Christian Durieux: Benito Mambo

Alkuteos: Benito Mambo (2014.)

Ilmestymisaika: (ko.painos)

Sivumäärä: 120

Kustantaja: Humanoids

ISBN: 978-1-59465-085-7

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 11, 30 ja 44

*Benito dreams of becoming a mambo dancer. But his outraged billionaire father forbids the little boy’s dancing destiny and exiles him from the family home.

Benito Mambo is a whimsical and heartfelt fable about following your dreams, and will appeal to fans of Antoine de Saint-Exupéry’s classic, The Little Prince.*

Mukavasti piirretty ja väritetty sarjakuva, jossa paikoitellen on vähäsen liikaa tekstiä puhekuplaansa kohti. Hahmot ovat erikoisia ja varsin erilaisia. Tarinassa on monta kerrosta ja se on aika poikkeuksellinen. Monia tarinoita Beniton tarinan sisällä. Lukijan kiinnostus pysyy yllä.

Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Alkuteos: The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde (1886)

Suomentaja: Erkki Haglund

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Sivumäärä: 122

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-21604-9

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Keskiyön kirjasto #2

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 41,42, 44 ja 48

*Lontoolainen tiedemies tohtori Jekyll onnistuu valmistamaan laboratoriossaan aineen, jolla hän pystyy halutessaan muuttumaan paholaismaiseksi herra Hydeksi. Päivisin miellyttävyydestään tunnettu tohtori Jekyll nauttii ystäviensä arvostusta, öisin herra Hyde lähtee Lontoon pimeille kujille hirviömäisiin puuhiinsa. Sitten eräänä yönä koetilanne riistäytyy tohtori Jekyllin hallinnasta. Järkytyksekseen hän huomaa, että hänen toinen olemuksensa on ottanut vallan…*

Kirjan tarina on kerrottu ulkopuolisin silmin ja kirjeillä, joten lukija ei koskaan pääse täysin tapahtumien keskipisteeseen. Aluksi tapahtumia seurataan asianajaja Uttersonin ja tämän serkun kertomana kun taas itse lopulliset paljastukset Utterson saa lukea tovereidensa jälkeen jättämistä kirjeistä.

Mistään varsinaisesta kauhukirjasta ei ole kyse. Pelottavilla tapahtumilla tai iljettävillä sattumuksilla ei mässäillä. Jännitys syntyy käytetystä kielestä ja kerronnan tyylistä, joka pohtii ja arvailee, eikä paljasta mitään helpolla tai suoraan. Kielellisesti kirja onkin nautittava. Tarina ottaa omakseen ja pitää lukijaa hyppysissään niin, että kirjaa tuskin malttaa laskea käsistään. Onneksi sivuja on sen verran vähän, että tämän klassikon voi ahmaista vaikka kerralla!

Tässä on klassikko, jota vähemmän lukevankin kannattaa kokeilla.

William Shakespeare: Hamlet

Alkuteos:The Tragedy of Hamlet, Prince of Denmark (1599-1602?)

Suomentaja: Paavo Cajander

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 86

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-062-4

Muoto: E-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: Saatavilla ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta. Cajanderin suomennos vuodelta 1879. Kielletty Etiopiassa 1973.

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 12, 17, 32, 38, 44 ja 48

*Maailman tunnetuin ja eniten esitetty tragedia tanskalaisesta prinssistä pohjaa skandinaaviseen kansantaruun. Shakespeare käyttää voimainsa tunnossa koko kerronnallisen arsenaalinsa ja tuoloksena on monimuotoisin, rikkain ja jännittävin draama mitä länsimaisilla näyttämöillä on toistaiseksi nähty. Se saavutti ensiesityksestä lähtien yleisön suosion, joka ei ole neljänsadan vuoden aikana hiipunut. Paavo Cajanderin suomennos.*

Pidin enemmän tästä vakavammin otettavasta Shakespearen näytelmästä, joskin sen aikarakenne on hankalahko. Puheissa kyllä viitataan ajan kulumiseen, mutta silti tuntuu oudolta ajatella, että näytelmässä tapahtumien välillä kuluu pitkiäkin aikoja. Lukija saa siis olla paikoitellen tarkkana.

Tarkkuutta vaatii myös kieli. Cajanderin suomennos on vanhahtava, eikä tekstin ymmärtämistä yhtään helpota se, että osa hahmoista menettää järkensä tai puhuu tarkoituksellisesti arvoituksin. Miltei kaikilla kun on jotain salattavaa muilta. Onneksi tekstiin on lisätty selventäviä huomautuksia, jotka avaavat joitain kummallisia kohtia. Harmillista vain, että selvitykset löytyvät luettelona näytelmän lopusta niin, ettei niitä jaksa aina lukiessa käydä vilkaisemassa.

Hamlet on vaikuttava näytelmä, joka on ehdottomasti paikkansa klassikkona ansainnut. Muistan joskus aikoja sitten nähneeni vanhan elokuvasovituksen, joka voisi olla mukava nähdä nyt uudestaan. Uskon nimittäin tämän teoksen olevan huomattavasti enemmän edukseen näyttämöllä kuin paperilla.

Babette Cole: Äiti ja elämän salaisuudet

Alkuteos: Mummy never told me (2003)

Suomentaja: Raija Viitanen

Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)

Sivumäärä: 32

Kustantaja: Mäkelä

ISBN: 951-882-310-3

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 18

*Äiti ei ole vielä kertonut ihan kaikkea… Ilkikurinen kurkistus elämän pikku salaisuuksiin Babette Colen riemastuttavassa seurassa.*

Hauskasti kuvitettu ja oikein oivaltava huumoripläjäys maailman salaisuuksista. Sopii mainiosti lapsille ja varmasti lukijakin nauttii kirjasta. Itse ainakin hihittelin tälle teokselle tyytyväisenä sen tavasta käsitellä hauskasti näitä elämän salaisuuksia.

Steinar Bragi: Sumu

Alkuteos: Hálendið (2011)

Suomentaja: Tuomas Kauko

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 287

Kustantaja: Like

ISBN: 978-952-01-1254-7

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 32, 41, 44, 49 ja 50

*Sumu on niin sakeaa, että matkalaisten jeeppi törmää talon seinään. Yksinäisessä talossa keskellä Islannin autiota erämaata asuu salaperäinen vanha pariskunta, joka vastentahtoisesti tarjoaa seurueelle yöpaikan.

Taloa ympäröivä erämaa huokuu uhkaa, ja pian myös majapaikasta paljastuu karmaisevia salaisuuksia. Puhelimet eivät löydä kenttää, seurueen koira katoaa ja selittämättömät tapahtumat alkavat horjuttaa ystävysten mieltä. Minne voi paeta, kun pakopaikkaa ei ole?*

Bragi on minulle kirjailijana aiemmin täysin tuntematon, ja Sumu siten juuri ilmestyneenä suomennoksena mielenkiintoinen tuttavuus. Kirjan kansi houkutteli minut tarttumaan kirjaan, samoin kuin kirjailijan kansalaisuus. En nimittäin ole paljoa islantilaisia kirjailijoita lukenut. Ja ainakin tämän vähäisen kokemukseni perusteella sanoisin, että islantilaisilla kirjailijoilla on hyvin jännittävä tapa ilmaista asioita ja kuvailla maisemaa.

Sumun maailma on mystinen ja kiehtova. Erämaa ja sen karuus ja elämän haasteellisuus siellä ovat vahvasti läsnä. Hiekkamyrskyt yllättävät alituiseen, tai oikeammin ne kuuluvat arkipäivään. Samoin kuin luonnon henkeäsalpaava yksinäisyys. Erämaalla onkin oma vahva otteensa koko kirjasta ja sen tapahtumista. Miltei kuin se hengittäisi kaiken taustalla omana olentonaan…

Keskiössä on neljä ystävystä, kaksi pariskuntaa, joilla jokaisella on oma historiansa ja tarinansa. Nämä kuitenkin kietoutuvat jännittävästi yhteen ja toisiinsa tavoilla, jotka paljastuvat vähitellen. Kukin neljästä matkalaisesta pääsee ääneen vuorotellen kertomaan niin nykyisistä kuin menneistäkin tapahtumista. Samalla he tulevat paljastaneeksi myös toisistaan ja nelikon välisistä suhteista uusia asioita, jotka avaavat kertomusta lukijalle uudella tavalla. Äkkiä maailma saakin aivan uusia ulottuvuuksia ja muuttuu syvemmäksi kuin alkujaan oli tuntunut.

Tarina etenee kerroksittain ja se säilyttää koko ajan osan salaperäisyydestään. Maiseman ja luonnon kuvaus on osa tunnelman luontia. Varsinaisia ja kunnollisia kauhun elementtejä itse en löytänyt. Tai sitten vain odotin jotain enemmän ja jotain selvästi suorempaa. Nyt kuvailu ja henkilöhahmoissa tapahtuvat muutokset tuntuvat luovan suurimman osan kauhun tunnelmasta. Samoin kuin mystinen vanhapari, joka harvasanaisuudellaan ja oudolla käytöksellään hämmentää lukijaa entisestään. Lukiessa tuntuu varsin helposti siltä, että jotain on tulossa, että se on jo lähellä, mutta se jokin jää silti lopulta arvoitukseksi.

Bragin kirjoittaa vauhdikkaasti, hänen hahmoissaan on monta tasoa. Heihin ja heidän ajatuksiinsa ei ole helppo päästä sisälle. He jaksavat kiinnostaa. Hän kuvaa maisemaa sopivasti ja osaa pitää lukijan varppeillaan. Lukija odottaa jotain tapahtuvaksi ja kestää hereillä. Mutta meneekö se jo hiukan yli? Itselleni Sumu ei täysin nimittäin auennut. Nautin kyllä lukemisesta ja tarinan etenemisestä vaikkei itse “kauhu” tuntunut koskaan alkavankaan. Vasta lopussa yllätys iski naamaan ja aika kovaa. Äkkiä monikin asia tuli selvitetyksi kerralla ja rytinällä. Kannattaa siis koettaa haastaa itsensä ja kokeilla tätä islantilaista teosta. Se voi todella yllättää lukijansa.

Sue Grafton: F niin kuin Fowler

Alkuteos: F is for Fugitive (1989)

Suomentaja: Annika Eräpuro

Ilmestymisaika: 1997 (ko.painos)

Sivumäärä: 251

Kustantaja: book studio

ISBN: 951-611-832-1

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kinsey Millhone Aakkosmurhat #6

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 41, 42 ja 44

*Floral Beach ei ollut kummoinen kaupunki, vain muutama pahainen kortteli Tyynen meren rannalla - ja tuolta rannalta Jean Timberlaken ruumis oli löydetty seitsemäntoista vuotta sitten.

Kaupunkilaiset olivat miltei unohtaneet tapauksen, semminkin kun murhaaja oli saatu miltei verekseltään kiinni. Mutta kun Bailey Fowler, murhaaja, pakenee vankilasta, seitsemäntoista vuoden takainen verityö herää uudelleen henkiin.*

Tällä kertaa Kinsey pääsee muualle suorittamaan tutkimuksiaan, joten kaikki tutut ja rakkaat sivuhahmot eivät ole mukana. Muuten kirja pitää kyllä sisällään vanhat ja tutut ainekset: valkoviinin, hyvän ruuan, lenkit ja pienoiset flirtit. Ja tämä kyseinen pikku kaupunki tarjoaa tietysti oman persoonallisen ja toisinaan oudon hahmokatraan.

Luvassa on perinteistä etsivän työtä, vähän salaista nuuskintaa ja paljon keskusteluja joista poimia vihjeitä. Tarkkaavainen lukija pystyy melko helposti pientä mielikuvitusta apunaan käyttäen ratkaisemaan tapauksen. Juoni ei nimittäin ole mitenkään maatamullistavan erikoinen mutta kaikesta huolimatta kohtalaisen viihdyttävää lomalukemista.

En silti pitänyt tästä kirkasta kovinkaan paljoa. Syynä on se, että jostain syystä Kinsey kuvailee useampaakin ihmistä fyysisesti melko rumasti kirjassa. Ja kaikki nämä ihmiset ovat syystä tai toisesta ylipainoisia. Tämä kuvailu meni minusta paikoitellen jopa haukkumisen ja kiusanteon puolelle, vaikka tapahtuikin vain Kinseyn ajatuksissa. Mukavaa luettavaa se ei silti ollut. Tämä pieni negatiivinen ajattelu pistää ehkä pienen tauon tähän lukuprojektiini. Katsotaan, koska tartun seuraavaan osaan Aakkosmurhia.

Karin Slaughter: Kahlittu

Alkuteos: The Kept Woman (2016)

Suomentaja: Päivi Paju

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 495

Kustantaja: HarperCollinsNordic

ISBN: 978-91-509-0964-7

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Will Trent #8

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 41, 42, 44 ja 49

*Miehet ja vaimot. Äidit ja tyttäret. Menneisyys ja tulevaisuus. Salaisuudet yhdistävät heitä. Salaisuudet voivat tuhota heidät.

Kun entinen poliisi löydetään murhattuna hylätyltä rakennustyömaalta, Will Trent ja Georgian etsivätoimisto tietävät, että tästä murhatutkimuksesta tulee erityisen vaarallinen. Rikospaikan veriset jäljet viittaavat siihen, että on olemassa toinenkin uhri - nainen, joka on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja jonka henki on vaarassa ellei häntä pian löydetä. Todisteet paljastavat jutun yhteyden Willin menneisyyteen, millä on tuhoisat seuraukset Willin, hänen työtovereidensa, läheistensä - ja jopa hänen jahtaamiensa rikollisten elämään.

Herpaatumattoman jännittävä ja kiihkeävauhtinen Kahlittu ristiriitaisine, erehtyväisine henkilöhahmoineen on monipolvisen rikostutkimuksen ja nerokkaan psykologisen trillerin saumaton yhdistelmä. Se on herättävä, mieleenpainuva romaani rakkaudesta, menetyksestä ja vapahduksesta.*

Pitkään olen odottanut tätä kirjaa. Varmaan yli vuoden, aina siitä asti kun kuulin, että uusi kirja on tekeillä. Ja sitten kun vielä halusin päästä lukemaan sitä englanniksi kuten aina ennenkin. Suomennos ehti kuitenkin käsiini aikaisemmin, mikä ei välttämättä ollut huono juttu. Suomennos nimittäin on yllättävän hyvä ja toimiva. Ehkä pitäisi lukea Slaughteria enemmänkin suomeksi. Vaikka toisaalta jokin särmä hahmoista ja tekstistä tuntui olevan vähän hiipunut. Joten suosin kyllä yhä edelleen englanninkielistä tekstiä.

Tällä kertaa Slaughter päästää tutut hahmot näyttämään uusia puolia itsestään. Will ja Amanda osoittavat itsestään herkempää puolta, Sara näyttää vähän ikävämpää pintaa ja Angie… Noh, mitä hänestä voi todeta? Hänkin on lopulta vain ihminen. Joskin hyvin kovapintainen sellainen. Näiden uusien puolien näkeminen tekee hahmoista entistä inhimillisempiä ja rakkaampia. Näin ainakin minulle. Olkoonkin, että jälleen kerran oli useammankin kerran repimässä hiuksiani Willin ja Saran suhteen etenemisen/kehittymisen suhteen ja Angien ollessa vain taas kerran niin k*späinen.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa tapahtuu nykyajassa ja lukijan eteen asetetaan varsin mielenkintoiselta vaikuttava murhanäyttämö, joka pitää sisällään useampiakin yllätyksiä. Toisessa osassa seurataan menneitä tapahtumia, jotka johtivat tämän näyttämön syntymiseen. Ja kolmannessa osassa palataan takaisin nykyaikaan ja katsotaan, miten tilanteet selviävät.

Tuttuun tyyliin Slaughterin kirja on melko raaka ja julma, joten kaikille sitä ei voi suositella. Juoni on rakennettu hyvin ja se pitää lukijan napakasti otteessaan. Henkilöhahmojen kehityksen ja heidän välistensä suhteiden takia on suositeltavaa lukea kirjat sarja järjestyksessä. Kirjan voi kuitenkin myös lukea yksittäin, jos ei näe välttämättömänä kaikkien hienovaraisten viittausten ymmärtämistä. Itse nautin tästä lukukokemuksesta, vaikkei se ehkä sarjan parhain kirja olekaan. Taattua jännitystä ja viihdettä kuitenkin.

William Shakespeare: Kesäyön unelma

Alkuteos: A Midsummer Night’s Dream (1590-1597)

Suomentaja: Paavo Cajander

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 43

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-919-1

Muoto: E-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta. Suomennos vuodelta 1891.

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 12, 17, 20, 30, 37 ja 48

*Antiikin Kreikkaan sijoittuva näytelmä on täynnä maagisuutta, väärinkäsityksiä ja kommelluksia. Rakkaus on teoksen pääteemana, mutta metsässä elävät olennot puuttuvat ihmisten tunteisiin taioillaan. Shakespearelle ominaisesti myös tämän näytelmän sisään on luotu oma pieni näytelmänsä.*

Minun on tunnustettava, että tämä komedia meni minulta jonkin verran ohitse sillä komedia puolella… Ymmärrän kyllä että on hauskaa kun olennot sotkevat ihmiset keskenään ja väärä henkilö rakastuu tyttöön ja näyttelijä reppanat yrittävät sanailla kasaan mahdollisimman hienon esityksen keijujen sotkeentuessa tapahtumiin. Mutta. Ehkä en oikein päässyt kiinni tunnelmaan?

Neljän nuoren ateenalaisen välinen rakkaussekoilu on aika klassista juonta, mutta siltikin mieleeni tulee vain se, että Hermia ja Lysander ovat oikeastaan kaikkein onnellisimmassa asemassa. Hehän alussa rakastivat toisiaan ja kun keijut viimein saavat palautettua kaiken enemmän tai vähemmän raiteilleen, he todella saavat toisensa. Sen sijaan Helenan ja Demetriuksen tilanne on toisenlainen. Helenalle käy kohtalaisen hyvin, pilkaksi ja kiusaksi luulemansa jälkeen hän lopulta saa Demetriuksensa. Demetrius taas… Kestääkö keijujen taikakukan lumo ikuisesti? Toivottavasti, sillä jotenkin Helena ja Demetrius ovat kaikesta huolimatta suosikkiparini.

Käsityöläisten näytelmä tuntuu minusta jotenkin väkinäisesti mukaan liitetyltä. Enkä juurikaan välittänyt heidän hupsusta sanailustaan. Lopun näytelmän esittäminen tuntui hieman turhalta.

Jotenkin Shakespearen komedia ei iskenyt minuun niin hyvin kuin hänen kirjoittamansa draamat ja drakediat, jotka olen lukenut tähän mennessä. Pitää selvästi palata vakavammalle linjalle Shakespearen tuotannossa ja koettaa lukaista seuraavaksi vaikka Hamlet.

Paula Hawkins: Nainen junassa

Alkuteos: The Girl on the Train (2015)

Suomentaja: Oona Timonen

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 382

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-29163-3

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 32, 34, 40, 41, 42, 44 ja 50

*Rachel matkustaa päivästä toiseen samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa, jolle kuvittelee mielessään täydellisen onnellisen elämän.

Sitten eräänä päivänä hän näkee jotain, mikä muuttaa kaiken, ja pian sen jälkeen pariskunnan nainen katoaa. Rachel haluaa auttaa ja kertoo tietonsa poliisille, mutta tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla vieraiden ihmisten elämään.*

Nainen junassa on herättänyt paljon keskustelua ystäväpiirissäni ja se on jo pidemmän aikaa ollut aikalailla varattuna kirjastosta. Kaikeksi onneksi sattui käteeni bestseller-kappale ja sain kirjan itselleni lukuun. Oli pakko ottaa selville, mistä oikein on kyse. Varsinkin, kun kirjaan pohjautuva elokuvakin on juuri ilmestynyt.

Ymmärrän, miksi monet pitävät kirjasta. Hawkins kirjoittaa vauhdikkaasti ja persoonallisesti. Hän kuvailee sopivasti, muttei liian tarkkaan. Hän antaa lukijalle tilaa ajatella ja pohtia asioita. Hän ei anna kaikkea valmiiksi vaan ennemminkin vihjailee ja johdattelee. Äkkiä lukija huomaa olevansa koukussa ja kirjaa on hankala laskea käsistään. Olkoonkin, että suomennoksessa oli käytetty joitain sanoja ja ilmauksia, jotka tuntuivat minusta hassuilta tai oudoilta. Ne eivät oikein sopineet kirjan tunnelmaan…

Nainen junassa vaatii lukijalta jonkin verran keskittymistä. Tämä johtuu siitä, että päivämäärät ovat tärkeitä juonen rakentumisen kannalta. Suurin osa tarinasta kerrotaan Rachelin kannalta. Eikä Rachelilla mene kovinkaan hyvin, kuten vähitellen alkaa paljastumaan. Myös kaksi muuta kertojaa pääsee ääneen ja heidän kauttaa koko tapahtuma sarja alkaa saamaan aivan uudenlaisia piirteitä. Osa näistä tapahtumista sijoittuu samoihin aikoihin Rachelin kertomusten kanssa, osa taas on tapahtunut jo aiemmin. Siksi päivämäärät ovat tärkeitä. Niitä on kuitenkin paljon. Itse en ainakaan jaksanut alkaa pitämään kirjaa siitä, mitä tapahtui minäkin päivänä…

Ideana kirja on mainio. Eihän kukaan voi tietää kaikkea ja aina kun paljastuu jotain uutta, saattaa koko tapahtuma saadakin aivan uuden merkityksen. Se mitä näemme ja kuvittelemme, ei aina todellakaan ole koko totuus. Ei välttämättä edes lähellä sitä. Psykologiselta kannalta Nainen junassa on todella mielenkiintoinen.

Mutta. Henkilöhahmot. En saa itseäni pitämään heistä kenestäkään. Heissä kaikissa on jotain, mikä työntää minua etäämmäksi heistä. Minulle tuli koko ajan lukiessa tunne, ettei kukaan tunnu osaavan päättää, millainen lopulta on. Hahmojen kaksijakoisuus sopii kyllä kirjaan, ja totuushan on, ettei kukaan meistä ole mustavalkoinen vaan meissä on sävyjä. Nyt tämä sävytys vain tuntuu menneen vähäsen metsään. Esimerkiksi Rachel on omaan surkeuteensa alistunut nainen, joka koettaa epätoivoisesti räpiköidä eteenpäin ja tulee sitten toimineeksi sillä “ei ehkä niin kaikkein fiksuimmalla tavalla”. Ensin hän vaikuttaa fiksulta ja järkevältä, sitten paljastuu asioita, jotka eivät ole hänelle niin kovin edullisia. Nainen alkaa vaikuttamaan miltei pahimman luokan stalkerilta ja toisten asioihin sekaantujalta ja yllättäen, lähellä loppua hän tuntuukin saavan ongelmistaan kunnon niskaotteen. Muihin hahmoihin en edes ala tässä puuttumaan…

Nainen junassa on mukavaa vauhtia etenevä teos, jossa lukija pääsee haastamaan itsensä. Osa henkilöhahmoista voi aiheuttaa lukijalle puistatuksia tai inhoreaktioita, mutta se ei estä tarinaa menemästä eteenpäin kutkuttavalla tavalla. Mielenkiintoinen kirja, jota huomaa miltei ahmivansa. Vasta lopetettuaan lukemisen, alkaa asioita pohtimaan tarkemmin. Persoonallinen ja erilainen teos, jota kannattaa kyllä kokeilla.

Lukuhaaste 2016 - Suoritettu

Miksi lukuhaasteeseen kannattaa osallistua? Koska sen suorittaminen on hauskaa ja innostavaa ja siinä pääsee tutustumaan moniin uusiin kirjoihin ja kirjailijoihin. Osa kohdista on helpompia täyttää, osaan taas saa oikeasti pohtimalla pohtia sopivaa kirjaa. Se ei siis ole liian helppo tai hankala. Ja antaahan aktiivinen lukijayhteisö myös mukavasti vinkkejä, jos jokin kohta tuntuu vaikealta. On mukavaa, kun pääsee/joutuu välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Itselleni ainakin kaunokirjalliset kohdat olivat helpompia, sen sijaan esseetä/kolumnin kanssa minulla teki tiukkaa...

Asetin itselleni omaksi tavoitteekseni kuitata yhden kohdan yhdellä kirjalla ja samalta kirjailijalta hyväksyin listaan vain yhden kirjan. Tämä toteutui mainiosti, joskin välillä eksyin pidemmäksikin aikaa sivupoluille lukemaan kirjoja, joita ei edellämainittujen syiden takia enää voinut listaan laittaa vaikka ne siihen olisivatkin sopineet. Löytyi nimittäin niin paljon mukavaa luettavaa joiltakin kirjailijoilta, että ne oli luettava mahdollisimman pian!

Oman hyllyn perukoilta löytyi listaan sopivia kirjoja jokunen, mutta suurimmaksi osaksi hyödynsin kirjaston tarjontaa. Onneksi sain edes muutamat omat lukutavoitteeni myös täyttymään haastetta suorittaessani. Game of Thrones tuli viimein luettua samoin kuin joukko kirjailijoita, joiden teokset sopivat koulussa muutama vuosi sitten tekemääni kirjapakettiin "Japanilainen kuolema". Ne minun on pitänyt lukea siitä asti ja nyt se viimein onnistui. Lisäksi onnistuin sijoittamaan haasteeseen myös mukavasti klassikkoja, jotka ovat pidempään olleet omalla lukulistallani. Ja etenipä Poirot- ja Aakkosmurha-lukemisenikin samalla. Kaikin puolin olen siis oikein tyytyväinen haasteeseen ja tulen ehdottomasti jatkamaan lukuhaasteiden suorittamista jos niitä vain on tulevaisuudessa tarjolla. Pitää katsoa, mitä kivaa omaa lisää haasteeseen saan yhdistettyä silloin!



Tässä on lista lukuhaasteeseen 2016 lukemistani kirjoista:

1. Ruuasta kertova kirja = Banana Yoshimoto: Kitchen
2. Matkakertomus = Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 eli lasten ristiretki
3. Kirjassa rakastutaan = Sjón: Sinun silmäsi näkivät minut
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja = David Guterson: Lumi peittää setripuut
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman = Anne Rice: Vampyyri Lestat
6. Kirjastosta kertova kirja = Umberto Eco: Ruusun nimi
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja = Benjam Pöntinen: Tähdenlennon järvi - The Lake
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin = Joe Abercrombie: Ase itse
9. Sinulle vieraalla kielellä tai murteella kirjoitettu kirja = George R. R. Martin: A Game of Thrones
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja = Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa
11. Sarjakuvakirja = Henrik Lange: 90 kirjaklassikkoa kiireisille
12. Näytelmä = T. S. Eliot: Murha katedraalissa
13. Kirjan nimi on kysymys = Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan
14. Historiaa käsittelevä tietokirja = Tuomas Heikkilä: Piirtoja ja kirjaimia - Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla
15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma = Sue Grafton: Q is for Quarry
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta = Sophie Hannah: Suljettu arkku
17. Kirjassa juhlitaan = Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu
18. Lastenkirja = David Walliams: Gansterimummi
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi = Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan = Arne Dahl: Juhannusyön uni
21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja = Voltaire: Candide
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.) = Richard Havers & Richard Evans: Marilyn sanoin, kuvin ja sävelin
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.) = Anu Lahtinen: Pohjolan prinsessat - Viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja = Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina
25. Kirjassa on yli 500 sivua = Stephen King: Kuvun alla
26. Elämäkerta tai muistelmateos = David Suchet: Hercule Poirot ja minä
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja = Dalene Matthee: Fiela’s Child
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja = Karin Slaughter: Kaunokaiset
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja = Ian Caldwell & Dustin Thomason: Neljäs siirto
30. Viihteellinen kirja = Colleen McCullough: Morgan’s Run
31. Olympialaisista kertova kirja = Philip Kerr: Liekit Berliinissä
32. Kirjassa on myrsky = Christie Golden: Arthas - Rise of the Lich King
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja = George Orwell: Vuonna 1984
34. Keskustelua herättänyt kirja = Boris Pasternak: Tohtori Živago
35. Kirjassa ollaan avaruudessa = Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja = Anu Mannonen: Valkoinen sammakko : Essee japanilaisesta estetiikasta ja kulttuurista
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan = Majgull Axelsson: Huhtikuun noita
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja = Lewis Carroll: Alice in Wonderland
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja = Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea
40. Eläkeläisen suosittelema kirja = Osamu Dazai: Laskeva aurinko
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä = Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja = Dmitri Gluhovski: Metro 2033
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.) = Françoise Gilot: Elämä Picasson rinnalla
44. Kirjassa joku kuolee = Hitomi Kanehara: Käärmeitä & lävistyksiä
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja = Esko-Pekka Tiitinen: Jäljen jättävät sanat
46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja = Stephenie Meyer: Vieras
47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja = Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
48. Kirjassa on alle 150 sivua = Aino Kallas: Sudenmorsian - Hiidenmaalainen tarina
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja = Andrzej Sapkowski: Järven neito
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja = Veijo Meri: Manillaköysi