Alkuteos: 国境の南、太陽の西 [Kokkyō no minami, taiyō no nishi] (1992)
Suomentaja: Juha Mylläri
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 230
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-9623-3
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Keltainen kirjasto #484
Peukku: ^^b
*Hajime on saavuttanut keski-ikään mennessä paljon - perheen, kaksi omaa ravintolaa, huvilan - ja kaikki on tavallaan hyvin. Silti oudon falskiuden tunteen riivaamana hän kaipaa elämäänsä merkitystä ja eritoten Shimamotoa, lapsuusvuosiensa sielunkumppania, jonka kanssa kuunneltiin Nat King Colea vinyyliltä. Kun Shimamoto yllättäen palaa kuvioihin, Hajimen on valittava elääkö menneessä vai nykyhetken ehdoilla.
Vangitsevaan tyyliinsä Haruki Murakami loihtii romaaniin mystisen tunnelman kertoessaan rakkaudesta, tunteiden voimasta ja elämästä illuusioiden tuolla puolen.*
Rakastan Murakamin tyyliä kirjoittaa. Se on lumoava ja kaunis. Siinä on yksinkertaista koruttomuutta ja vaikka se on suoraa, onnistuu se silti aikaansaamaan jotenkin taianomaisen tunnelman. Kuin sanojen takana olisi jotain enemmän, jotain suurempaa. Kielellä luodaan ihana tunnelma, joka kuvastaa hyvin japanilaista kulttuuria ja tapaa katsella maailmaa. Samalla se kuitenkin onnistuu tuomaan sen lähelle niin, että myös länsimaisen kasvatuksen saanut voi siitä nauttia ja sitä ymmärtää.
Tällä kertaa Murakami rakentaa lukijan eteen maailman joka koostuu muistoista ja nykyisyydestä. Tunteista ja ihmisen yhteenkuuluvuudesta. Siitä, miten osa meistä tyytyy siihen mitä saamme, osa taas haluaa tavoitella enemmän. Hajime on kertojana rento ja lähestyttävä. Häntä ymmärtää ja uskon, että myös naispuoliset lukijat pystyvät häntä ymmärtämään ja jopa samaistumaan häneen. Itse ainakin koen Hajimen kaikesta huolimatta rehellisenä persoonana ja osittain ymmärrän hänen valintojaan ja ratkaisujaan. Vaikken niitä kaikkia hyväksykään ja joitakin kummeksun.
Hajime kertoo elämänsä kauniisti ja koruttomasti. Ja asioiden taustalta löytyy syitä ja seurauksia lukijan tarkasteltavaksi. Maailma peilautuu uskottavana ja kiintoisana Hajimen silmien kautta, joskin herää kysymys siitä, kuinka todentuntuisesti ja rehellisesti itsekeskeinen ja hemmoteltu mies sen kuvaa. Onko kaikki sittenkään täysin rehellistä?
Itse ärsyynnyin Shimamotosta ja hänen salailustaan. Ymmärrän, että joitain asioita ei voi kertoa ja selvittää heti. Mutta minua tämä tietämättömyys jäi ja jää kaihertamaan. Toisaalta se tuo kirjaan mielenkiintoisen jännitteen. Mutta jättäisikö todellinen henkilö todella asiat selvittämättä? Riittäisivätkö pelkät sanat ja lupaukset? Voisiko moiselle todella rakentaa elämän?
Toisaalta on hyvä, että Shimamoto jää arvoitukseksi. Näin ollen hän ikään kuin vertautuu keski-ikäisen miehen unelmaksi, siksi salaisuudeksi ja unelmaksi joka jokaisella varmasti jossain vaiheessa on. Hän on se, mitä ei voi saavuttaa vaikka kuinka haluaisi. Sillä jos jotkut unelmat saavuttaa, niihin voi hukkua kokonaan ja menettää sen kaiken, mikä oikeasti ja todella on tärkeää.
Lumoavaa ja kaunista kerrontaa. Elävä ja todentuntuinen tarina. Suosittelen lämpimästi. Tässä on taikaa, jota ei malttaisi laskea käsistään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti