lauantai 13. helmikuuta 2021

Timo Parvela: Kepler62: Uusi maailma - Kuiskaajien kaupunki

 

Alkuteos: Kepler62: Uusi maailma - Kuiskaajien kaupunki (2019)

Kuvittaja: Pasi Pitkänen

Teksti: Timo Parvela

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 72

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510444306

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Kepler62 #9

Peukku: q^^

*Be part of the story.

Maailmanmenestyssarja Kepler62:n tuorein osa vie uudisraivaajalapset Kuiskaajien maille. Koululaisten suosikkisarjan menestys todistaa, että lapset nauttivat kirjansa mieluiten jännittävinä ja koukuttavasti rakennettuina.

Seikkailusarja jatkuu Jonin, X:n ja varjoleijonan koskettavalla vaellustarinalla kohti kuiskaajien kaupunkia. Toisen tuotantokauden kolmannessa, itsenäisessä osassa Joni on lähtenyt etsimään kadonnutta veljeään, Aria. Matkallaan he kohtaavat sekä äärimmäistä kauneutta että vastenmielistä rumuutta. Kepler62 e –planeetta paljastaa heille jälleen uudet kasvonsa. Mitä kuiskaajat oikeastaan ovat? Ovatko ne jumalia?

Timo Parvela kirjoittaa Kepler62-sarjan toista tuotantokautta vuorotellen norjalaisen Bjørn Sortlandin kanssa, ja planeetalle syntyneistä kahdesta heimosta kertovat tarinalinjat etenevät itsenäisesti.*



Pidän edelleen enemmän Parvelan tyylistä kirjoittaa. Vaikka en olekaan Jonin suurin fani. Onneksi mukana on edelleen kiinnostava X, jonka menneisyydestä opimme nyt enemmän ja oikein urakalla!

X ja Joni etsivät Aria. He ovat kaukana ja yhdessä vuorileijona Toivon kanssa päätyvät kummalliseen metsään, joka ei tahdo päästää heitä otteestaan… Kohdattuaan itsensä, kaksikko viimein törmää Kuiskaajien kaupunkiin, joka taas pitää sisällään omat salaisuutensa. Kuten salaperäiset kuiskaajat itsessäänkin…

Kirja on matka muistoihin, totuuteen ja myöskin rakkauteen ja välittämiseen. Se on seikkailukertomus oman itsensä voittamisesta.

Kirjan juoni on hyvä. Teksti etenee vauhdilla ja lopussa jää jännittämään sitä, onnistuiko eräs asia vai ei. Sillä siitä riippuu melkoisesti jatkon kannalta. Mutta hyvässä vai pahassa? Se jää nähtäväksi.

Pitkäsen kuvitus toimii edelleen. Se on kaunista katsottavaa, joskin tällä kertaa huomasin pieniä “virheitä” tekstin ja kuvien välillä. Esimerkiksi erääseen paikkaan saavutaan väärällä kulkutavalla…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti