torstai 9. maaliskuuta 2017

Einari Vuorela: Korpirastas

Alkuteos: ?
Toimittaja: Toni Edelmann
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 62
Kustantaja: LIKE
ISBN: 951-578-913-3
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 27. Kotipaikkakuntaani liittyvä kirja (13/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 17, 25, 32 ja 47

*Vuorelan väkevät luontokuvaukset ja kyky kullata harmaa arki ovat edelleen elinvoimaisia. Osuvasti on sanottu, että hän kirjoitti suomalaisen maiseman eläväksi.

Toni Edelmann on koonnut Einari Vuorelan runoja kokoelmaksi asti ja myös säveltänyt niitä sekä kuoroille, että yksinlaulajille. Edelmannille matka Vuorelan sielunmaisemaan on ollut myös paluuta oman lapsuuden onnen ja rauhan satumetsään, jossa surunkin hetkellä löytää lohdutuksen.*



Kauniita ja kuvaavia runoja. Näistä todella heijastuu suomalainen luonto ja sen tuntu. Kiintoisaksi teoksen tekee se, että ilmeisesti Vuorela ammensi innoitustaan Keuruun metsistä, eli kohtalaisen läheltä lapsuuteni paikkoja Jyväskylän läheisyydessä. Keski-Suomen metsät ovat kauniita ja minulle rakkaita.

Minusta runot sopivat mainiosti myös vähemmän runoutta harrastaneille. Ne ovat nimittäin enemmän kuin pieniä kertomuksia, katsauksia hetkiin. Lukijan ei tarvitse ymmärtää riimejä, sillä niitä ei ole. Tarvitsee vain astua tunnelmaan ja antaa sen viedä mukanaan.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

William Shakespeare: Coriolanus

Alkuteos: Coriolanus (1607-08)
Suomentaja: Paavo Cajander
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 80
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-554-4
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 21, 23, 32, 34, 35, 37 ja 47


*Roomalaisesta johtajasta Gaius Marcius Corialanuksesta kertova poliittinen tragedia. Pohjaa Plutarkhoksen elämäkertoihin. Tyly ja tyylillisesti karhea näytelmä käsittelee yksityisen ja julkisen sektorin välistä ristiriitaa, sen vaikutusta koko valtion kohtaloon. Paavo Cajanderin suomennos.*



En pitänyt tästä näytelmästä. Minulle tuli tuntu kuin kaikki olisi alkanut keskeltä ja kuin tapahtumat olisivat jääneet kesken. Jotenkin henkilöiden motiivitkin jäävät vähän epämääräisiksi… Henkilöt tuntuvat vain juoksentelevan sinne ja tänne ja lausuvan korulauseita ja juonittelevan keskenään. Ja tietenkin toisiaan vastaan. Kunnon draamaa on siis tarjolla, jos jaksaa vanhahtavaa suomennosta lueskella. Itselläni takkusi ja pahasti.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Takashi Hiraide: Kissavieras

Alkuteos: 猫の客 [Neko no Kyaku] (2001)
Suomentaja: Raisa Porrasmaa
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 152
Kustantaja: S & S
ISBN: 978-951-52-3703-3
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 36. Muistelma tai elämäkerta (12/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 20, 23, 37, 40, 41 ja 47

*Tokion laitamilla, pienessä talossa asuu kolmikymppinen kirjailijapariskunta. Eräänä päivänä heidän pihalleen tassuttelee kaunis pieni kissa ja saa heidät kohottamaan katseensa kirjoituspöydästä. Arki muuttuu kummasti uuden tuttavuuden myötä. Kissa tuo siihen eloa ja keventää tunnelmaa, kun pariskunta kertoo päivittäin eläimen edesottamuksista toisilleen. Kunnes tapahtuu jotain, joka muuttaa paljon.*



Teos on eräänlainen muistelma siitä, miten pieni ja siro Chibi-niminen kissa vaikutti olemuksellaan ja vierailuillaan kirjailijapariskunnan elämään. Mies muistelee tapahtumia Chibin ensimmäisestä ilmaantumisesta eteenpäin ja kertaa samalla tapahtumia, mitkä liittyivät toisiinsa tuona aikana, jonka pariskunta asui kissan omistajan naapurissa vuokralla.

Hiraiden käyttämä kieli on kaunista, kuvailevaa. Hän yksinkertaisesti toteaa asioita, esittää tapahtumat rehellisesti ja kiertelemättä. Hänen tekstissään on tunnistettavissa japanilaisten kaipaus yksinkertaiseen, mutta kauniiseen ilmaisuun. Teksti on herkkää ja koskettavaa. Siihen on helppo upota kokonaan.

Chibi-kissa on sympaattinen ja persoonallinen otus, jonka toilailuista ja menemisistä on miellyttävä lukea. Vauhdikkaan tarinan odottajat joutuvat pettymään, sillä kirja on kuvausta arkipäiväisestä elämästä havaintoineen ja huomioineen. Se on kertomus siitä, miten pieneen vieraaseen voi huomaamattaan kiintyä melkoisesti ja kuinka pienistä asioista rakentuu suurempi kokonaisuus, joka voi ylittää käsityskyvyn.

Kissavieras on herkkä ja yksinkertaisuudessaan koskettavan kaunis muisto, kunnianosoitus pienelle elämälle, joka toi valoa muille. Se on ihana ja ilmentää hyvin japanilaista elämäntapaa. Hyvä teos tutustua japanilaiseen kirjallisuuteen. Suosittelen lämpimästi.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Agatha Christie: Vuoksi ja luode

Alkuteos: Taken at the flood (There is a tide) (1948)
Suomentaja: Anna-Liisa Laine
Ilmestymisaika: 1988 (ko.painos)
Sivumäärä: 192
Kustantaja: Suuri Suomalainen Kirjakerho
ISBN: 951-643-284-0
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Hercule Poirot #23
Peukku: q^^
Huom: Yhteispainos teoksen Bertramin hotellissa kanssa
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 23, 24, 32, 34, 37 ja 47

*Kaunis ja nuori leski Rosaleen huomaa olevansa suunnattoman rikas: pommituksessa kuollut Gordon Cloade oli ainakin miljoonan punnan arvoinen aviomies. Miehen velkaantunut suku on raivoissaan - rakkaus, viha, mustasukkaisuus ja ahneus purkautuvat epätoivoisiin tekoihin. - Hercule Poirot’n on aika puuttua asiaan…*



Tämänkin Poirot-mysteerin tapahtumat on kerrottu ulkopuolisen kertojan kautta ja herra etsivä liittyy joukkoon melkoisen myöhäisessä vaiheessa tapahtumia. Oltuaan tosin sattumalta läsnä jo ajassa jolloin kaikki oli vasta alkanut… Kertomuksen tapahtumia seuraillaan useiden Cloaden perheenjäsenten kantilta, mikä antaa hyvän kuvan suvusta ja sen jäsenten välisistä suhteista. Ja tietysti pikkuinen etsivä tuo oman osansa tapahtumiin ehdittyään paikalle.

Christien tyyli on jälleen sellainen, että sivut kuluvat kuin huomaamatta ja äkkiä tajuaa olevansa ratkaisun edessä. Itselleni ainakin kävi (taas kerran) niin, että kirja oli pakko lopettaa ennen kuin saatoin sammuttaa valot. Sen verran jännittäväksi loppu meni.

Mainittakoon nyt vielä muistutuksena Poirot-televisiosarjaa katsoneille, että kirja ja televisiosovitus eivät ole aina yksi yhteen. Näin ollen kummastakin voi nauttia omana kokonaisuutenaan.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Agatha Christie: Bertramin hotellissa

Alkuteos: At Bertram’s Hotel (1965)
Suomentaja: Simo Mäenpää
Ilmestymisaika: 1988 (ko.painos)
Sivumäärä: 200
Kustantaja: Suuri Suomalainen Kirjakerho
ISBN: 951-643-284-0
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Neiti Marple #13
Peukku: ^^b
Huom: Yhteispainos teoksen Vuoksi ja luode kanssa
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 23, 24, 32, 34, 35, 37 ja 47

*Neiti Marple kuulee ylellisessä Bertramin hotellissa sattumalta kummallisen keskustelun, herää yöllä meluun ja saa tietää että eräs hotellivieras on kadonnut. Junaryöstön ja murhan myötä saapuu paikalle Scotland Yard - ja sielläpä neiti Marple jo odotteleekin…*



Bertramin hotellissa on ehkäpä yksi parhaimmista neiti Marple -tarinoista. Tai ainakin se kuuluu minun suosikkeihini. Pidän siitä, miten tuo vanha hotelli ja sen asukkaat ja työntekijät on kuvattu. Kirjassa on oikein mainio henkilökaarti. Lisäksi tapahtumissa on riittävästi “sattumanvaraisuutta”. Entä jos neiti ei olisikaan ollut paikalla oikeaan aikaan? Olisiko juttu jäänyt selvittämättä?

Yleensä en ole neiti Marplen ystäviä, mutta tällä kertaa minun on nostettava peukkua ylös. Teksti ja hahmot toimivat, eikä vanha rouva ole liikaa esillä. Myös muut tekevät oman osansa ratkaistakseen mysteerin. Lisäksi loppu yllättää mukavasti.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Maria Jotuni: Arkielämää

Alkuteos: Arkielämää (1909)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 80
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-930-6
Muoto: E-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 8, 19, 25 ja 47

*Maria Jotunin vuonna 1909 ilmestynyt Arkielämää on ns. yhdenpäivänromaani, jonka teemoja ovat maalaisyhteisön kuvaaminen ja ihmiselämän pohdinta. Teos sai aikanaan hyvän vastaanoton.*



Melkoisen miellyttävä pieni lukukokemus, jossa yhden vuorokauden aikaan tapahtuu vaikka mitä. Hautajaisia ei sentään vietetä, eikä häitä tanssita, mutta muuten tähän kesäiseen päivään mahtuu paljon aina heinänteosta lapsen syntymään ja kosintaan asti. Tapahtumien keskuudessa on vanha “pappi” Nyman, joka kiertää ympäriinsä maita ja mantuja ja tarkkailee ihmisiä. Hänen kauttaan monista asioista ja henkilöistä saa melko mielenkiintoisia ja tarkkoja kuvia.

Jotunin tyyli kirjoittaa on vieläkin raikas. Toki hänen oma aikansa näkyy tekstistä ja käytetyistä ilmauksista, mutta se ei ole liian vieras nykylukijalle. Mikä parasta, kirja ei ole liian pitkä, joten suomalaiseen klassikkoon pääsee tutustumaan melko helposti ja vaivattomasti.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Raymond Khoury: Merkki

Alkuteos: The Sign (2009)
Suomentaja: Erkki Jukarainen
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 534
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-5282-6
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja (11/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 17, 23, 24, 44 ja 47

*Omituinen taivaalle ilmestyvä merkki hämmentää ihmisiä eri puolilla maailmaa. se on kuin elävä organismi, joka leijuu ilmassa ja muuttaa muotoaan. koko maailma ihmettelee ilmiötä. onko se viesti korkeimmilta voimilta? TV-toimittaja Gracie Loganin kuvausryhmä on Antarktiksella tekemässä juttua ilmastonmuutoksesta, kun selittämätön merkki ilmestyy taivaalle. Ryhmän ansiosta kuvat ilmiöstä leviävät hetkessä kaikkialle maailmaan. Wadi Natrunissa Egyptissä luolaan sulkeutunut pyhiinvaeltaja piirtelee samanlaisia merkkejä luolansa seiniin. Herää kysymys, ilmestyykö merkki tarkoituksella juuri ilmaston kannalta kriittisille alueille. Samaan aikaan Bostonissa Matt Sherwood saa selville, että hänen veljensä katoamisella on jotain tekemistä mystisen merkin kanssa. Matt alkaa selvittää, minkälaiset voimat oikein ovat ilmiön takana. Teos käsittelee ilmastonmuutosta ja uskonnon ja politiikan suhteita. Huikeat toimintakohtaukset ja uusin huipputekniikka kiihdyttävät vauhdikasta kerrontaa entisestään.*



Merkki taitaa olla Khouryn viimeinen tähän asti suomennettu teos. Enkä toisaalta ihmettele, vaikka hivenen se minua kaihertaakin. Itse nimittäin olen sitä mieltä, että hänen teostensa taso on laskenut kirja kirjalta. Tämä ei tietenkään ole paljoa kolmen suomeksi luetun kirjan perusteella, mutta kuitenkin.

Merkin aihe on ajankohtainen ja kiinnostava. Ilmastonmuutos ja se, miten se vaikuttaa ihmisiin ja heidän käyttäytymiseensä ja miten sitä vastaan voidaan ainakin teoriassa koettaa taistella. Näillä ihmisillä on nimittäin sitä millä mällätä ja keinotkin sitten sitä suuruusluokkaa… Eli uskottavuus tuntuu ampuvan melkoisesti yli. Nyt asiaan nimittäin pyritään hakemaan peräti jumalallista johdatusta ja profeettaa...

Khouryn tyyli kirjoittaa on säilynyt hyvänä ja vauhdikkaana. Hän osaa rakentaa tunnelman ja pitää jännitystä yllä. Sääli vain, että henkilöhahmot ovat tällä kertaa jokseenkin mielenkiinnottomia ja hän sortuu juonessa joihinkin melko kliseisiin vaihtoehtoihin. Kuten esimerkiksi aivan viimehetkillä tapahtuviin flirtteihin, jotka antavat ymmärtää, että jotain on tapahtumassa heti kohta. Ei kaikkiin kirjoihin tarvitse pistää sitä miehen ja naisen välistä jännitettä! Minusta ainakin olisi ollut parempi, jos kaikki olisivat pysyneet täysin ammattilaisina ja ammatillisina käytökseltään.

Kertomuksen juoni ja rakenne ovat kohdallaan. Jännitys rakentuu vähä vähältä ja useiden eri henkilöiden seuraaminen tapahtuu luontevasti. Katsannon vaihdokset ovat omiaan pitämään jännitystä yllä ja lukija huomaa kohtalaisen helposti ahmivansa sivuja. Itse pidän siitä, että kirjassa on paneuduttu varsin hyvin käsittelemään tekojen taustoja ja myös selvittämään esimerkiksi koptilaisuutta (kopti kristityt Egyptissä) enemmän. Erilaisten uskontojen ja uskonnollisten näkemysten mukaan ottaminen on juonen kannalta olennaista ja siksi onkin hyvä, että siihen on paneuduttu.

Näpsäkkää ja elokuvamaista viihdettä tarjolla. Vauhdin ja pienten salaliittojen ystäville.

PS. Oma avautuminen. Tässä kohtaa tunnusta ehkä meneväni hiukan "riman ali" lukuhaastetta suorittaessani. Politiikka/poliitikko ei ole kirjan kannalta kovin olennaisessa osassa, vaikka politikoinnilla onkin vaikutusta kirjan tapahtumiin. On se kuitenkin päässyt sentään takakanteen asti, joten menköön :D