Alkuteos: Curtain (1975)
Suomentaja: Anna-Liisa Laine
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 160
Kustantaja: WSOY
HUOM: Kokoomateoksessa nimeltä Hercule Poirotin johtolangat – Viisi kuulua mysteeriä
ISBN: 951-0-14577-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 33. Hercule Poirot –kirja
*Esirippu laskeutui Agatha Chritien kohdalla talvella 1976. Vain neljännesvuotta aikaisemmin hän päästi markkinoille tämän vuonna 1940 kirjoittamansa kirjan, jossa myös hänen kuuluisin luomuksensa, belgialainen mestarisalapoliisi Hercule Poirot, vetää viimeisen henkäyksensä. Tapahtumien näyttämönä on sama herraskartano kuin Christien esikoisdekkarissa Stylesin tapaus. Styles toimii nyt täysihoitolana, ja Poirot on yksi sen vieraista. Mon cher Hastings, ikämiehiä ja hänkin, kuvittelee viettävänsä viehättävään pikku loman ystävänsä seurassa. Mutta Poirotilla onkin aivan muuta mielessä. Salaperäinen murhaaja X. Ja varma tietoisuus siitä, että Styles tulee vielä kerran olemaan häikäilemättömän rikoksen näyttämönä.*
Oli jännittävää palata Stylesiin yhdessä Poirotin ja Hastingsin kanssa. Etenkin, kun edellisessä tapauksessa he olivat vielä ”nuorukaisia” verrattuna tämänkertaiseen tilanteeseen, jossa Hastingsin nuorimmainenkin on jo 21-vuotias ja Poirot itse taas lähes tosiaan haudan partaalla.
Tämä teos ei ehkä tosiaan ole kaikkein perinteisin murhamysteeri, eikä ehkä kaikkein perinteisin Poirot-kirjakaan. Samat tutut rakkaat elementit löytyvät tästäkin ja lukija saa nauttia Hastingsin kerronnasta, kuten ensimmäisessäkin kirjassa. Ja jälleen kummastakin päähenkilöstä oppii jotain uutta ja jännittävää.
Tässä vaiheessa Poirot-kirjojen lukemista tulee mieleeni, että ehkä olisi ollut hyvä koettaa lukea kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Ehkä olisikin. Sillä vaikka periaatteessa jokainen teos toimiikin minusta ainakin mainiosti itsenäisesti, on kyseessä kuitenkin sarja. Joitain viittauksia aikaisempiin kirjoihin on, mutta ei kuitenkaan kaikeksi onneksi niin paljoa kuin perinteisemmissä sarjakirjoissa. Hyvä näin, sillä itse en ainakaan jaksaisi ja malttaisi odotella sitä, että onnistuisin löytämään aina järjestyksessä seuraavan osan. Ehei, Christien Poirot-kirjat pitää lueskella heti kun ne käsiinsä saa!
Suomentaja: Anna-Liisa Laine
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 160
Kustantaja: WSOY
HUOM: Kokoomateoksessa nimeltä Hercule Poirotin johtolangat – Viisi kuulua mysteeriä
ISBN: 951-0-14577-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 33. Hercule Poirot –kirja
*Esirippu laskeutui Agatha Chritien kohdalla talvella 1976. Vain neljännesvuotta aikaisemmin hän päästi markkinoille tämän vuonna 1940 kirjoittamansa kirjan, jossa myös hänen kuuluisin luomuksensa, belgialainen mestarisalapoliisi Hercule Poirot, vetää viimeisen henkäyksensä. Tapahtumien näyttämönä on sama herraskartano kuin Christien esikoisdekkarissa Stylesin tapaus. Styles toimii nyt täysihoitolana, ja Poirot on yksi sen vieraista. Mon cher Hastings, ikämiehiä ja hänkin, kuvittelee viettävänsä viehättävään pikku loman ystävänsä seurassa. Mutta Poirotilla onkin aivan muuta mielessä. Salaperäinen murhaaja X. Ja varma tietoisuus siitä, että Styles tulee vielä kerran olemaan häikäilemättömän rikoksen näyttämönä.*
Oli jännittävää palata Stylesiin yhdessä Poirotin ja Hastingsin kanssa. Etenkin, kun edellisessä tapauksessa he olivat vielä ”nuorukaisia” verrattuna tämänkertaiseen tilanteeseen, jossa Hastingsin nuorimmainenkin on jo 21-vuotias ja Poirot itse taas lähes tosiaan haudan partaalla.
Tämä teos ei ehkä tosiaan ole kaikkein perinteisin murhamysteeri, eikä ehkä kaikkein perinteisin Poirot-kirjakaan. Samat tutut rakkaat elementit löytyvät tästäkin ja lukija saa nauttia Hastingsin kerronnasta, kuten ensimmäisessäkin kirjassa. Ja jälleen kummastakin päähenkilöstä oppii jotain uutta ja jännittävää.
Tässä vaiheessa Poirot-kirjojen lukemista tulee mieleeni, että ehkä olisi ollut hyvä koettaa lukea kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Ehkä olisikin. Sillä vaikka periaatteessa jokainen teos toimiikin minusta ainakin mainiosti itsenäisesti, on kyseessä kuitenkin sarja. Joitain viittauksia aikaisempiin kirjoihin on, mutta ei kuitenkaan kaikeksi onneksi niin paljoa kuin perinteisemmissä sarjakirjoissa. Hyvä näin, sillä itse en ainakaan jaksaisi ja malttaisi odotella sitä, että onnistuisin löytämään aina järjestyksessä seuraavan osan. Ehei, Christien Poirot-kirjat pitää lueskella heti kun ne käsiinsä saa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti