Alkuteos: Legendary (2018)
Kääntäjä: Kaisa Kattelus
Lukija: Saara Lehtonen
Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)
Kesto: 11h 56min
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510441817
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Sarjamerkintä: Caraval #2
Peukku: q^^
Lukulistalta: 126
*Tervetuloa takaisin Caravalin pelimaailmaan! Stephanie Garberin rajaton mielikuvitus avaa jälleen portit maagiseen peliin, jota Caravalin jatko-osassa pelataan keisarikunnan pääkaupungin kaduilla ja palatseissa.
Donatella Dragna sai pelastettua sisarensa Scarlettin järjestetyltä avioliitolta, ja siskokset pääsivät hirviömäistä isäänsä pakoon. Tellan harteita painaa kuitenkin raskas taakka. Caravalissa saamaansa apua vastaan hän on luvannut salaperäiselle rikolliselle paljastaa Caraval-pelin johtajan Legendin oikean nimen - jota kukaan ei tiedä. Tella heittäytyy uuden Caravalin pyörteisiin pääkaupunki Valendan hämyisissä kortteleissa ja komeissa tanssisaleissa. Tällä kertaa pelissä on sekä hänen oma henkensä että pelin - ja koko keisarikunnan - tulevaisuus.
Stephanie Garber on kalifornialainen kirjailija, jonka esikoisteos Caraval (WSOY 2017) valloitti romanttisen fantasian ystävät kautta maailman. Entertainmet Weekly valitsi sen vuoden parhaiden nuortenkirjojen kärkikymmenikköön: “Unenomainen pageturner, jossa rakkauden ja menetyksen merkitys kirkastuu kirpeästi.”*
OK. Pidin Valendasta enemmän kuin trilogian avanneesta Caravalista. Vaikka Tella on henkilöhahmona ärsyttävä, jotenkin minun makuuni liian marysuemainen, on hän silti persoonallisempi ja kiehtovampi päähenkilö kuin sisarensa Scarlett. Kuin myös Dante on mieshahmona jännittävämpi kuin Julian. Ja onhan kirjassa vielä toinenkin mielenkiintoinen mieshahmo, Jacks, joka selvästi pyrkii olemaan jonkinlainen sydäntenmurskaaja. Omalla tavallaan.
Nämä nuoret ajautuvat pelin ja rakkauden kiemuroihin. Kuka rakastaa ja ketä, vai rakastaako kukaan toista? Entä miten käy velkojen ja niiden maksun? Hinnat kun ovat melkoiset. Taitavaa pallottelua ja julkeita kiemuroita. Ja sitten muistaa, että kirjan päähenkilö Tella on vasta 15-vuotias… Äkkiä teksti vaikuttaakin hieman… ehkä jopa turhan roisilta…
Kieli on edelleen varsin värikästä ja puhuttelevaa. Asiat tuoksuvat hartaasti piilotetuilta salaisuuksilta ja hiljalleen haudutetuilta unelmita jne. Moinen liirumlaarum on toisaalta kaunista, toisaalta taas sai minut pyörittelemään silmiäni. Ehkä liian “maagistahömppää” minun makuuni. Mutta kun haluan tietää, miten tässä tarinassa oikein käy!
Lukijana jatkava Lehtonen on yhä makuuni liian hentoääninen. Siihen kuitenkin tottuu. Minusta Tella olisi kuitenkin kaivannut itselleen vahvemman lukijaäänen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti