Inger Frimansson: Tyttö ja kissa

 

Alkuteos: En yxa åt Alice (2014)

Kääntäjä: Taina Rönkkö

Lukija: Karoliina Kudjoi

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Kesto: 13h 24min

Kustantaja: StorySide FI

ISBN: 9789177615941

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2021: 32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa (14/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 4, 19, 29, 31, 33, 36, 45 ja 46

*Evelina on aina ollut isän tyttö. Jurona, pulskana ja esimurrosikäisenä hän on kaukana nätistä pikkutytöstä, josta hänen äitinsä oli haaveillut. Ja juuri isälle, pankinjohtajalle, soitetaan, kun Evelina on kidnapattu.

Roland Järnek haluaa koskaa pankkimiehen hänelle tekemän vääryyden. Tytön vapauden hinta on isän kuolema.

Evelinalla on salaisuuksia, joista vanhemmat eivät tiedä. Yksi niistä on suhde syöpään kuolevaan tyttöön Aliceen ja valkoinen kissa Cox. Tilanteen kiristyessä vanhempien välit tulehtuvat ennennäkemättömällä tavalla ja kaapeista kävelee luuranko toisensa jälkeen. Kaikki juttuun sekaantuneet liikkuvat miinakentällä, jolla yksikin harha-askel voi johtaa katastrofiin. Lamauttava pelko tekee virheistä väistämättömiä, ja jännitys on sietämätöntä alusta loppuun.*

En pitänyt tästä jännäristä. Se lähti käyntiin hitaasti ja tahmeasti. Sen henkilöhahmot olivat melko mielenkiinnottomia ja tapahtumat hyppelivät sinne ja tänne. Ja vasta lopussa tapahtuu. Suurin osa kirjasta on sen kertaamista, miten ja miksi aluksi esitettyyn tilanteeseen on oikein päädytty. Eniten puidaan likapyykkiä itse kunkin taholta… Sillä tietenkään kenelläkään ei ole täysin puhtaita jauhoja pussissa.

Kerronta seuraa niin Rolandia, Eveliinaa, Alicea kuin myös paria muutakin hahmoa. Tapahtumat linkittyvät toisiinsa ja niissä on jonkinlainen “aikajärjestys”. Joskus tosin se selviää vasta pitkän ajan kuluttua. Mutta selviää kuitenkin.

Tapahtumat ovat nihkeästi eteneviä. Kaikki ottaa aikaa ja monesti ote alkaa herpaantumaan. Lisäksi itselleni kävi niin, että mitä pitemmälle kirjaa kuuntelin, sitä enemmän vain inhosin kaikkia hahmoja. Kukaan ei onnistunut herättämään minun sympatioitani.

Hidas ja tahmea. Jotenkin sekava. En itse laittaisi jatkoon ja hieman kirjailijakin tämän kokemuksen jälkeen epäilyttää vaikka pikaisesti katsottuna hänellä tuntuu olevan oma lukijakuntansa...