Alkuteos: Neonkaupunki (2020)
Lukija: Ella Pyhältö
Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)
Kesto: 14h 54min
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511357193
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Sarjamerkintä: Neonkaupunki #1
Peukku: q^^
*Vaikuttava fantasiaesikoinen jengisotien ja valtaistuinpelin pimeältä puolelta Vera Maksimovna etsii levottoman lähiön kaduilta kadonnutta ystäväänsä, kun hänet kaapataan Elmille, rinnakkaismaailman painajaismaiseen kaupunkiin täynnä halpoja houkutuksia ja nopeaa unohdusta. Vera löytää ystävänsä noita-akka Baba Jagan orjuuttamasta gorky-jengistä, jonka jäseneksi hän joutuu liittymään. Gorkyjen soturina Verankin täytyy taistella hengestään Elmin muita jengejä ja vallanhimoisia suojelijahahmoja vastaan.
Hyytävä Neonkaupunki on vangitsevan trilogian avausosa.*
Neonkaupunki on vauhdikas, jännittävä ja yllättävä kertomus rinnakkaistodellisuuden maailmasta, jossa nuorilla ja jengellä on menossa vaikka mitä. Jengit luovat liittoja ja seuraavat samalla mystisiä suojelijoitaan.
Kirjan maailma on mielenkiintoinen. Se elää ja hengittää melkoisella sykkeellä. Nämä nuoret ovat kiihkeitä ja vihaisia. He rakastavat ja vihaavat. Toivovat ja pelkäävät. Pelottavaa lukea, miten nämä nuoret elävät tässä julmassa maailmassa. Elmillä. He juovat kaljaa ja vodkaa kuin vettä. Polttavat “papaijaa”, joka on jonkin lainen huume. Pukeutuvat kuin hutsut ja katutappelijat. Kantavat aseita, pieksevät toisiaan… Ei todellakaan elämää, jollaista haluaisi ja toivoisi.
Jengeihin on panostettu. Ne ovat erilaisia. Ja jokainen jengi on täynnä kiinnostavia persoonallisuuksia. Tapahtumia päästään seuraamaan melko monen eri henkilön matkassa. Toisaalta se on rikkaus, toisaalta pienoinen haitta. Välillä on nimittäin vaikeaa pysyä kaikessa perällä. Etenkin, kun pääroolissa oleva gorky-jengi on ottanut mallinsa venäjältä. Heidän johtajansa on staari. Ja he puhuvat “venäjää”. Ja perivenäläisesti käyttävät yhdestä ja samasta jos mitenkä montaa eri nimeä. Itse menin iloisesti sekaisin aluksi siitä kuka on kukin. Etenkin kun osa nimistä muistuttaa melkoisesti toisiaan.
Toisaalta pidin kirjasta paljon. Mutta en sen päähenkilöiden takia. Vera ja Tarkkis ovat lopulta aika ärsyttäviä. Muut ovat mielenkiintoisempia. Luotu maailma ja sen kulttuuri ovat kuitenkin todella vangitsevia.
Lukijana Pyhältö tekee aikamoisen suorituksen. Hän lukee ilmeikkäästi mutta joskus hahmojen äänet muistuttavat liikaa toisiaan tai poikkeavat “normaalista” melkoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti