Alkuteos: The Dark Tower. The Dark Tower VII (2004)
Suomentaja: Kari Salminen
Kuvittaja: Michael Whelan
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 935
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-9834-3
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Musta torni #7
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 4, 6, 7, 14, 22, 28, 34, 36 ja 40
Hyllynlämmittäjä: 51
Lukulistalta: 73
*Rolandin ka-tet on yhä koossa vaikkakin hajallaan eri aikakausissa ja paikoissa. Susannah-Mia on viety synnyttämään Ukkosenjylyn Fediciin. Jake, Oi ja isä Callahan seuraavat hänen jälkiään Manhattanille Dixie Pig -nimiseen ravintolaan, joka on täynnä yllättäviä vihollisia. Rolandin ja Eddien puolestaan täytyy tavata John Cullum vuoden 1977 Mainessa, ennen kuin he voivat liittyä muun ka-tetin seuraan. Näin alkaa seikkailu, joka johtaa heidät maailmoista toisiin taistelussa Säteiden ja itse Tornin säilymisen puolesta. Susannah-Mian synnyttämä Mordred-hirviö kannoillaan ka-tet etenee yhä lähemmäs Rolandin lopullista päämäärää, Mustaa tornia.
Tässä Musta torni -sarjan päättävässä teoksessa kirjailija Stephen Kingillä on oma tärkeä osa esitettävänään.*
Pokkarina tämä sarjan viimeinen osa on melkoinen järkäle. Ja siltikin sen sivut tuntuvat kuluvan loppuun aivan liian nopeasti. Aivan liian nopeasti. Aina vain kiihtyvällä vauhdilla. Kuten aika kiitää nopeammin ja nopeammin myös Rolandille ja tämän ka-tetille…
Tarina on punottu kiehtovasti ja vangitsevasti. Lukija kuulee kirjailijan, kertojan, äänen lähempänä kuin aikaisemmissa osissa. Hän saa tietää paitsi sankareiden asioista, myös siitä, mitä Mordredille kuuluu ja tapahtuu. Lukija näkee maailman laajemmin kuin aikaisemmin ja ymmärtää siitä samalla monia uusia asioita. Viimeistään tässä vaiheessa maailmojen limittyminen aukenee.
Kerronnan tyyli on iskevä. Vaikka matka on pitkä ja vaellus jatkuu lähes viimeisille sivuille asti, tapahtuu koko ajan jotain. Kirjan sivuilta löytyy uskoa, toivoa, rakkautta, onnea, pelkoa, surua, vihaa, yksinäisyyttä, epätoivoa, kaipausta, unohdusta… Tunteiden kirjo on laaja, se on elämä. Se on elämän mittainen matka.
Rolandin matka kohti Mustaa tornia on ollut upea lukukokemus, eikä alkuperäisen sarjan viimeinen osa todellakaan petä. Se on loistava kokemus ja upea päätös sarjalle. Voisin täysin tyytyväisenä päättää matkan tähän, antaa asioiden olla ja muistella matkaa hyvällä. Mutta minua odottaa vielä yksi kirja Keskimaailmasta. Kingin myöhemmin kirjoittama Tuulen avain. Hiukkasen kaduttaa, että hyppäsin sen ylitse lukiessa, sillä sen tapahtumat sijoittuvat osien 4 ja 5 (Velho ja Callan sudet) väliin. Entä jos nyt pilaankin muistoni? Aika näyttää. Toivottavasti en kadu. Ehkä en tee samaa virhettä toisella matkallani halki Keskimaailman kohti Mustaa tornia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti