Alkuteos: Anna Karenina (1875-1877)
Englannistajat: Louise & Aylmer Maude
Ilmestymisaika: 1999(ko.painos)
Sivumäärä: 813
Kustantaja: Wordsworth Editions Limited
ISBN: 978-1-85326-271-5
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Wordsworth Classics
*Anna Karenina is one of the most loved and memorable heroines of literature. Her overwhelming charm dominates a novel of unparalleled richness and density.
Tolstoy considered this book to be his first real attempt at a novel form, and it addresses the very nature of society at all levels – of destiny, death, human relationships and the irreconcilable contradictions of existence, It ends tragically, and there is much that evokes despair, yet set beside this is an abounding joy in life’s many ephemeral pleasures, and a profusion of comic relief.*
Anna Karenina on klassikko ja ymmärrän kyllä miksi. Se on kiehtova kuvaus oman aikansa elämästä, vanhasta venäläisestä kulttuurista ja ylhäisön ”moraalikäsityksistä”. Tarina jaksaa elää vielä tänäkin päivänä, olkoonkin, että vaikka Annan ja Vronskin rakkaustarina tuntuikin minusta olevan vähän sivujuonteilla. Paljon suuremman merkityksen tarinassa ja kirjassa sai minusta Konstantin Levin, mies, joka omasta mielestäni on kirjan mielenkiintoisin henkilö.
Tunnustan, että olin odottanut kirjan olevan toisenlainen. Annan jotenkin dramaattisempi ja ja… Vronskin jotenkin enemmän. Anna ja Vronski tuntuvat jäävän jotenkin taka-alalle ja kirjan muiden tapahtumien varjoon. Heidät vain aina välillä ”muistetaan”. Tämä ei itseäni haitannut, sillä Anna todellakaan ei hahmona minua suuremmin kiinnostanut vaan hän jäi melko mielenkiinnottomaksi. Vronskista taas en alun alkaenkaan pitänyt. Hän on minusta vain epämiellyttävä persoona.
Kirjan muut henkilöhahmot ovat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ja vilahtelevat tapahtumien lomassa miellyttävästi. Toisilla on merkittävämpiä rooleja ja osa taas vain käväisee näyttämöllä. On hyvä, että kirjassa on henkilö luettelo, sillä monet venäläiset nimet ja heidän tapansa puhutella samaa henkilöä useilla eri nimillä ja lempinimillä saattaa saada lukijan pään pyörälle.
Nopeatempoista tarinaa odottavalle ei Anna Kareninaa voi suositella. Tapahtumat lähtevät liikkeelle hitaasti ja läpi kirjan tahti on verkkainen. Kaikilla tuntuu olevan kovasti aikaa jäädä puhumaan milloin mistäkin ja pohtia syntyjä syviä. Verkkaisuudessa ja kuvailussa kuitenkin on jotain lumoavaa, joka saa tarttumaan kirjaan vaikka mitään ei tunnukaan tapahtuvan. Kannattaakin siis ottaa aikaa ja lueskella vaikka pari lyhyttä lukua kerralla.
Englannistajat: Louise & Aylmer Maude
Ilmestymisaika: 1999(ko.painos)
Sivumäärä: 813
Kustantaja: Wordsworth Editions Limited
ISBN: 978-1-85326-271-5
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Wordsworth Classics
*Anna Karenina is one of the most loved and memorable heroines of literature. Her overwhelming charm dominates a novel of unparalleled richness and density.
Tolstoy considered this book to be his first real attempt at a novel form, and it addresses the very nature of society at all levels – of destiny, death, human relationships and the irreconcilable contradictions of existence, It ends tragically, and there is much that evokes despair, yet set beside this is an abounding joy in life’s many ephemeral pleasures, and a profusion of comic relief.*
Anna Karenina on klassikko ja ymmärrän kyllä miksi. Se on kiehtova kuvaus oman aikansa elämästä, vanhasta venäläisestä kulttuurista ja ylhäisön ”moraalikäsityksistä”. Tarina jaksaa elää vielä tänäkin päivänä, olkoonkin, että vaikka Annan ja Vronskin rakkaustarina tuntuikin minusta olevan vähän sivujuonteilla. Paljon suuremman merkityksen tarinassa ja kirjassa sai minusta Konstantin Levin, mies, joka omasta mielestäni on kirjan mielenkiintoisin henkilö.
Tunnustan, että olin odottanut kirjan olevan toisenlainen. Annan jotenkin dramaattisempi ja ja… Vronskin jotenkin enemmän. Anna ja Vronski tuntuvat jäävän jotenkin taka-alalle ja kirjan muiden tapahtumien varjoon. Heidät vain aina välillä ”muistetaan”. Tämä ei itseäni haitannut, sillä Anna todellakaan ei hahmona minua suuremmin kiinnostanut vaan hän jäi melko mielenkiinnottomaksi. Vronskista taas en alun alkaenkaan pitänyt. Hän on minusta vain epämiellyttävä persoona.
Kirjan muut henkilöhahmot ovat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ja vilahtelevat tapahtumien lomassa miellyttävästi. Toisilla on merkittävämpiä rooleja ja osa taas vain käväisee näyttämöllä. On hyvä, että kirjassa on henkilö luettelo, sillä monet venäläiset nimet ja heidän tapansa puhutella samaa henkilöä useilla eri nimillä ja lempinimillä saattaa saada lukijan pään pyörälle.
Nopeatempoista tarinaa odottavalle ei Anna Kareninaa voi suositella. Tapahtumat lähtevät liikkeelle hitaasti ja läpi kirjan tahti on verkkainen. Kaikilla tuntuu olevan kovasti aikaa jäädä puhumaan milloin mistäkin ja pohtia syntyjä syviä. Verkkaisuudessa ja kuvailussa kuitenkin on jotain lumoavaa, joka saa tarttumaan kirjaan vaikka mitään ei tunnukaan tapahtuvan. Kannattaakin siis ottaa aikaa ja lueskella vaikka pari lyhyttä lukua kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti