn klaanin mailta hän vihdoin löytää oman paikkansa. Kyläläiset joutuvat kuitenkin julman juonittelun uhriksi, ja Corrag vangitaan. Kuolemaantuomittuna hän kohtaa kirkonmiehen ja alkaa kertoa tarinaansa. Tarinan edetessä he ystävystyvät ja saavat kokea maailmojensa muuttuvan.
Susan Fletcher kertoo sydäntä kouraisevan tarinan nuoren tytön yksinäisyydestä ja toiveesta olla rakastettu. Taitavasti hän johdattaa lukijan Corragin pienten ilojen kirjomaan maailmaan ja saa uskomaan, että kaikki muuttuu paremmaksi, aina.*
Noidan rippi oli minulle riippakivi. Aihe on mielenkiintoinen. Pappi “kuulustelee” noituudesta syytettyä tyttöä ja koettaa kuulla mitä tapahtui skotlantilaisessa kylässä, jossa sattui melkoinen verilöyly. Mutta. Kerronta. Se ei iskenyt sitten yhtään.
Corrag kertoo tarinansa ärsyttävän hitaasti. Hän aloittaa lapsuudesta ja kertoo sitten matkastaan ja lyhyen elämänsä sattumuksista. Hän jaarittelee ja jahkailee. Ja lopulta itse “suuri tapahtuma” on vain muutaman sivun mittainen tapaus. Tunsin suurta pettymystä. Eivätkä asiaa auta pappi Charlesin kirjeet vaimolleen Janelle. Ne ovat vain tylsiä. Jaarittelevia. Ja niin kovin ennalta-arvattavia.
En pidä tyylistä, jolla Fletcher on kirjoittanut kirjan. Se on minun makuuni sekava. Ei jatkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti