Eeva Klingberg: Syvän maan juuret

 

Alkuteos: Syvän maan juuret (2020)

Lukija: Anna-Riikka Rajanen

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 14h 51min

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 9789512417902

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

Lukulistalta: 123

*Kansainvälisen tason lukuromaani.

Kirjoittamisen kanssa kamppaileva newyorkilaiskirjailija Ernest Gray palaa isänsä kuoleman jälkeen synnyinseudulleen Alabamaan. Paahteisen auringon alla pienen kaupungin pinnan alle lakaistut salaisuudet palaavat vainoamaan hänen mieltään. Mitä kaupungissa tapahtui neljä vuosikymmentä sitten? Mihin päättyivät nuoruuden viattomuuden päivät?

Syvän maan juuret vie lukijan menneiden vuosikymmenten Yhdysvaltoihin. Se on kertomus kirjailijasta, joka etsii suurta tarinaa, ja perheestä, jota valheet pitävät kasassa. Romaani, jonka lukemista ei voi lopettaa kesken.*

Muutamalla eri aikatasolla kulkeva romaani, jossa salaisuudet paljastuvat vähitellen ja aivan yksinkertaisetkin asiat tuntuvat pitävän sisällään useampia merkityksiä…

Lukija pääsee seuraamaan Ernestin elämää nykyisyydessä, sekä katsomaan mitä hänen menneisyydessään on tapahtunut. Pala palalta mennyt paljastaa salaisuutensa, jotka vaikuttavat vieläkin Ernestin ja pienen kaupungin elämään. Lisäksi paljastuvat salaisuudet tuntuvat paljastavan aina vain lisää uusia salaisuuksia. Vaihdot aikakausien välillä on pääsääntöisesti toteutettu hyvin. Joissain paikoissa vaihto kuitenkin ärsyttää, sillä seuraava osa ei välttämättä vielä ihan liity juuri paljastettuun asiaan. Uteliaisuus sen sijaan kasvaa melkoisesti.

Kirjan juoni on monimutkainen. Muistojen ja totuuden vähitellen paljastuessa lukija/kuuntelija pääsee yllättymään. Tosin itse aavistelin muutamankin “totuuden” jo varsin aikaisessa vaiheessa. Lopussa itselleni tuli sellainen tunne, että samoihin kansiin oli pistetty ihan liikaa asiaa. Ihan liikaa monia “salaisuuksia”. Vähän vähäisempikin määrä olisi riittänyt. Mutta, jos kirjan tarkoitus oli kuvata oman aikansa järkytyksiä, niin tässä kategoriassa on onnistuttu todella hyvin.

Kirjan henkilöhahmot ovat persoonallisia. Ernest kuvaa hyvin tovereitaan ja välillä myös itseään. Näistä ihmisistä saa elävän kuvan, joskin on syytä muistaa, että Ernest ja hänen havaintonsa värittävät kertomusta melkoisesti.

Lukijana Rajanen oli yllättävän kuunneltava.