Karin Slaughter: Kahlittu

Alkuteos: The Kept Woman (2016)

Suomentaja: Päivi Paju

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 495

Kustantaja: HarperCollinsNordic

ISBN: 978-91-509-0964-7

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Will Trent #8

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 41, 42, 44 ja 49

*Miehet ja vaimot. Äidit ja tyttäret. Menneisyys ja tulevaisuus. Salaisuudet yhdistävät heitä. Salaisuudet voivat tuhota heidät.

Kun entinen poliisi löydetään murhattuna hylätyltä rakennustyömaalta, Will Trent ja Georgian etsivätoimisto tietävät, että tästä murhatutkimuksesta tulee erityisen vaarallinen. Rikospaikan veriset jäljet viittaavat siihen, että on olemassa toinenkin uhri - nainen, joka on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja jonka henki on vaarassa ellei häntä pian löydetä. Todisteet paljastavat jutun yhteyden Willin menneisyyteen, millä on tuhoisat seuraukset Willin, hänen työtovereidensa, läheistensä - ja jopa hänen jahtaamiensa rikollisten elämään.

Herpaatumattoman jännittävä ja kiihkeävauhtinen Kahlittu ristiriitaisine, erehtyväisine henkilöhahmoineen on monipolvisen rikostutkimuksen ja nerokkaan psykologisen trillerin saumaton yhdistelmä. Se on herättävä, mieleenpainuva romaani rakkaudesta, menetyksestä ja vapahduksesta.*

Pitkään olen odottanut tätä kirjaa. Varmaan yli vuoden, aina siitä asti kun kuulin, että uusi kirja on tekeillä. Ja sitten kun vielä halusin päästä lukemaan sitä englanniksi kuten aina ennenkin. Suomennos ehti kuitenkin käsiini aikaisemmin, mikä ei välttämättä ollut huono juttu. Suomennos nimittäin on yllättävän hyvä ja toimiva. Ehkä pitäisi lukea Slaughteria enemmänkin suomeksi. Vaikka toisaalta jokin särmä hahmoista ja tekstistä tuntui olevan vähän hiipunut. Joten suosin kyllä yhä edelleen englanninkielistä tekstiä.

Tällä kertaa Slaughter päästää tutut hahmot näyttämään uusia puolia itsestään. Will ja Amanda osoittavat itsestään herkempää puolta, Sara näyttää vähän ikävämpää pintaa ja Angie… Noh, mitä hänestä voi todeta? Hänkin on lopulta vain ihminen. Joskin hyvin kovapintainen sellainen. Näiden uusien puolien näkeminen tekee hahmoista entistä inhimillisempiä ja rakkaampia. Näin ainakin minulle. Olkoonkin, että jälleen kerran oli useammankin kerran repimässä hiuksiani Willin ja Saran suhteen etenemisen/kehittymisen suhteen ja Angien ollessa vain taas kerran niin k*späinen.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa tapahtuu nykyajassa ja lukijan eteen asetetaan varsin mielenkintoiselta vaikuttava murhanäyttämö, joka pitää sisällään useampiakin yllätyksiä. Toisessa osassa seurataan menneitä tapahtumia, jotka johtivat tämän näyttämön syntymiseen. Ja kolmannessa osassa palataan takaisin nykyaikaan ja katsotaan, miten tilanteet selviävät.

Tuttuun tyyliin Slaughterin kirja on melko raaka ja julma, joten kaikille sitä ei voi suositella. Juoni on rakennettu hyvin ja se pitää lukijan napakasti otteessaan. Henkilöhahmojen kehityksen ja heidän välistensä suhteiden takia on suositeltavaa lukea kirjat sarja järjestyksessä. Kirjan voi kuitenkin myös lukea yksittäin, jos ei näe välttämättömänä kaikkien hienovaraisten viittausten ymmärtämistä. Itse nautin tästä lukukokemuksesta, vaikkei se ehkä sarjan parhain kirja olekaan. Taattua jännitystä ja viihdettä kuitenkin.