Lai Wen: Tiananmenin varjot

Alkuteos: Tiananmen Square (2024)

Kääntäjä: Maikki Soro

Lukija: Emilia Howells

Ilmestymisaika: 2025 (ko.painos)

Kustantaja: Docendo

Kesto: 15h 21min

ISBN: 9789523829497

Muoto: e-äänikirja

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2025: 27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla (47/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2025 ainakin: 4, 9, 10, 24, 30, 34, 38, 40, 44 ja 45

*Upea, syvästi koskettava nuoren naisen kasvutarina Taivaallisen ­rauhan aukion mielenosoitusten pyörteissä.

Eletään 1970-luvun Pekingissä, ja Lai asuu vanhem­piensa, isoäitinsä ja nuoremman veljensä kanssa työ­väenluokan alueella. Hänen isoäitinsä on mahtava hahmo, joka nauttii suorapuheisuudestaan ja toisten ihmisten järkyttämisestä. Hänen rakkautensa ja vahvuutensa ovat pienen tytön turva.

Sen sijaan Lain kiukkuinen ja turhautunut äiti, ikääntyvä kaunotar, ei voi olla sättimättä murtunutta isää, jolle on tapahtunut Kulttuurivallankumouksessa jotakin, mistä ei koskaan puhuta ja mikä varjostaa perheen elämää.

Kasvaessaan Lai oppii näkemään asuinmaansa todellisuuden: yhteenotto poliisin kanssa vainoaa häntä vuosia. Samaan aikaan hän käy läpi kaiken sen, minkä kuka tahansa nuori ihminen kokee – ystävyys­suhteiden ilot ja surut, menestyspakon koulussa sekä rakkauden ensimmäiset kokeilut.

Lahjakkaana opiskelijana Lai saa stipendin ­Pekingin yliopistoon. Siellä hän törmää karismaattiseen kouluajan rakastettuunsa mutta tapaa myös uusia ystäviä ja alkaa osallistua opiskelijoiden mielenosoituksiin.

Tiananmenin varjot on romaani nuoren tytön elämästä Kiinassa sekä vuoden 1989 verilöylystä, siitä, miten kovan hinnan nuorten opiskelijoiden sukupolvi maksoi idealismistaan, sankaruudestaan ja rohkeudestaan.

Lai Wen lähti Kiinasta Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten jälkeen vuonna 1989 ja asuu nykyään Kanadassa miehensä ja kahden tyttärensä kanssa. Lai Wen varttui työväenluokan Pekingissä 1970- ja 1980-luvuilla, sai sitten stipendin Pekingin yliopistoon ja päätyi osallistumaan Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksiin, joissa kuoli myös hänen ystäviään. Hän halusi kirjoittaa kirjan vuosikymmeniä mutta ymmärsi vasta Elena Ferranten Napoli-sarjan luettuaan, miten tekisi sen. Lai Wen on pseudonyymi.*

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta. Mutta jokin tässä mätti omalla kohdallani.

Kirja kertoo kiintoisasta ajan jaksosta. Siinä on paljon omakohtaisia kokemuksia, muistoja. Perheen tarina ja elämä on käsinkosketeltavaa ja siinä on monia samaistuttavia piirteitä. Sen pitäisi olla helppo lähestyä. Mutta. Minä en saa oikein henkilöistä kiinni. Kukaan ei ala kiinnostamaan ja monia Lain kannalta tärkeitä henkilöitä yksinkertaisesti vain inhosin alusta alkaen. Ehkä se on Lain käyttämä lakoninen toteava sävy, joka tökkii. Tekstissä tapahtuu kaikenlaista, mutta jotenkin kerronta on kamalan tunteetonta.

Tai sitten se on lukija. Howells on minulle uusi tuttavuus. Hänellä on sinällään ihan miellyttävän kuuloinen ääni, mutta hänen tapansa lukea on jokseenkin töksähtelevä.

Historiasta kiinnostuneille voisi ehkä napata. Ehkä luettuna voisi olla parempi?