Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit

 

Alkuteos: Pimeät tunnit (2020)

Lukija: Jussi Puhakka & Anniina Piiparinen

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 7h 57min

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789511358626

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Suositun elokuvantekijän nostalginen perheromaani asioista, joista puhutaan mieluiten vain pimeässä.

Maaliskuussa 1977 Suomessa on sähkölakko. Ojalan perheen isä vastaa Hämeenlinnan sähkön säännöstelystä. Hammaslääkärinä toimivan äidin pora pysähtyy kesken paikkauksen ja Markon kirjoituksiin luku hoituu taskulampun valossa. 12-vuotias Pauliina haistelee Markon kaverin tuoksua ja haaveilee autokyydeistä varjoisilla teillä. Pimeä tarjoaa odottamattomia vapauksia, mutta siellä asuu myös vaara.

Johanna Vuoksenmaan esikoisromaani tarkastelee perhe-elämää, läheisyyden kaipuuta ja sen aiheuttamaa keskipakoisvoimaa. Vuoksenmaa kuvaa salaisuuksia kantavia ja vapautta kohti tempovia ihmisiä viisaasti ja lämpimästi.*

Minä en kirjan “nostalgiaa” oikein ymmärtänyt tai löytynyt. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että olen syntynyt yli vuosikymmen kirjan tapahtuma-ajan jälkeen…

Oli miten oli, minulle Pimeät tunnit oli rauhallinen “välipala”. Se kuvaa tavallisten ihmisten arkea. Tavallisia asioita. Tavallisia salaisuuksia. Kirjassa tapahtumia seurataan perheen tyttären Pauliinan ja perheen isän, Esan, kautta. Toki kirjassa on myös pari ulkopuolisen kertojan kohtaa, joissa lukija pääsee hetken seuraamaan tapahtumia täysin kirjan henkilöiden ulkopuolelta. Pauliinalla ja Esalla on kummallakin oma äänensä. Esa kertoo lyhyehkösti omia ajatuksiaan ja havaintojaan. Hän seuraa lastensa kasvua ja pyrkii kohtaamaan elämän jokseenkin pessimistisellä realismilla. Pauliina sen sijaan elää teini-ikää lähestyvän tytön elämää. Heräävä naiseus ja nuoren tytön unelmat unohtamatta ystävyyttä ja ensirakkautta ovat hänen elämänsä keskiössä.

Kaikkiaan ihan kiva tarina ja epäilemättä ihan hyvä ajankuvaus. Kieli on mukavaa, pehmeää. Hahmot helposti lähestyttäviä ja samaistuttavissa.

Lukijana Puhakka ja Piiparinen ovat kuunneltavia. Pidän siitä, että kirjassa on kaksi lukijaa. Se antaa kertomukselle oman leimansa.