lauantai 16. maaliskuuta 2019

Christian Jacq: Abu Simbelin valtiatar

Alkuteos: Ramses, La Dame d’Abou Simbel (1996)
Kääntäjä: Anna-Maija Viitanen
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 439
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-20-5659-3
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Ramses #4
Peukku: q^^
Huom: säkeet Iliasta suomentanut Otto Manninen
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 18 ja 29
Hyllynlämmittäjä: 15

*Kadešin taistelun aiheuttamasta shokista huolimatta Ramses ei ole onnistunut kukistamaan heettien kapinointia. Verisiin taisteluihin väsyneenä Ramses yrittää lannistaa levottomuudet rauhanomaisten neuvottelujen voimin.

Palava rakkaus kuninkaallista puolisoa kohtaan nousee Ramsesin elämässä kuitenkin sotia merkittävämmälle paikalle. Intohimonsa osoituksena Ramses antaa Nefertarille satumaisen lahjan: Abu Simbelin temppelistä tulee heidän ikuisen rakkautensa vertauskuva.

Sota langettaa silti jatkuvasti varjonsa Valon pojan elämään. Kaiken lisäksi faaraon lapsuudenystävä Mooses palaa kaikkien vuosien jälkeen pääkaupunkiin vaatimaan kansansa vapautusta Egyptin orjuudesta. Uusi kaksinkamppailu alkaa.

Pystyvätkö faaraon uskotut ja Abu Simbelin valtiattaren taikavoima suojelemaan Valon poikaa häntä uhkaavilta vaaroilta?*


Tässä sarjan osassa jatketaan politiikalla pelaamista. Ramses neuvottelee heettiläisten kanssa, hänen ilkeä veljensä kiusaa häntä edelleen ja lisäksi heprealaiset aiheuttavat omia ongelmiaan Mooseksen muodossa. Hyvin kirjaan on siis vedetty mukaan Raamatun tapahtumia.

Edelleen kirjassa kuvaillaan hyvin egyptiläisten uskonnollisuutta, heidän elämäänsä ja tapojansa. Ramses ja suuri kuninkaallinen puoliso korotetaan edelleen korkeaan ja miltei jumalalliseen olomuotoon. Todellisuus ja mystiikka yhtyvät toisiinsa.

Ja edelleenkin kirjassa esiintyvä Ramseksen ja Nefertarin rakkauden ylistys ottaa minua päähän. Heidän rakkaudestaan olisi varmasti saanut kirjoitettua hienon rakkaustarinan, mutta nyt se on vähän kuin tungettu sivulauseisiin ja heitetään tökerösti suoraan lukijan kasvoille. Myös monet muut juonikuviot niputetaan tiukoiksi paketeiksi ja kuluvien vuosien seuranta on jokseenkin hankalaa. Lukiessa kuvittelee, että tapahtumat menisivät jotenkin suoraviivaisesti mutta sitten äkkiä luvun vaihtuessa ollaankin hypätty yhdestä hallitusvuodesta toiseen vaikkapa 3 tai 5 vuoden päähän.

Jännittäviä hetkiä kirjassa on monia. Mukavia yllätyksiäkin muutama.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti