R. A. Salvatore: Yksinäinen drow

Alkuteos: The Lone Drow (2003)

Suomentaja: Mika Renvall

Ilmestymisaika: 2004 (ko.painos)

Sivumäärä: 427

Kustantaja: Jalava

ISBN: 951-887-314-3

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Metsästäjän miekat -trilogia #2 / Forgotten Realms

Peukku: q^^

Huom: Lue Pimeyden polut -trilogian jälkeen

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 12, 21, 23, 30, 31, 32, 37, 39 ja 47

*Yksin taistelukentällä. Kuolleiden ympäröimänä. Vihollisten saartamana. Valmiina kuolemaan.

Drizzt Do’Urdenista on tullut örkkien pahin painajainen: yksinäinen drow, jolla ei ole mitään hävittävää eikä paikkaa minne paeta.

Kun Pohjola syöksyy kaaokseen ja sotaan musta haltia on päätynyt ottamaan asian henkilökohtaisesti ja tarvitaan kokonainen armeija pysäyttämään hänet.

Metsästäjien miekat on vedetty esiin ja Drizzt ei ole enää koskaan entisensä.*

Voi Salvatore, Salvatore. Miksi vetvot samoja asioita uudelleen ja uudelleen? Mikset anna hahmojen kehittyä? Drizzt luulee ystäviensä kuolleen ja nämä taas luulevat hänenkin kuolleen tai ainakin olevan pahassa pulassa. Kukaan ei vaivaudu selvittämään faktoja. Tähän tosin ehkä vaikuttaa se, että kaikilla on kiire tapella. Örkit kun piirittävät Mithralsalia ja Drizzt taas velloo itsesäälissä, josta pari maanpinnanhaltiaa lopulta pystyy vähitellen auttamaan häntä ylöspäin.

Kääpiöt ovat sitkeää väkeä, ja kunniallisia. Silti ihmettelen sitä, miten hyvin ja paljon he pystyvät antamaan tässä tukalassa tilanteessa apua ihmisille, jotka kerta toisensa jälkeen osoittautuvat hankaliksi tapauksiksi. Vaikka antaahan Salvatore muutamalle ihmiselle mahdollisuuden korjata tekemänsä virheet, joskin kalliilla hinnalla. Itselleni ainakin tuli tunne, että koska oikeastaan ketään “kunnon” sankaria ei saa tappaa (vielä ja oikeasti), niin tehdään sitten muutama kiinnostava ja katuva sankari, jotka voi mainiosti teilata. Tämä onkin yksi Salvatoren “huonoja puolia”. Hän pelkää oikeasti satuttaa sankareitaan lopullisesti.

Hienoa taistelukuvausta tarjolla. Politikointia ja hemmetisti teilattavia örkkejä. Sitä on tässä kirjassa ja ilmeisesti koko trilogiassa tarjolla. Sekä kosolti väärinkäsityksiä ja tyhmiä olettamuksia.