Alkuteos: Kuunpäivän kirjeet (2020)
Lukija: Elina Varjomäki
Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)
Kesto: 11h 38min
Kustantaja: Teos
ISBN: 9789523631021
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2021: 20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen (2/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 1, 4, 8, 18, 29, 33, 37, 39, 41, 44 ja 45
*Aurinkokunta on ihmisen valtakunta, jonka kaivokset, tehtaat ja viljelmät hyödyntävät taivaankappaleita uuraasti ja järjestelmällisesti. Siirtokuntien väliset luokkaerot tuntuvat perheissä ja tuntemattomien välillä; Maasta pois päässeet eivät halua sinne takaisin.
Lumi Salo etsii puolisoaan. Sol, kasvitieteilijä, ei ole saapunut jälleennäkemiseen, ei seuraavaankaan tapaamiseen, rikosta epäillään, terrorismista huhutaan. Solin perhe ei osaa tai halua kertoa mitään. Vaillinaisen tiedon varassa Lumi joutuu etsimään Solia muistikirjan sivuilla, sanoin, ja vieläkin syvemmältä, parantajien maailmasta - monet suhtautuvat Lumin ammattiin skeptisesti, Solkin. Mihin Sol on kadonnut, mihin sekaantunut? Kenet hän tuntee? Kuka hän oikeastaan on?
Emmi Itärannan kolmas romaani Kuunpäivän kirjeet avaa synkkyydessäkin uskomattoman kauniin avaruuden ja kielen, joka kurkottaa kohti jotain mennyttä ja yhteistä. Niin Solin kuin oikean kodin kaukaisuus luovat romaaniin päättäväisen haikean vireen, joka rivi riviltä kysyy: Mikä kaikki on liian kaukana, ja minkä voimme vielä pelastaa?*
Itärannan käyttämä kieli on kaunista, toisinaan jopa runollista. Hän maalaa lukijan/kuuntelijan eteen maiseman, avaruuden, jossa on syvyyttä ja kauneutta. Minusta joissain kohdissa tosin huomaa sen, että kirjailija kirjoittaa samaan aikaan sekä suomeksi että englanniksi. Osa hänen käyttämistään sanavalinnoista on nimittäin hieman “jänniä”.
Lumin ja Solin tarina on kiintoisa. Se on etsintäretki paitsi toista ihmistä kohtaan, niin myös etsintäretki omaan minuuteen ja muistoihin. Kirjeet, muistikirjamerkinnät, joiden avulla tarina kerrotaan on varsin piristävä tapa lähestyä hahmoja. Kirjeet ja viestit avaavat hahmot ja heidän ajatuksensa aivan toisella tapaa kuin perinteinen kerronta. Varsinkin Lumin tekemät merkinnät tuntuvat todella henkilökohtaisilta. Ne avaavat surullisen kauniin elämäntarinan.
Itärannalla on mielikuvitusta vaikka muille jakaa ja hän osaa pukea sen hienosti tekstimuotoon. Äänikirjan tulkitsijana Varjomäki tekee hienon suorituksen. Hän lukee varmasti ja tasaisesti ja hänen on onnistunut herättää kirjan sivuilla liikkuvat hahmot henkiin. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti