Maria Turtschaninoff: Suomaa

Alkuteos: Arvejord (2022)

Kääntäjä: Sirkka-Liisa Sjöblom

Lukija: Mirjami Heikkinen

Ilmestymisaika: 2022 (ko.painos)

Kustantaja: Tammi

Kesto: 11h 44min

ISBN: 9789520444273

Muoto: e-äänikirja (Nextory)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2023: 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan (38/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2023 ainakin: 1, 2, 8, 10, 13, 20, 29, 37, 39, 40 ja 46

*Ihmisen ja metsän juuret yhtä syvällä.

Suomaa on lumoava episodiromaani metsän voimasta ja suomalaisten elävästä luontosuhteesta, joka kannattelee meitä sukupolvesta toiseen.

Uurna sylissään nainen saapuu hiljaiseen taloon metsän keskellä. Kun viimeinenkin nokare äidin puolukkahillosta on syöty, on tyttären vuoro olla sukunsa vanhin. Ottaa haltuun talo ja maa sen ympärillä.

Suvun tarina ulottuu kauas neljänsadan vuoden taakse sotamies Mattsiin, joka tuli ja iski lapionsa turpeeseen. Siitä pitäen pohjalainen Nevabackan sukutila on todistanut pakahduttavia ihmiskohtaloita ajan myllerryksessä. Tilalla eletään luonnosta ja sen kanssa: on pellot ja loputon työ, on kultaiset lakat ja pyhät pihlajat, myyttiset eläimet ja luonnonhenget. Asukkaita koettelevat niin sodat, nälkävuodet kuin sydänsurutkin, mutta metsä suo heille turvan ja oman paikan.

”Huippukiinnostava tarinankertoja.” - The Guardian

Maria Turtschaninoff (s. 1977) on Finlandia Junior -palkittu kirjailija, jonka teoksia on käännetty 30 kielelle. Nuorten fantasiaromaani Maresi (2014) on jo moderni klassikko. Suomaa on Turtschaninoffin ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Sen tarinat ovat saaneet alkunsa kirjailijan kiinnostuksesta omiin sukujuuriinsa Pohjanmaalla.*

Kirjan tarina seuraa yhden suvun elämää halki vuosikymmenten. Mies saapuu syrjäiseen kolkkaan ja perustaa sinne torpan. Läheinen suomaa lumoaa ja kauhistaa. Ja vähitellen sukupolvet vaihtuvat ja elämä muuttuu. Jotkut asiat pysyvät, kuten metsän taika ja lumo. Jotkut muuttuvat kuten vaikka ihmisten käsitys omasta arvostaan ja tavasta elää. Maailman ja muutoksen äänet kuuluvat aina kertojan vaihtuessa. Kuin myös kerronnan tyyli. Välillä on minä-kertojaa, välillä taas kirjeitä ja toisinaan päiväkirjaa. Minusta tämä tekee kirjan seuraamisesta hieman sekavan. Toisaalta taas se toimii kivasti jännityksen ylläpitäjänä.

Arkista elämää, vanhoja uskomuksia. Ehkä ripaus vanhaa magiaa. Kiehtova katsaus vuosikymmenien taakse.

Heikkinen on lukijana vakaa ja kuunneltava.