Anne Muhonen: Kuuden kättelyn sääntö

Alkuteos: Kuuden kättelyn sääntö (2025)

Ilmestymisaika: 2025 (ko.painos)

Kustantaja: Hertta Kustannus

Sivumäärä: 165

ISBN: 9789524060660

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2025: 49. Kirja on julkaistu vuonne 2025 (43/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2025 ainakin: 4, 7, 9, 22, 34 ja 40

*19-vuotias Pihla on jätetty. Kun exä vie yhteisestä kodista vielä sohvan, tuntuu Pihlasta erityisen tyhjältä. Opiskelutkin vellovat välitilassa, koska toisin kuin jalkapallofanaatikolla exällä, Pihlalla ei ole koskaan ollut suuria intohimoja tai merkittäviä taitoja.

Sattumalta Pihla muistaa teorian, jonka mukaan kaikki maailman ihmiset ovat enintään kuuden kättelyn päässä toisistaan. Sydänsurusta sisuuntuneena Pihla päättää toteuttaa teorian ja ottaa kohteekseen exän suurimman idolin, jalkapalloilija Jude Bellinghamin. Hän kättelisi Bellinghamia (joka tosin pelaa Espanjassa) ja näyttäisi exälle ja kaikille (mutta tietenkin ennen kaikkea itselleen), että hän on uusi, spontaani ihminen.

Kuuden kättelyn sääntö kertoo matkasta, mutkista ja yllättävistä tuliaisista. Lämminhenkistä säeromaania kuvittavat Pihlan muistivihkomerkinnät.

Anne Muhonen on vantaalainen kirjailija, kuvittaja ja sarjakuvataiteilija, joka on ansioitunut erityisesti lasten ja nuorten maailman aidossa ja ymmärtävässä kuvauksessa.*

Lyhyet lauseet eivät tee säeromaania. Tai siis, minusta näissä riveissä saisi olla ehkä enemmän rytmiä. Nyt rivit ovat välillä lyhyet, välillä pidemmät. Niistä ei aina löydy rytmiä. Tässä tapauksessa se ei aina haittaa. Tarina nappaa mukaansa ja rohkaisee eteenpäin. Lukija suree yhdessä Pinjan kanssa, suunnittelee ja matkustaa yhdessä. Ja oppii, että joskus kannattaa vain elää ja antaa virran viedä. Silti on hyvä aina muistaa myös suunnitelmat ja vastuullisuus.

Kiva kokonaisuus, jossa on hyvin vauhtia ja tapahtumia. Teksti on kiinnostavaa ja sarjakuvamaisen nopeaa. Mikä varmasti johtuu kirjailijan vahvasta sarjakuvataustasta. Pienet kuvat ovat mukava lisä tekstiin ja ne elävöittävät sitä hyvin.

Mukava tarina siitä, miten vähitellen voi löytää itsensä. Ettei kaikkeen tarvitse aina suostua.