Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

Alkuteos: Där vi en gång gått (2006)

Kääntäjä: Katriina Savolainen

Lukija: Eero Saarinen

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Kesto: 17 CD-äänilevyä (n. 20h)

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-22295-8

Muoto: äänikirja, DC

Sarjamerkintä: Otavan äänikirja

Peukku: q^^

Huom:

Lukuhaaste 2019: 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi (28/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 5, 11, 15, 18, 30 ja 35

Lukulistalta: 10

* Finlandia-palkinnon 2006 saanut komea historiallinen romaani Suomen kohtalon ajoista.

Bulevardin varren salongeista Hermannin hellahuoneisiin ja Vallilan kapakoihin, kansalaissodan Helsingistä iloiselle 1920-luvulle ja orastavaan hyvinvointiyhteiskuntaan - romaanissaan Missä kuljimme kerran Kjell Westö kuvaa modernin Suomen syntyä voimalla joka mykistää ja häikäisee.*

Westötä on kirjailijana kehuttu paljon ja hänen uudet kirjansa ovat varausjonojen kärjessä. Ja onhan mies toki saanut juuri tästä kyseisestä opuksesta Finlandian 2006. Kirjan ilmeisestä suosiosta kertonee myös se, että siitä on tehty vuonna 2011 valmistunut elokuva.

Itse päädyin kuuntelemaan kirjan äänikirjana. Mikä oli toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Ehkä kirjana kaikki lukuisat henkilöt olisi ollut helpompi muistaa. Jos taas olisin lukenut kirjan, olisin ehkä päätynyt hyppimään sivuja ylitse… Minuun tämä ei nimittäin iskenyt ollenkaan. Kirjassa oli minun makuuni ihan liikaa henkilöitä, joista oikeastaan kukaan ei alkanut kiinnostamaan paljoakaan. Joukko ystäviä juttelee, juo, vihaa, rakastaa, elää, riitelee, pelaa jalkapalloa ja joutuu ongelmiin. Taustalla heräilevä Suomi ja Helsinki. Koko ajan odotin, että alkaisi tapahtua. Tapahtui, mutta ei kiinnostavasti.

Minun makuuni Missä kuljimme kerran oli liian hidastempoinen, liian “hajanainen” ja monet sen henkilöistä liian ärsyttäviä. En myöskään pitänyt siitä, että monia kutsuttiin koko ajan sekä etu- että sukunimillä. Ehkä se helpottaa hahmojen muistamista, mutta minua se ärsytti. Kirjan parasta antia on ehkä kunkin ajan ajankuvaus ja se, että lukija näkee miten Helsinki on muuttunut vuosien varrella.