René Goscinny: Asterix Belgiassa

Alkuteos: Astérix chez les Belges (1979)

Suomentaja: Jorma Kapari

Kuvittaja: Albert Uderzo

Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)

Sivumäärä: 48

Kustantaja: Egmont Kustannus

ISBN: 952-469-125-6

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Asterix #24

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 11, 17 ja 48

Asterix Belgiassa kuljettaa sankarit nimensä mukaisesti belgien maille, sillä Julius Caesar on erehtynyt väittämään belgejä kaikkein rohkeimmiksi vastustajiksi, unohtaen erään pienen kylän kokonaan. Tämähän ei sovi kylän päällikölle, vaan Alaborix päättää lähteä yksin todistamaan oman kylänsä olevan urhoollisin. Asterix ja Obelix komennetaan vahtimaan, ettei päällikölle matkalla käy hullusti.

Tarjolla on perinteinen ja viihdyttävä Asterix-seikkailu tuttuine aineksineen. Löytyy taikajuomaa, villisian syöntiä, roomalaisten kurmutusta ja hyvin iskettyjä vitsejä. Hiidenkiviä tässä sarjakuvassa ei tällä kertaa toimiteta, mutta merirosvo-parkojen laiva päätyy jälleen kerran uppeluksiin.

Sarjakuva toimii niin sarjan faneille, kuin myös uusille tuttavuuksille. Ihana nostalgia tapaus omaan lapsuuteen, jolloin Asterixeja tuli luettua enemmänkin.

Joe Abercrombie: The Heroes

Alkuteos: The Heroes (2011)

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 498

Kustantaja: Gollancz

ISBN: 978-0-575-08383-7

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Huom: Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ensimmäinen laki -trilogian maailmaan jälkeen trilogian ja Best Served Cold -kirjan tapahtumien

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 41, 44

*They say Black Dow’s killed more men than winter, and clawed his way to the throne of the North up a hill of skulls.

The King of the Union, ever a jealous neighbour, is not about to stand smiling by while he claws his way any higher. The orders have been given and the armies are toiling through the northern mud. Thousands of men are converging on a forgotten ring of stones, on a worthless hill, in an unimportant valley, and they’ve brought a lot of sharpened metal with them.

Bremer dan Gorst, disgraced master swordsman, has sworn to reclaim his honour on the battlefield. Obsessed with redemption and addicted to violence, he’s far past caring how much blood gets spilled in the attempt. Even if it’s his own.

Prince Calder isn’t interested in honour, and still less in getting himself killed. All he wants is power, and he’ll tell any lie, use any trick, and betray any friend to get it. Just as long as he doesn’t have to fight for it himself.

Curnden Craw, the last honest man in the North, has gained nothing from a life of warfare but swollen knees and frayed nerves. He hardly even cares who wins any more, he just wants to do the right thing. But can he even tell what that is with the world burning down around him?

Over three bloody days of battle the fate of the North will be decided. But with both sides riddled by intrigues, follies, feuds and petty jealousies, it is unlikely to be the noblest hearts, or even the strongest arms that prevail…*

Suosittelen kovasti lukemaan koko Ensimmäinen laki -trilogian ja Best Served Cold -kirjan ennen kuin tarttuu tähän teokseen. Kirjan sivuilla vilisee aikaisemmista kirjoista tuttuja hahmoja ja vaikka menneisiin viitataan, saa hahmojen välisistä suhteista ja itse kunkin tekojen taustalla vaikuttavista motiiveista huomattavasti paremman kuvan kun tietää heidän historiansa. Jos kuitenkaan ei kaikkia neljää aikaisempaa kirjaa pysty tai syystä tai toisesta halua lukea ennen The Heroesia voi kirjan lukea itsenäisenäkin teoksena.

The Heroes on kolmen päivän mittainen kuvaus elämästä sodan keskellä, taistelutantereella. Tapahtumia päästään seuraamaan linjan molemmin puolin: Unionin puolella näkökulmia tarjoaa muun muassa Bremen dan Gorsk, miekkamestari, kun taas Pohjoisen puolen kantsantoa paljastaa esimerkiksi “prinssi” Calder. Kuvaukset ovat melko vaihtelevia, riippuen kertojahahmosta ja hänen persoonastaan. Gorsk esimerkiksi päästää lukijan päänsä sisään, seuraamaan ajatuksiaan kun taas Calder tuntuu vain hymyilevän tietään läpi tapahtumien pyrkien huijaamaan kaikkia. Lukija ei siis ainakaan kerronnan tyyliin pääse turtumaan ja pitkästymään.

Tapahtumatkaan eivät jätä lukijalle varaa suuriin hengähdystaukoihin. Taisteluita kuvataan aika rehellisen raa’asti. Ja niitä piisaa. Taisteluiden väliin mahtuu sopivasti juonittelua ja uhkaavia tilanteita, suuria paljastuksia ja yllätyksiä. Ihmisyyttä punnitaan ja useampikin joutuu harkitsemaan tarkkaan tekojensa seurauksia…

Aikuiseen makuun kirjoitettua miekka-fantasiaa, jossa on kuitenkin sopivassa määrin magiaa mukana. Kieli ja kuvaus ovat sen verran karua luettavaa, ettei ehkä kaikkein heikkohermoisimmille sovi. Jos taas raakuus ja erittäin musta huumori eivät häiritse, uskon The Heroesin tarjoavan oikein mielenkiintoisen lukukokemuksen. Abercrombien on onnistunut luoda todella upea maailma historioineen ja henkilöhahmoineen ja tähän päälle hän osaa vielä kuljettaa näiden hahmojen elämiä lukijan silmien edessä niin, ettei kirjaa tahtoisi malttaa laskea käsistään.

Joe Abercrombie: Best Served Cold

Alkuteos: Best Served Cold (2009)

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 739 (+extrat)

Kustantaja: Gollancz

ISBN: 978-0-575-12775-3

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

Huom: Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ensimmäinen laki -trilogian maailmaan jälkeen trilogian tapahtumien

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 3, 17, 25, 30, 41, 44 ja 46

*Springtime in Styria. And that means war.

There have been nineteen years of blood. The ruthless Grand Duke Orso is locked in a vicious struggle with the squabbling League of Eight, and between them they have bled the land white. While armies march, heads roll and cities burn, behind the scenes bankers, priests and older, darker powers play a deadly game to decide who will be king.

War may be hell, but for the Snake of Talins, the most feared and famous mercenary in Grand Duke Orso’s employ, it’s a damn good way of making money too. Murcatto’s victories have led to popularity - and a shade too much of it for Orso’s taste. Betrayed, thrown down a mountain and left for dead, now Murcatto has a broken body and burning hunger for revenge. Whatever the cost, and however distasteful the allies required, seven men must die…

Springtime in Styria. And that means revenge.*

Suosittelen lukemaan Ensimmäinen laki -trilogian ennen tähän kirjaan tarttumista. Vaikka Best Served Cold on itsenäinen teos, seikkailee sen sivuilla trilogiasta tuttuja hahmoja. Jos tämän siis lukee ensin, voi vahingossa tulla spoilanneeksi joitain kohtaloita. Sen verran voin paljastaa, että mukana olevat henkilöt eivät ole ainakaan niissä kaikkein merkittävimmissä rooleissa itse trilogiassa. Pienellä riskillä voi siis uskaltautua lukemaan tämän ensin. Lisäksi ainakin itselläni kielen vaihtuminen vaikutti jälleen hahmojen tunnistamiseen vaikka trilogian viimeisen osan luinkin englanniksi. Pohdinkin jälleen kerran sitä, miksi jotkut nimet pitää kääntää suomeksi?

Best Served Cold kertoo mielenkiintoisen ja jännittävän tarinan kostosta. Maineikas palkkasoturi Monza Murcatto kokee karvaan pettymyksen ja lähtee toteuttamaan miltei mahdottomalta tuntuvaa missiota - kostoa. Tämä pippurinen nainen laittaa todella kaiken peliin onnistuakseen tavoitteessaan, seitsemän miehen surmaamisessa. Avukseen hän rahalla ja vanhoilla maksamattomilla veloilla kokoaa sekalaisen seurakunnan enemmän tai vähemmän (epä)rehellistä sakkia. Joukko onkin aika monenkirjava ja mitä mielenkiintoisin. Henkilöiden väliset suhteet ja kemiat pitävät sisällä jännitystä ja yllätyksiä.

Kirja on jaettu pieniin osakokonaisuuksiin, joissa seurataan tapahtumien etenemistä. Tapahtumien kulkua tutkaillaan paitsi Monzan kantilta, myös muutamien muiden seurueen jäsenten vinkkelistä. Näin hahmoihin ja tapahtumiin aukeaa erittäin laaja kuva. Lisäksi kunkin osan alussa valotetaan hieman Monzan tarinaa ja sitä, miten ja miksi Monza alun alkujaan petettiinkään. Samalla lukija pääsee sisälle Monzan hahmoon paremmin ja alkaa ymmärtämään tätä kovaa naista.

Abercrombie kirjoittaa vauhdikkaasti ja kiinnostavasti. Hahmot ovat eläviä ja persoonallisia. Eivät todellakaan sitä kaikkein tavallisinta ja perinteisintä, mitä fantasian parista löytyy. Heissä on rikkeitä ja virheitä, he ovat epätäydellisiä ja inhimillisiä. Tarjolla on petoksia, yllätyksiä, hienoja taisteluja ja dramatiikkaa. Sen verran teksti on kirjoitettu aikuisempaan makuun, ettei ehkä ihan kaikkein herkimmille ja nuorimmille sovi, mutta muille kunnon fantasian ystäville suosittelen oikein lämpimästi. Itse ainakin olen koukussa! Uskaltaisin myös sanoa, että vaikka pidin Ensimmäinen laki -trilogian kahden ensimmäisen kirjan suomennoksista, toimii teksti paremmin englanniksi.

Juhani Aho: Papin rouva

Alkuteos: Papin rouva (1893)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 144

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: ?

Muoto: E-kirja (EPUB)

Sarjamerkintä: Ellin tarina alkaa teoksessa Papin tytär

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 41, 45 ja 48

*Juhani Ahon Papin tytär (1885) ja Papin rouva (1893) muodostavat romaaniparin rakkaudesta, kaipuusta ja kieltäymyksestä, realismimme runollisen mestarityön.*

Papin rouva jatkaa Ellin ja Olavin tarinaa, joka alkoi Papin tyttäressä. Elli on ollut jo viitisen vuotta naimisissa miehensä, papiksi päässeen Aarnion kanssa. Sitten kesän tullessa Olavi, miehen entinen opiskelutoveri saapuu kylään saadakseen rauhassa kirjoittaa loppuun tutkimustaan. Toisin kuitenkin käy ja lopulta kirjoittaminen unohtuu tykkänään Ellin ja Olavin tunteiden aallokon tieltä.

Elli ja Olavi ovat hahmoina melko ristiriitaisia. Kumpikin itselleen vannoo tunteidensa lujuutta ja vakuuttavat he sitä toisilleenkin - viimein tunnustettuaan asian. Kuitenkin heistä kumpaakin vaivaa myös suunnaton epäilys ja epäluulo. Niin omia kuin toisenkin tunteita kohtaan. Kuin aallokko velloo heidän tunteensa rakkaudesta epätoivoon. Ja jättää sivuunsa onnettoman narrin, Ellin aviomiehen, joka ei aavista mitään. Tunnustan, että mitä pitempään luin, sitä vähemmän pidin kaikista kirjan hahmoista.

Ahon tunteiden kuvaus on dramaattisuuteen pyrkivää ja vaihtelevaa. Väliin ylistetään, väliin parjataan ja koko ajan tunteet heittelevät laidasta laitaan. Välivaihetta ei oikein ole. Ilmaisut ovat toisinaan hyvinkin mahtipontisia ja vanhahkot ilmaukset tuovat tekstiin runollisuutta, mutta myös raskautta. Itselläni lukeminen takkusi. Ellin tarina ei oikein lämmittänyt minun mieltäni.

Osamu Dazai: Ei enää ihminen

Alkuteos: 人間失格 [Ningen Shikkaku] (1937)

Suomentaja: Aapo Junkola

Ilmestymisaika: 1969 (ko.painos)

Sivumäärä: 170

Kustantaja: Weilin+Göös

ISBN: 951-35-2379-9

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Weilin+Göösin kirjasto #18

Peukku: q^^

Huom: Suomennos tehty prof. Donald Keenen englanninnoksen No Longer Human mukaan

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 10, 41 ja 44

*Osamu Dazai (1909-1948) ehti kirjoittaa vain muutamia novellikokoelmia sekä romaanit Ei enää ihminen (1937) ja Laskeva aurinko (1947), mutta nämä teokset kuuluvat vuosisatamme japanilaisen kirjallisuuden merkkisaavutuksiin. Laskevassa auringossa Dazai kuvaa maansa aristokratian murenemista sodanjälkeisessä uudistuvassa Japanissa, ja niin kuin Naoji, yksi kirjan päähenkilöistä, Dazai ajautui itsemurhaan.

Sivullisuuden ja heittele joutumisen ongelmaa hän käsittelee myös teoksessaan Ei enää ihminen, tällä kertaa 30-luvun Japanin yhteiskunnallisia ja intellektuaalisia virtauksia vasten. Teos rakentuu kolmesta muistikirjasta, joissa Yozo, koillisjapanilaisen ylimysperheen poika, hahmottaa henkiseen tyhjiöön päätyvän kehityskulkunsa selvänäköisesti ja läpeensä aidosti. Yozossa Dazai on kuvannut herkkää ja tietoista, itsetuhoon asti rehellistä ihmistä, jolle ihmisenä oleminen näyttäytyy vähitellen ylivoimaiseksi tehtäväksi. Myös yksilön ja yhteiskunnan välisten suhteiden erittelynä Ei enää ihminen on kaikessa ajattomuudessaan varsin ajankohtainen teos.*

Yozon tarina on julmaa luettavaa. Hän ei ole lapsena onnellinen. Muutto opiskelun perässä Tokioon ei auta, hän vain luisuu kohti suurempaa onnettomuutta. Hän tuntuu olevan koko ajan surullinen pyrkiessään vastaamaan toisten odotuksiin, pelätessään ihmisiä ja oikeastaan koko elämää. Tuntuu, kuin hän ei uskaltaisi ollenkaan elää. Murheensa hän tukahduttaa sitten juomisiin ja huvituksiin, mikä on kovin taiteilijamaista.

Dazai kirjoittaa suoraan ja kiertelemättä, japanilaisen rehellisesti. Näin ollen hänen rehellisyytensä ei ole täysin verrannollista länsimaiseen rehellisyyteen. Se on vivahteikasta, mutta japanilaiselle suoraa. Varmaan ilmestymisaikanaan todella hätkähdyttävää luettavaa, sillä vielä nykyäänkin teksti on paikoitellen rujoa elämänkuvausta rappiosta, johon ihminen voi pahimmillaan joutua. Kaunista ja herkkää luettavaa Ei enää ihminen ei missään tapauksessa ole. Joissain kohdissa tulee miltei tarve laskea kirja käsistään ja mennä etsimään jotain iloisempaa luettavaa.

Karuudestaan huolimatta Ei enää ihminen on todella ajatuksia herättävä teos. Se kertoo nuoren miehen rappiosta ja yksinäisyydestä, siitä, miten joskus ihminen voidaan täysin lakaista sivuun jos tämä ei vastaa toisten odotuksia. Vaikka tapahtumat sijoittuvat toisenlaiseen aikaan, on teoksen aihe silti yhä pelottavan ajankohtainen. Se ei ole keveimmästä päästä, eikä helppotajuisin. Lukijalle, joka kaipaa haastetta ja ajateltavaa.

Joe Abercrombie: Last Argument of Kings

Alkuteos: Last Argument of Kings (2008)

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 670 (+extrat)

Kustantaja: Gollancz

ISBN: 978-0-575-08416-2

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Ensimmäinen laki -trilogia #3

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 3, 4, 9, 17, 25, 32, 41 ja 44

*Logen Ninefingers might only have one more fight in him, but it’s going to be a big one. Battle rages across the North, the King of the Northmen still stands firm, and there’s only one man who can stop him. His oldest friend, and his oldest enemy. It’s past time for the Bloody-Nine to come home.

With too many masters and too little time, Superior Glokta is fighting a different kind of war. A secret struggle in which no-one is safe, and no-one can be trusted. And his days with a sword are far behind him, it’s a good thing blackmail, threats and torture never go out of fashion.

Jezal dan Luthar has decided that winning glory is far too painful a process, and turned his back on soldiering for a simple life with the woman he loves. But love can be painful too - and glory has a nasty habit of creeping up on a man when he least expects it.

While the King of the Union lies on his deathbead, the peasants revolt and the nobles scramble to steal his crown. Yet no-one believes that the shadow of war is about to fall across the very heart of the Union. Only the First of the Magi has a plan to save the world, but there are risks. There is no risk more terrible, after all, than the breaking of the First Law…*

Pitkään, niin kovin pitkään odotin tätä kirjaa kirjastossa. Sanon heti kättelyssä, että kyllä kannatti odottaa! Minusta on tosin kummallista, että Ensimmäinen laki -trilogiasta on suomennettu kaksi ensimmäistä osaa, muttei tätä viimeistä. Etenkin kun Abercrompien toinen trilogia Särkynyt meri on suomennettu kokonaan…

Kahden edellisen kirjan tyyliin tarjolla on paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Taisteluita on vaikka muille jakaa. Niin fyysisiä kuin henkisiäkin ja lukija pääsee seuraamaan useammankin hahmon pyristelyä eteenpäin tihenevässä verkossa, josta vähitellen alkavat salaisuudet paljastumaan. Pientä miinusta antaisin siitä, että joitain yllätyksiä lukijan on kertakaikkisen mahdoton pystyä päättelemään mistään. Ne pitää vain hyväksyä faktoina, joita ne aivan hyvin voivat ollakin. Niitä kun ei pysty kiistämään mitenkään. Pidän kuitenkin itse siitä, että lukija pystyy päättelemään joitain yllätyskäänteitä lukiessa, mutta joistain kohdista tämä mahdollisuus on täysin evätty. Se ei kuitenkaan paljoa menoa haittaa.

Tuttuja hahmoja vilisee ja mukaan sattuu joitain uusiakin. Koska kyseessä on kirja, jossa käydään läpi useammankin valtakunnan kohtaloita sotimalla, kannattaa varautua siihen, että hahmoja kuolee. Eivätkä kaikki näistä tavoista ole todellakaan mitään silmää hivelevää luettavaa. Itseä ainakin jännitti väliin se, kuka kuoleekaan seuraavana. Alituiseen sai pelätä omien suosikkiensa puolesta. Tunnustan, että ainakin parin hahmon kohtalo jäi kaihertamaan mitä suurimmin, kun taas toiset paljastuivatkin aivan erilaisiksi kuin mitä aikaisemmin olin luullut.

Last argument of kings on massiivinen teos, johon on laitettu todella paljon asiaa. Miltei tuntuu siltä, että sen tapahtumat olisi mainiosti voinut jakaa kahteenkin kirjaan. Välillä nimittäin tapahtumat hyppäävät eteenpäin aikamoisella vauhdilla. Tosin mukanahan on maageista ensimmäinen eivätkä muutkaan sankareista ole aivan voimattomia. Kirja kuitenkin tarjoaa vähäsen vauhdikkaampaa menoa kuin kaksi ensimmäistä osaa trilogiasta. Aivan kuin ensimmäinen kirja olisi ollut vain lämmittelyä ja hahmoihin tutustumista, toinen pientä kiihdyttelyä ja johdattelua ja tässä kolmannessa sitten lähes syöksytään eteenpäin ennen loppurysäystä, jonka jälkeen vielä vähän jäähdytellään. Jäähdyttely on hyvä, sillä se valottaa hieman henkiinjääneiden kohtaloita.

Lukukieli todella vaihtui kesken trilogian, mikä ei oikeastaan itseäni haitannut muuta kuin joissain hahmojen nimissä. Olin nimittäin jo varsin tottunut suomennoksiin, niin oli hassua lukea joidenkin pohjoisen miesten nimien englanninkielisiä versioita. Kaikeksi onneksi hahmot ovat sen verran tunnistettavissa ja nimet pääteltävissä, että yhdistäminen on suhteellisen helppoa. Lisäksi Abercrombien teksti luistaa todella hyvin alkuperäiskielellä. Lähes harmittaa, että aloitin trilogian suomeksi. Musta huumorikin aukeaa paremmin englanninkielestä. Kannattaa siis tarttua rohkeasti englanninkielisiin teoksiin.

Kaiken kaikkiaan Ensimmäinen laki -trilogia on huikea lukukokemus. Kolme kirjaa, joihin mahtuu ajallisesti reippaasti yli vuoden mittainen aika kirjojen maailmassa. Siellä on vahvoja hahmoja ja uskomattoman kuuloisia ihmiskohtaloita. Paljon mustaakin mustempaa huumoria, julmutta mutta myös armeliaisuutta. Hahmot ovat raikkaan erilaisia, heissä on pahuutta ja hyvyyttä, he ovat syvempiä ja monitasoisia. Kerrassaan ihastuttavia tuttavuuksia! Heillä on tilaa kasvaa ja muuttua, vaikkei se aina onnistukaan suunnitellusti. Miekkaa heilutellaan sopivassa suhteessa ja mukana on mukavasti magiaakin. Hyvää fantasiaa aikuisempaan makuun. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan, jos vain kestää veren lentämisen.

Benjam Pöntinen: Tähdenlennon järvi - The Lake

Alkuteos: Tähdenlennon järvi - The Lake (2012)

Kuvittaja: Benjam Pöntinen, ellei toisin mainita

Teksti: Tuija Ahola

Englanninnos: Paul Wilkinson

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 152

Kustantaja: Benjam Pöntinen tmi

ISBN: 978-952-99706-4-3

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2016: 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin “Minun maisemani - maalla ja kaupungissa” (36/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 14 ja 29

*Jokaisella meillä on mansikkapaikkamme: paikka, joka on tärkeä; paikka, jossa olo on onnekas; paikka, josta ei halua luopua ikimaailmassa. Minun mansikkapaikkani on järven selällä.

We all have our own piece of heaven on earth; a place of importance; a place to be happy; a place that we never want to reject. My little piece of heaven is located on an open lake.

Tuija Ahola*

En ole kotoisin kyseisen järven lähistöltä vaan Keski-Suomesta. Järvien läheltä. Rakastan järviä ja niiden elämää. Monimuotoisuutta, joka niissä elää. Siksi tämä kirja on minun maisemani. Järven rannalla sielu lepää ja on hyvä olla.

Kirjan kuvitus on kaunis. Sitä katselee mielellään. Myös tekstit on toteutettu hyvin. Ne kertovat ihmisen elämästä järven rannalla ja järven itsensä historiasta. Niissä näkyy elämä ja vanhat uskomukset. Miellyttävää, että tekstit on käännetty myös englanniksi. Oikein mukava kirja kyseessä. Rentoutti ainakin minua raskaampien kirjojen välissä.

Banana Yoshimoto: N.P.

Alkuteos: N.P. (1990)

Suomentaja: Kai Nieminen

Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)

Sivumäärä: 203

Kustantaja: Otava

ISBN: 951-1-14141-4

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 10, 17, 32, 41 ja 44

*N.P., North Point, on japanilaisen Sarao Takasen englanniksi kirjoittama kertomuskokoelma, joka tuskin koskaan ilmestyy kirjailijan äidinkielellä: kuolema on koskettanut jokaista, joka on ollut kirjan kanssa tekemisissä. Niin myös Kazamin rakastettua, jonka käännöstyön Kazami haluaisi saattaa loppuun.

N.P. kokoaa taikapiiriinsä joukon omaperäisiä nuoria, joita kääntämättä jäänyt mystinen teos vetää selittämättömällä tavalla puoleensa. Tuntuu kuin tekstitstä tihkuisi outoa, pahansuopaa kohtalon voimaa…

Banana Yoshimoto kirjoittaa pettämättömällä tyylitajulla. Hillityn etäisesti mutta tarkkavaistoisesti ja valloittavalla huumorilla hän kuvailee itsenäisiä nuoria, jotka eivät aina hallitse vapauttaan. Kirjailija haluaa viestittää, että usko elämään ja rakkauteen säilyy, tapahtuipa mitä hyvänsä.*

Kirjan kertojahahmon Kazamin kuvaus tapahtumista on rehellinen ja kaunis. Hän kuvaa ihanasti japanilaista elämää, kesää ja ihmisluontoa. Hän tuntuu huomaavan asioita, mutta samalla häneltä jää myös huomaamatta pieniä vivahteita, jotka lopulta osoittautuvat tärkeiksi.

N.P. on kiintoisa kuvaus ihmisistä, joita yhdistää tietynlainen sielunsukulaisuus. Samalla se on kertomus ihmisten selviämisestä ja tuesta, jota toinen voi toiselle antaa.

Yoshimoto kirjoittaa elävästi, värikylläisesti ja raikkaasti. Hän osaa piilottaa yksinkertaisen oloiseen tekstiin kauneutta ja tunnetta. Hän ikään kuin värittää maisemaa. Vaikean aiheen sivuaminen on haastava tehtävä, mutta Yoshimoto selviytyy siitä hyvin. Kuoleman ja sen käsittelyn lisäksi N.P. pitää sisällään viittauksia myös moniin muihin yleisesti tabuina pidettyihin aiheisiin kuten lesbolaisuuteen ja insestiin.

Yoshimoto on ehdottomasti kiintoisa kirjailija, suora ja rehellinen. Sekä tutustumisen arvoinen.