Alkuteos: Fifty Shades Darker (2011)
Suomentaja: Riie Heikkilä
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 598
Kustantaja: Seven
ISBN: 978-951-1-26857-4
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Fifty Shades –sarjan 2. osa
*Kiihkeän romaanitrilogian toinen osa.
Vaikutusvaltaisen Christian Greyn ja nuoren Anastasia Steelen välillä on pitelemätön vetovoima. Mutta kun Christianin synkät salaisuudet alkavat paljastua, on Anastasian tehtävä valintansa yksin.
”Sinun täytyy vain pyytää, niin lopetan. Muistathan sen?” hän kuiskaa kaulaani vasten.*
Edelleenkin varsin sujuvasti eteenpäin soljuvaa tekstiä, jota on helppo lukea. Eteneminen ei siis todellakaan tuota tuskaa, jos tarinan ja juonen kepeyden ei anna haitata. Näin toisen osan loppuun päässeenä aloin pohtia, jos leikkaisi koko trilogiasta pois kaikki seksikohtaukset ja jättäisi jäljelle juonellisesti merkittävät pätkät, jäisikö jäljelle edes yhden osan sivumäärän verran tekstiä?
Toisessa osassa tuli välillä tuntu, että draamaa keksittiin ihan draaman itsensä takia. Ei mitenkään voi olla mahdollista, että joka ainoa miehenpuoli haluaa välttämättä ja ehdottomasti (ja osa jopa keinoja kaihtamatta) päästä Anastasian pöksyihin. Eikä kukaan oikeasti ole niin mustasukkainen kuin Christian. Eikä kaikkia parhaita kavereita tai rakkaiden perheenjäseniä tarvitse sarjan aikana parittaa jollekin. Osa ihmisistä oikeasti nauttii sinkkuna olemisesta.
Pakko sanoa, että hahmot eivät juurikaan ole kehittyneet tai muuttuneet syvemmiksi vaikka Christianinkin menneisyyttä paljastellaan hiukan ja muutama sinne liittyvä naishenkilö esitelläänkin vähän tarkemmin. Suurimman edistyksen näyttää napanneet itselleen kömpelö Anastasia, joka yllättäen tepastelee helposti ympäriinsä kymmensenttisissä koroissa… Ei se ihan niin helposti käy.
Suomentaja: Riie Heikkilä
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 598
Kustantaja: Seven
ISBN: 978-951-1-26857-4
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Fifty Shades –sarjan 2. osa
*Kiihkeän romaanitrilogian toinen osa.
Vaikutusvaltaisen Christian Greyn ja nuoren Anastasia Steelen välillä on pitelemätön vetovoima. Mutta kun Christianin synkät salaisuudet alkavat paljastua, on Anastasian tehtävä valintansa yksin.
”Sinun täytyy vain pyytää, niin lopetan. Muistathan sen?” hän kuiskaa kaulaani vasten.*
Edelleenkin varsin sujuvasti eteenpäin soljuvaa tekstiä, jota on helppo lukea. Eteneminen ei siis todellakaan tuota tuskaa, jos tarinan ja juonen kepeyden ei anna haitata. Näin toisen osan loppuun päässeenä aloin pohtia, jos leikkaisi koko trilogiasta pois kaikki seksikohtaukset ja jättäisi jäljelle juonellisesti merkittävät pätkät, jäisikö jäljelle edes yhden osan sivumäärän verran tekstiä?
Toisessa osassa tuli välillä tuntu, että draamaa keksittiin ihan draaman itsensä takia. Ei mitenkään voi olla mahdollista, että joka ainoa miehenpuoli haluaa välttämättä ja ehdottomasti (ja osa jopa keinoja kaihtamatta) päästä Anastasian pöksyihin. Eikä kukaan oikeasti ole niin mustasukkainen kuin Christian. Eikä kaikkia parhaita kavereita tai rakkaiden perheenjäseniä tarvitse sarjan aikana parittaa jollekin. Osa ihmisistä oikeasti nauttii sinkkuna olemisesta.
Pakko sanoa, että hahmot eivät juurikaan ole kehittyneet tai muuttuneet syvemmiksi vaikka Christianinkin menneisyyttä paljastellaan hiukan ja muutama sinne liittyvä naishenkilö esitelläänkin vähän tarkemmin. Suurimman edistyksen näyttää napanneet itselleen kömpelö Anastasia, joka yllättäen tepastelee helposti ympäriinsä kymmensenttisissä koroissa… Ei se ihan niin helposti käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti