Alkuteos: Suuri illusioni (1928)
Lukija: Jarmo Heikkinen
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Kesto: 7h 43min
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510423769
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Mika Waltarin kiihkeä esikoisromaani vuodelta 1928 on löytänyt aina uuden nuorison eikä ihme: harvassa kirjassa on sellaista yltiöpäistä nuoruuden kiihkoa ja etsintää. Sen ilmestyttyä arvovaltainen kriitikko Rafael Koskimies kirjoitti: “Rakkauden illusionin särkyminen, joka on Mika Waltarin romaanin johtoaiheena, on esitetty sellaisella älyllisellä loistolla ja kypsyneisyydellä, joka ehdottomasti pakottaa kuulemaan kirjailijan sanoja ja ajatuksia.”
Waltari kirjoitti teoksensa 20-vuotiaana ja pääosin Pariisissa. “Suuren illusionin kirjoitin pihan puolella, mutta jo seuraavana vuonna Yksinäisen miehen junan aikaan minulla oli varaa asua tilavassa huoneessa hotellin valokyltin oikealla puolella”, hän kuvailee hauskasti uransa aukeamista Kirjailijan muistelmissaan.*
Suuri illusioni kuvaa Hartin, Caritaksen ja Hellaan välistä “kolmiodraamaa” ja nuorten elämän moninaisia “ongelmia”. Hart on nuori lehtimies, joka tutustuu ystävänsä kautta Caritakseen ja Hellaaseen, jotka vain piikittelevät toisiaan. Hart rakastuu Caritakseen, mutta hänelle selviää vähitellen, että Caritas ja Hellas rakastavat toisiaan. Tai ovat ainakin rakastaneet ja erittäin mahdollisesti rakastavat edelleen… Kolmikko pyörii toistensa ympärillä ja lopulta he päätyvät ulkomaille, jossa tilanteet alkavat ratkeamaan. Eivät kuitenkaan ehkä sillä kaikkein ilmeisimmällä tavalla.
Minulle Suuri illusioni ei oikein auennut. Se on paikoitellen melko suoraviivainen, toisinaan taas eksyy melko suureellisia linjoille. Se pohtii rakkauden illuusiota ja sen särkymistä. Se kuvaa nuorten elämää aikana, jolloin “skandaaleja” syntyi ja jolloin “skandaaliksi” saattoi päätyä melko pienikin asia. Oman aikansa kuvauksena se on rikas ja elävä. Varmasti maineensa arvoinen. Mutta ehkä aika vähitellen on ajamassa sen ohitse...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti