R. A. Salvatore: Kaksi miekkaa

Alkuteos: The Two Swords (2004)

Suomentaja: Mika Renvall

Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)

Sivumäärä: 392

Kustantaja: Jalava

ISBN: 951-887-336-4

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Metsästäjän miekat -trilogia #3 / Forgotten Realms

Peukku: q^^

Huom: Lue Pimeyden polut -trilogian jälkeen

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 12, 20, 21, 23, 31, 32, 37, 39 ja 47

*Drow hiipii varjoissa. Peikot kontrolloivat soita. Örkit hallitsevat vuoria. Ja aika on kulumassa loppuun.

Mithralsalia piiritetään, Nesmé on valloitettu ja jopa voimakas Hopeakuu liittyy sotaan mukaan. Drizzt taistelee yksin, ja sota lähestyy loppuaan.

Mustan haltian on löydettävä uusia liittolaisia tai tuhouduttava muiden sivistyneiden rotujen mukana.*

Argh. Tämä trilogia alkoi lupaavasti, mutta päätyi sitten johonkin aivan muuhun. Odotin, että tutut hahmot olisivat saaneet enemmän syvyyttä ja lihaa luittensa päälle, mutta ei. Tämä kirja, kuten trilogian aikaisempikin osa, oli lähestulkoon pelkkää taistelusta toiseen ryntäilyä ja säntäilyä. Moni loukkaantui ja kuoli ja jopa sankarijoukkokin päätyi kohtaamaan vakavampia vammoja. Myös siellä henkisellä puolella… Totean jo tässä: jos et pidä sotatilanteen kuvauksista, skippaa tämä ja lähes koko trilogia suoraan. Itselläni ainakin alkoi tulemaan jo takkuamista.

Salvatore kyllä osaa taisteluiden kuvaamisen ja hän keksii mielenkiintoisia juonikuvioita niihin liittyen. Miksei hän voi hyödyntää tätä taitoaan myös muiden juonikuvioiden suhteen? Tässä kirjassa (kuten koko trilogiassa) pohditaan elämää ja elämien pituuksien mukanaan tuomia vaikeuksia. Turhaan vatvotaan ja vetvotaan Catti-Brien ja Drizztin välejä ja mukaan tungetaan väkisin vanhaa ajatusta myös Wulfgarista. Se jos mikä alkoi ärsyttämään. Etenkin kun lähes koko kirjan ajan kaikki luulevat Dizztin olevan menetetty ja tämä taas kaikkien muiden olevan kuolleita. Ja tänä aikana, tietäessään että Mithralsalin elossa olevat kääpiöt ovat pulassa, drow vain ravaa ympäriinsä auttamassa vasta tapaamaansa haltiaa, johon mahdollisesti saattaa olla ihastumassa. Oikeasti... Ehkä oikeasti Drizzt olisi toiminut toisin, mutta tähän piti vain saada lisää jännitystä. Toivon niin.

Vakuuttavaa ja massiivista fantasiaa. Ihan liikaa taistelua ja turhia kommervenkkejä. Onneksi edes Pikel tuo mukaan huumoria. Ei parasta Salvatorea.