Alkuteos: Ennen lintuja (2022)
Lukija: Vuokko Hovatta
Ilmestymisaika: 2022 (ko.painos)
Kustantaja: Gummerus
Kesto: 13h 28min
ISBN: 9789512428267
Muoto: Nid. Sid. e-äänikirja
Sarjamerkintä: Alava #1
Peukku: q^^
*Helmikuu 1940. Parantajan opissa ollut Alli pakenee Sortavalasta pommituksia ja hiihtää Laatokan jään yli kotisaareen. Hänellä on mielessään kaksi toivetta: päästä pakoon sotaa ja jatkaa isän jalanjälkiä kalastajana äidin kiivaasta vastustuksesta huolimatta.
Sota ei kuitenkaan pienen ihmisen toiveita kuuntele. Kotitanhuvat luovutetaan Neuvostoliitolle, ja Allin on lähdettävä raskaalle evakkotaipaleelle kohti Seinäjokea. Siellä hän joutuu kohtaamaan isän sukulaisten armopalat, vieraat tavat ja työn sotasairaalassa.
Vain tyhjät rannat odottavat Karjalassa muuttolintuja. Voiko Laatokan meren tyrskyihin ja tuuliin tottunut kalastajantytär juurtua Pohjanmaan laveille pelloille? Entä mikä tekee kodin – rakkaus toiseen ihmiseen vai tutut maisemat?
Kauhavalla asuva Merja Mäki (s. 1983) on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on tutkinut sotaa viiden vuoden ajan romaania työstäessään. Hänellä on karjalaisia sukujuuria Käkisalmessa.*
Isän puolen mummoni on aikoinaan joutunut lähtemään evakkoon Sortavalasta, joten sen matkan kunnioittaminen sai minut tarttumaan tähän kirjaan. Alun kankeuden jälkeen kokemus oli lopulta ihan siedettävä.
Kirja alkaa minusta jotenkin tahmeasti. Allin ja hänen perheensä oloja kuvataan pätkissä ja jotenkin kankeasti. Kukaan ei oikein ala kiinnostamaan. Ei, ennen kuin Sylvi astuu mukaan kuvioihin ja sitten ollaankin jo pian evakkomatkalla. Suurin osa kirjasta kuvaa matkaa kauas Seinäjoelle ja lähinnä Allin sopeutumista uuteen tilanteeseen ja elämään.
Alli on persoonana kaksijakoinen. Toisaalta hän on vahva nainen, jolla on unelmia ja kiihkeä halu saavuttaa jotain. Toisaalta hän taas on nyhverö, joka "itkee" ja kitisee jokaisesta pahasta sanasta joita esimerkiksi hänen äitinsä tai sairaanhoitajaopiskelijat hänelle sanovat. Hän kipuilee itsensä löytämisen kanssa melkoisesti ja se näkyy. Onneksi kirjassa on kivoja sivuhenkilöitä.
Kuvaus elämästä ja ihmisten ajatuksista on mukavaa. Lopputulos ihan siedettävä.
Hovatta lukee mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti