maanantai 15. syyskuuta 2025

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

Alkuteos: Kaarnan kätkössä (2020)

Lukija: Roosa Honkanen

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kustantaja: Saga Egmont

Kesto: 7h 17min

ISBN: 9788726578218

Muoto: e-äänikirja

Sarjamerkintä: Väkiveriset #1

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2025: 13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa (45/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2025 ainakin: 2, 4, 22, 24, 28, 42 ja 45



*Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa.


Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.


Kaarnan kätkössä aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset. Sarja on suunnattu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.


Sini Helminen (s. 1987) on syntyjään hollolalainen kirjallisuustieteen maisteri, lasten ja nuorten kirjastonhoitaja ja kirjavinkkari. Hänet on nimetty sinipiikojen mukaan ja hän pukeutuu yksinomaan sinisen sävyihin.*





Kirja käynnistyy vähän kankeasti. Minulla oli hankaluuksia päästä sisään kontrolloivan äidin ja syrjässä olevan isän tyttären Pinjan maailmaan. Ehkä 10-tyttö, juuri lukiota päättävä ja sydänsurusta kärsivä tyttönen oli vähän kaukaisen hahmo minulle. Onneksi Pinjan maailma valostuu vähitellen ja tarinaan tulee huumoria ja kivasti juttuja kansanperinteestä. Vähän ehkä kliseisiä juttuja ja liikaa salama-ihastumisia, mutta muuten ihan kivaa tekstiä ja sattumia.

Vaikka kyseessä on sarja, ovat jokainen osa ilmeisesti omia tarinoitaan. Joten asiat saadaan lähes kokonaan pakettiin. Parit langat jäävät auki, tai niitä olisi voitu keriä vielä vähän enemmän.

Ihan toimivaa nuorten fantsua.

Honkasen lukemiseen minulla kesti vähän aikaa tottua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti