perjantai 8. lokakuuta 2021

Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli

 

Alkuteos: A Slow Burning Fire (2021)

Kääntäjä: Markku Päkkilä

Lukija: Krista Putkonen-Örn

Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)

Kesto: 9h 52min

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789511406457

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Kolme naista. Kolme mahdollista murhaajaa.

Laura on yksinäinen susi, josta vaikea lapsuus on muokannut arvaamattoman aikuisen. Kun hänen nähdään poistuvan murhapaikalta veren tahrimissa vaatteissa, tulee hänestä murhan pääepäilty.

Hiljainen Miriam kärsii syyllisyydestä, mutta pitää itseään myös uhrina. Hän aikoo vaatia itselleen oikeutta.

Useiden menetysten murtama Carla haluaa epätoivoisesti saada rauhan. Sitten hänen sukulaispoikansa löytyy raa’asti murhattuna.

Menestyskirjailijan uudessa trillerissä ihmiset vahingoittavat toisiaan tahtomattaankin, ja epäonni leviää kulovalkean tavoin. Mutta kuinka kauan tuli saa kyteä, ennen kuin oikea syyllinen joutuu vastuuseen?*



Kirjan kerronta on hyppelevää ja paikoitellen sekavaa. Tämän tekee se, että paitsi tarinan seuraamista neljän eri naisen kantilta, on mukana myös katkelmia “kirjasta”. Tämä kirja vihjaa menneisiin tapahtumiin, jotka ovat osasyyllisiä nykyisiin tapahtumiin. Lisäksi tämä “kirja” pitää sisällään jujun, jota Hawkins itsekin käyttää tässä kirjassa. Ja se juju ei ihan toimi kunnolla. Tämä juju on liika yrittämistä. En paljasta jujua, sillä se paljastaa liikaa kirjan juonesta ja lopusta. 

Kirjan naiset - Laura, Miriam, Carla ja lisäksi Irene - ovat erilaisia ja melkoisia persoonia. Lopulta heistä kaikkein sympaattisin on dementoitunut Irene. Muuten naiset eivät oikein napanneet, eivätkä heidän tarinansa kiinnostaneet. Heistä oli tehty liikaa “uhreja” maailman erilaisille alttareille. Irenen lisäksi sympatiapisteitä saa Theo, onneton kirjailija jonka suurin synti on rakkaus.

Odotin jännityksellä sitä, millainen Hawkinsin uusin olisi. Menettelihän se, mutta minusta se sortui liika yrittämiseen ja kikkailuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti