Kelley Armstrong: Waking the Witch

Alkuteos:  2010 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 325
Kustantaja: Orbit
ISBN: 978-1-84149-806-5
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Women of the Otherworld -sarjan 12. kirja

*When three young women are found dead - apparent victims of ritual murder - the small, fading town of Columbus is shaken to its core. But things are about to turn even more strange and sinister...

Private investigator Savannah Levine can handle 'strange and sinister'. As the daughter of a black witch, she has a lot of power running through her veins, and she's not afraid to use it. But her arrival in town has not gone unnoticed. Savannah may think she's tracking down a murderer, but could she be the killer's next target?*



Periaatteessa sarjan kirjoja voi lukea yksittäisinä teoksina, mutta jonkin verran viitteitä aikaisempiin tapahtumiin on, joten jos tämän sarjan kirjoista haluaa saada kaiken mahdollisen irti, kannattaa aloittaa aivan alusta ja edetä järjestyksessä. Jotkut ratkaisuihin liittyvät vinkit ja tapahtumat eivät nimittäin välttämättä aukea, jos ei tiedä hahmojen historiaa.

Jos tuota pientä seikkaa ei oteta huomioon, niin kirjan juoni on melko mukiinsa menevä. Ehkä hieman liikaa tätä "olen suurta ja mahtavaa sukua ja vielä nätti ja rikas" ja ehkä Savannahin perään erilailla suhtautuvat miehet ovat vähän liian itsestään selviä, mutta... Kaikeksi onneksi kirja on kirjoitettu viihdyttävästi ja sen seurassa viettää aikaa mukavasti tuskastumatta kuitenkaan juonen tai hahmojen perus kliseisiin. Erittäin miellyttävää kesäistä luettavaa, johon ei tarvitse turhan paljoa panostaa.

Se, minkä takia itse tartuin tähän alkujaan ja mikä on ehdottomasti kirjan ja koko sarjan plussaa, ovat yliluonnolliset, supernaturaalit, asiat. Kirjassa vilisee noitia, puolidemoneja ja muita maagisia olentoja, jotka koettavat elää ihmisten rinnalla herättämättä huomiota. Supernaturaaleja tapauksia tutkiva etsivätoimisto on minusta ainakin ajatuksellisesti hauska ja toimii ainakin melko hyvin. Loitsut siellä ja toiset täällä antaa kyllä oman mausteensa perinteiseen etsivän työhön.

Kun ottaa tuon taikuuselementin ja kirjan tyylin huomioon, ei ehkä kaikkein vannoutuneimpien dekkarien ystävien kannata koettaa tätä. Mutta avomielisemmille ja ainakin vähän nuoremmille naisille uskoisin koko sarjan uppoavan aika helposti.

Agatha Christie: Kuolleen miehen huvimaja

Alkuteos: Dead Man’s Folly (1956)
Suomentaja: Anna-Liisa Laine
Ilmestymisaika: 1982 (ko.painos)
Sivumäärä: 202
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-06668-0
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: 27. Hercule Poirot –kirja

*Nasse Housessa vietetään juhlaa. Parisataa vierasta, ohjelma ennennäkemättömän vetävä ja erikoinen. Päänumerona on näet murhaajanetsintäleikki! Kaikkea se rahvaanomainen rahapohatta sir George Stubbs keksiikin – vai keksikö sen joku muu? Hänen tehokas sihteerinsä vai arkkitehtinsä, kartanon entisen omistajan nukkavieru leski vai paikalliset puuhaihmiset. Tuskin kuitenkaan eksoottisen kaunis lady Stubbs, joka sopisi paremmin Diorin mannekiiniksi kuin kartanon emännäksi. Hänen suuren hattunsa alla näyttää todellakin olevan muutama ruuvi löysällä. Karmean leikin järjestäjäksi palkataan dekkarikirjailija Ariadne Oliver, terävä nainen, joka vaistoaa ettei kaikki ole kohdallaan. Hän hälyttää paikalle pikavauhtia vanhan ystävänsä Hercule Poirotin. Juhlan vetonaulaksi, palkinnon jakajaksi – ja oikean murhaajan paljastajaksi.*



Erittäin mukaansatempaavaa Christietä. Itse lukaisin koko kirjan parilta istumalta. Kerralla olisi muuten mennyt, mutta avokki komensi nukkumaan kesken kaiken. Mistä hänelle kuitenkin kiitos. Aivan parasta kesälukemista!

Christie on jälleen kerran punonut kiehtovan juonen, jossa kaikki ei ole sitä, miltä se ensin näyttää. Poirotia, poliisia ja lukijaa pyöritetään suuntaan jos toiseenkin. Oman ihanan lisänsä sekamelskaan antaa Ariadne Oliver, joka on loistava villeine ideoineen hämmentämään soppaa entisestään. Kuitenkin totuttuun ja taattuun tapaan kaikki ratkaisun avaimet ovat lukijan löydettävissä. Ne vain on piilotettu erittäin hyvin.

Pearl S. Buck: Hyvä maa

Alkuteos: The Good Earth (1931)
Suomentaja: ?
Ilmestymisaika: 1961(ko.painos)
Sivumäärä: 410
Kustantaja: WSOY
Muoto: Pokkari

*Hyvä maa luetaan Pearl S. Buckin laajan tuotannon pääteoksiin. Se ilmestyi vuonna 1931 ja palkittiin seitsemän vuotta myöhemmin Nobelin palkinnolla. Teos on käännetty kaikille sivistyskielille, siitä on tehty näyttämösovituksia ja elokuva.

Mahtava eepos köyhän kiinalaisen talonpojan kohtalosta.*



Kirjasta huomaa kirjailijan rakkauden ja perehtyneisyyden Kiinaan ja sen kulttuuriin. Kerronta on rikasta ja kuvailevaa, todella elävän tuntuista. Nykylukija huomaa osittain ihailevansa kaikkea samalla, kun osa ahdistaa. Miten niinkin mahtava kulttuuri on voinut kohdella naisia niin eriarvoisessa asemassa kuin Kiina? Pahaa tekee se, että lopultakaan tapahtumat eivät ole niin kovin kaukana menneisyydessä. Kiintoisaa on myös nähdä, miten päähenkilön omien poikien ajatukset ja arvot ovat eroavia hänen omistaan. Miten nopeasti ihminen vieraantuukaan juuriltaan.

J.K. Rowling: Paikka Vapaana

Alkuteos: The Casual Vacancy (2012)

Suomentaja: Ilkka Rekiaro

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 543

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-27051-5

Muoto: Kirja

*Kun Barry Fairbrother lyyhistyy hengettömänä golfklubin pihaan, Pagfordin pikkukaupunki menee sekaisin. Pidetyn ja toimeliaan paikallisvaltuutetun kuolemaa suree moni, mutta Barryn poismeno herättää myös levottomuutta. Valtuustossa on paikka vapaana - kuka siihen istuu?

Romaani marssittaa lukijan eteen suuren joukon kaupunkilaisia: nuoria ja vanhoja, onnellisia ja onnettomia, konservatiivisia ja uudistusmielisiä, kaunaisia ja hyväntahtoisia. Jokaisella on ollut jokin yhteys Barryyn. Yhden miehen ympärille kutoutuu aikeiden, haaveiden, menestysten ja salaisuuksien tiheä verkosto.

Paikka vapaana on mestarillisen tarinankertojan runsas, todenmakuinen ja viihdyttävän ilkikurinen romaani, josta jokainen meistä voi tunnistaa itsensä ja naapurinsa.*

Rowling tosiaan tuo eteen sekalaisen joukon henkilöhahmoja, joista toiset ovat kiinnostavampia kuin toiset. Osasta pitää, osasta ei niinkään. Aivan kuin naapurustossa. Kirjan henki on hyvä ja tunnelma todellinen. Ihan kuin oikeassa pikkukaupungissa, jossa kaikki liittyy tavalla tai toisella kaikkeen ja jokainen tuntee toisensa. Vai tunteeko? Vaikka sitä kuvittelisi, niin aina ei ole niin. Salaisuudet kuoriutuvat kerros kerrokselta ja uusia ja yllättäviäkin asioita paljastuu.

Koska hahmoja on niin paljon, ei lukija todellakaan pääse pitkästymään. Tapahtumat etenevät vauhdilla ja käänteet eivät aina mene niin kuin saattaisi odottaa. Ehkä jotku hahmoista jäävät vähän turhan etäisiksi tässä värikkäässä kaartissa.

Juonellisesti kirja on hauska ja miellyttävä. Tapahtumat väliin piristävät ja väliin saavat lähes kiukustumaan. Sitä huomaa elävänsä mukana. Kirja vain tuntuu loppuvan kesken. Vain osa hahmojen tarinoista saa selkeän “lopun”. Vain osa kirjassa esitetyistä asioista todella tapahtuu ja osa jää vain roikkumaan. Tämä jäi itseäni ärsyttämään etenkin kun lähes kaikkien itselleni tärkeiden henkilöiden loppu jäi aika avoimeksi. Olisin todellakin halunnut tietää tarkemmin joidenkin hahmojen kohtaloista. Ei noin avoin loppu kuitenkaan kirjaa pilaa, se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. On se sentään niin erilainen kuin Potterit.

Nadire Mater: Mehmedin kirja

Alkuteos: Mehmedin Kitabi (1998)

Suomentaja: Tuula Kojo

Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)

Sivumäärä: 378

Kustantaja: LIKE

ISBN: 951-578-852-8
Muoto: Pokkari

*"Olin aina ollut utelias ja ihmetellyt, mikä niitä niin kutsuttuja terroristeja oikein vaivaa." Sotamies Mehmed

"Vuodesta 1984 lähtien noin 2, 5 miljoonaa nuorta miestä on suorittanut asepalveluksensa Turkin kaakkoisella poikkeustila-alueella. Kun mukaan lasketaan heidän perheensä, sota on koskettanut 15 miljoonaa ihmistä. Ja tuttavat mukaan luettuna voi sanoa, että yli puolet turkkilaista on ehtinyt tulla tutuksi sodan kanssa. Eikä siihen laskutoimituksiakaan tarvita." Nadire Mater

Toimittaja Nadire Mater haastatteli 42 turkkilaismiestä, entistä sotilasta. He kertoivat raastavia tarinoita Turkissa riehuvasta sisällissodasta, sodasta kurdisissejä vastaan. "Mehmed" on Turkin "Matti Meikäläinen" - yhden sotamies Mehmedin tarina voisi olla kenen tahansa sotilaan.

Mater on koko aikuisikänsä taistellut ihmisoikeus- ja sananvapausasioiden puolesta. Hänet on pidätetty useita kertoja. Mehmedin kirja on käännetty mm. saksaksi, italiaksi ja kreikaksi.

Turkin kustantajien järjestö valitsi Materin vuoden 1999 kirjailijaksi ja Human Rights Watch on myöntänyt hänelle Toimittajien ihmisoikeuspalkinnon.*

Osa tarinoista on kauniita, osa raakoja ja rumia. Kaikki ne ovat rehellisiä. Osassa kerrotaan menetyksistä, osa jopa tuntuu riemuitsevan. Kaikilla on omanlaisensa suhtautuminen armeijaan ja poliittiseen tilanteeseen. Jotenkin kammottavaa ajatella, että tarinat ovat tosia...

Tämä on ehdottomasti raskasta luettavaa. Kannattaa lukea tarina tai pari kerrallaan ja mielellään pitää toista, keveämpää ja iloisempaa kirjaa rinnalla. Yksittäin luettuna ihan liian painava.

Sue Grafton: M is for Malice

Alkuteos: 1996 (ilm.)

Ilmestymisaika: 1997 (ko.painos)

Sivumäärä: 372

Kustantaja: Pan Books

ISBN: 0-330-34876-0

Muoto: Pokkari

Sarjamerkintä: Kinsey Millhone -mysteerit

*M is for Malek Construction, the $40 million company that grew out of modest soil to become one of the big three in California.

M is for the Malek family: four sons now nearing middle age who stands to inherit a fortune - four men with very different temperaments and needs, linked only by blood and money. Eighteen years ago, one of them - angry, troubled and in trouble - went missing.

M is for Millhone, now hired to trace that missing black sleep brother.

And, in brutal consequence, M is for murder...*

Jälleen kerran joudun ihmettelemään sitä, miten tehokkaasti Grafton sieppaa lukijan mukaansa. Tarina on kiinnostava, samoin henkilöhahmot. Joihinkin heistä rakastuu ja toisiin taas vihastuu. Itse tosin inhosin osaa juonesta sen tietyn epäoikeudenmukaisuuden takia. Olisin niin halunnut tarinan menevän toisin vaikkakin näin kokonaisuus säilyykin eheämpänä ja on tyyliltään kirjailijalle uskollinen.

Kinsey selvittää tapausta omaan ihastuttavan tyyliinsä, nauttii hyvästä viinistä ja ruuasta sekä koettaa selvitä ihmissuhdeongelmistaan ja äskettäin elämäänsä ilmaantuneista sukulaisista. Päivät etenevät painollaan ja kaikessa on realistisuuden tuntu. Sitä vain yksinkertaisesti haluaa lisää ja silti samalla toivoisi ettei kirja loppuisi ihan vielä. Kaikki avaimet annetaan lukijalle vihjaillen ja sopivissa tilaisuuksissa ja silti loppu saattaa todella onnistua yllättämään.

Diane Guest: Unissa kävelijä

Alkuteos: The Nightwalker (1993)
Suomentaja: Heikki Sarkkila
Ilmestymisaika: 1994 (ko.painos)
Sivumäärä: 240
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-611-684-1
Muoto: Pokkari

*Kylmä kirkas kuunvalo ja Clairemontin upea kartano tuovat Gillian Norlundin mieleen kauhistuttavia muistoja: täällä hänen äitinsä kohtasi väkivaltaisen kuoleman ja hän itse joutui karkoitetuksi perheestään. Nyt vuosien jälkeen hän on palannut; ja jälleen jotain uhkaavaa leijuu ilmassa. Kenen vuoro on kuolla nyt?*


Perinteinen ja kuivan puiseva kirja, jonka juoni on aivan liian itsestään selvä ja läpinäkyvä. Ilkeyksien aiheuttajan ja hänen motiivinsa pystyy päättelemään jo alussa. Lopullisesti kirjan juonen kiinnostavuuden kuitenkin tässä tapauksessa pilaa mielestäni siihen tuotu yliluonnollinen aspekti. Kun vielä henkilöhahmot ovat aika karikatyyriset ja pinnalliset, niin on sanottava, ettei kyseessä ole mikään suuri lukukokemus. Kirjan hahmoihin ei synny nimittäin minkäänlaista tunnesidettä. On jokseenkin yhdentekevää mitä heille tapahtuu. Gillianin lapset ovat jopa ärsyttäviä siinä määrin, että heille miltei toivoisi tapahtuvan jotain. Lukihan tämän kyllä, mutten silti suuremmin suosittelisi.

William Shakespeare: Othello

Alkuteos: Othello (1603 tai 1604)
Suomentaja: Yrjö Jylhä
Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)
Sivumäärä: 150
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-17750-8
Muoto: Kirja

*Maailmankirjallisuuden merkittävimmän näytelmäkirjailijan William Shakespearen (1564-1616) Othello on suuri klassinen tragedia Venetsian tasavallan afrikkalaisesta sotapäälliköstä, joka mustasukkaisuuden riivaamana surmaa vaimonsa Desdemonan.*



En ole kauheammin lukenut näytelmiä, ja siksi Othello olikin mielenkiintoinen kokeilu. Vaikka suomennoskin on selvästi vanhanaikaisempaan runomittaan tehty, ottaa tarina kuitenkin helposti valtaansa. Se on mielenkiintoinen ja kutkuttava, joskin henkilöhahmot ovat todella karikatyyrisiä ja jossain määrin jopa epäuskottavia. Ainakin minusta tuntuu naurettavalta miten nopeasti kaikki valheet uskotaan ja miten uskottavinkaan puolustus ei muka onnistu poistamaan epäilyksiä. Tapahtumat kuitenkin etenevät sellaisella vauhdilla, ettei kovin pitkiin selityksiin jäisikään aikaa. Mikä lieneekin näytelmien pieniä ongelmia.

Näytelmässä on mukana Eino Krohnin kirjoittama esipuhe, jonka lukemisen suosittelen kyllä jättämään väliin. Tai sitten se kannattaa lukea vasta itse näytelmän lukemisen jälkeen. Jos nimittäin Othellon juoni ei ole lukijalle ennestään tuttu, paljastaa tuo esipuhe aivan liikaa itse näytelmästä, jolloin lukijalle ei jää juuri mitään yllätyksiä itse lukemiseen.

Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva

Alkuteos: Белый Бим черное ухо (1971)
Suomentaja: Lidia Iranto
Ilmestymisaika: 1978 (ko.painos)
Sivumäärä: 250
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-643-118-6
Muoto: Kirja

*Urhea, viisas, rakastettava Bim. Venäläinen kertomus koirasta, joka etsii isäntäänsä viimeiseen asti.

Bim mustakorva on kauneimpia tarinoita ihmisen ja koiran rakkaudesta, harvinaisen lämmön sävyttämä kirja, joka vetoaa jokaisen koiranystävän mieleen. Se valloittaa myös hyvän kirjan ystävän. Kertomus hyvän ja pahan kamppailusta, oikeudenmukaisuudesta ja vääryydestä on ilmaus syvästä elämänkokemuksesta, ihmistuntemuksesta ja kypsyydestä.*



Tämä kirja kosketti ja tarina on kaunis ja liikuttava. Se on kirjoitettu lämminhenkisesti ja mukaansa tempaavasti. Kuin huomaamatta havaitsee lukija jännittävänsä miten Bimin käy ja mitä koettelemuksia hänellä vielä onkaan edessään. Tämä on myös eräänlainen kasvutarina, jossa nuoret pojat löytävät ystävyyden ja alkavat kulkemaan omaa tietään. Tietä, jolle Bim on heidät ohjannut. Tämä on tarina siitä, miten ihminen ja koira voivat ystävyydellään vaikuttaa toisiinsa. Samalla se on kiinnostava kuvaus neuvostolaisesta elämästä koiran näkövinkkelistä.

Mika Waltari: Neljä päivänlaskua

Alkuteos: 1949 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1963 (ko.painos)
Sivumäärä: 195
Kustantaja: WSOY
Muoto: Pokkari

*Päiväkirjaromaani >>Sinuhen>> syntyvaiheista ja kirjailijan oman sydämen merkillisestä seikkailusta siitä hetkestä alkaen, kun tämä >>hupsu ja häiritsevä kapine>> löytyy liinavaatekaapista – ja katoaa heti uudelleen.*



Ehdottomasti kevyempää ja huvittavampaa Waltaria. Kirja, jonka helposti lukee yhdeltä istumalta. Tarina on kevyt ja leppoisa, eläimet puhuvat ja filosofoivat antaen oman mielenkiintoisen käsityksensä maailmasta ja sen tapahtumista. Eräänlainen metaforinen rakkaustarina, kertomus ihmisyydestä ja sydämen virheistä. Tätä kirjaa ei kannata ottaa turhan vakavasti.

Karin Slaughter: Kisscut

Alkuteos: 2002 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 434
Kustantaja: Arrow Books
ISBN: 978-0-0995-5306-9
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Grant County –sarjan 2. osa

*When a teenage quarrel in the small town of Heartsdale explodes into a deadly shoot-out, Sara Linton – paediatrician and medical examiner – finds herself entangled in a horrific tragedy. And what seems at first to be a terrible but individual catastrophe proves to have wider implications when the autopsy reveals evidence of long-term abuse and ritualistic self-mutilation.

Sara and police chief Jeffrey Tolliver start to investigate, but the children surrounding the victim close ranks. The families turn their backs. Then a young girl is abducted, and it becomes clear that the first death is linked to an even more brutal crime. And unless Sara and Jeffrey can uncover the deadly secrets the children hide, it’s going to happen again…*



Hyytävän ihastuttavaa Slaughteria. Juoni tempaa jälleen mukaansa ja pitää otteessaan alusta loppuun. Vauhtiin päästyä ei tee mieli laskea kirjaa ollenkaan käsistään. Itse jälleen kerran ahmin viimeiset satakunta sivua, vaikka olisi jo oikeastaan pitänyt olla nukkumassa. Mutta kun ei vain malttanut.

Tällä kertaa kirjan juoni ja osa tapahtumista ovat melkoisen ahdistaviakin. Syynä on ehdottomasti se, että rikoksien kohteina ovat nimenomaan lapset ja nuoret. Jos siis alle 16-vuotiaisiin kohdistuvat rikokset kavahduttavat mieltä, ei ehkä kannata tähän kirjaan tarttua. Jos mieli taas kestää, kannattaa se ehdottomasti lukea.

Nyt pääsemme paremmin sisään Saran ja Jeffreyn suhteeseen ja tunteisiin ja saamme hieman lisää tietoa Jeffreyn nuoruudesta. Lena Adams avautuu eteemme uudessa valossa ja Lintonien perheen rakastettavat hahmot antavat meille myös hyvää kuvaa perhe-elämästä. Niin sen huonoista kuin hyvistäkin hetkistä. Slaughterilla on miellyttävä tapa avata henkilöhahmojaan vähän kerrallaan niin, että lukija tutustuu heihin ja tulee uteliaaksi niin, ettei malttaisi odottaa seuraavaa kertaa päästäkseen tutustumaan heihin paremmin.

Gayle Callen: Never Trust a Scoundrel

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Sivumäärä: 374
Kustantaja: Avon Books
ISBN: 978-0-06-123505-4
Muoto: Pokkari

*It was a scandalous wager he was determined to win…

Miss Grace Banbury was in shock. Her mother put her up as a prize in a high-stakes card game. And now the gentleman who won is ready to claim her! But Grace has other plans. She just needs the dastardly rogue to go along with it…

A notorious rake from a scandalous family, Daniel Throckmorten has no use for blushing virgins. Yet there’s no denying the attraction for the beauty standing before him, proposomg am emticing wager: He will use all his charm and wit to seduce her into his bed… and she only has to resist. If she succeeds, she wins enough funds to secure her own future. If he wins… she’ll be his. Daniel has never been so tempted – and he has no intention of losing…*



Mukavaan sävyyn kirjoitettua historiallista rakkaushömppää brittiläisen ylhäisön keskuudessa.  Ihan miellyttävää lukemista, sillä ajan ja vaatetuksen yms. kuvailu on paikkansa pitävää, vaikka joitain vapauksia onkin otettu. Mutta kukas nyt tämän tyylisessä kirjassa kaiken niin vakavasti ottaisikaan? Voisin jopa sanoa, että ihan sopivasti oli mukaan laitettu tuota romantiikkaa ja viettelyä, sitä ei tuputettu mitenkään liikaa. Kerrankin näin.

Stephen King: Christine

Alkuteos: Christine (1984)
Suomentaja: Pentti Isomursu
Ilmestymisaika: 1984 (ko.painos)
Sivumäärä: 413
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-643-219-0
Muoto: Kirja

*Arnie Cunnigham on näppylänaamainen hintelä kaveri, josta toverit eivät piittaa. Vain ainoa ystävä Dennis, ja oma tyttö Leigh näkevät Arniessa arvoja, joita muut eivät huomaa.

Sitten kuvaan ilmestyy Christine, tulipunainen vuoden 1958 Plymouth, joka saa Arnien mekaanikonvaistot liikkeelle ja tosi rakkauden heräämään. Sillä rakkautta se on, tuo kiihko, jolla Arnie päättää palauttaa Christinen voiman ja kauneuden entiseen kukoistukseensa. Ja Christine vastaa hänen rakkauteensa: sen kuhmut ja lommot siliävät, kun Arnie vain katsookin niihin.

Mutta Christine on mustasukkainen rakastettu – se ei suvaitse kilpailijoita rinnallaan. Se on päättänyt raivata Leighin pois tieltä, ja huhu kertoo sen saattaneen edellisen omistajansa perheen hengenvaaran. Yön hetkinä punainen tappaja-auto kiitää tietä tuoden tuhoa ja kuolemaa niille, jotka ovat vahingoittaneet Arnieta tai yrittäneet vieroittaa hänet Christinestä. Ja auton demoninen raivo ottaa omakseen myös Arnien, joka alkaa kulkea omaa kaiken pirstovaa tietään…*



Tällä kertaa on sanottava ettei King iskenyt. Tyyli on kohdallaan ja osa henkilöhahmoista ihan mielenkiintoisia. En sitten tiedä, onko syynä se, että pääosassa on auto syynä siihen, että nyt ei napannut.

Oikeastaan Christine on melko tylsä ja ennalta arvattava. Kaiken keksii jo hyvissä ajoin eikä mikään varsinaisesti yllätä. Tapahtumat etenevät kuin suora maantie. Kirja ei myöskään pelota. Inhottavatkin kohdat herättävät oikeastaan vain jonkinlaista ahdistusta. Jos sitäkään.

Mark Anthony: Beyond the Pale

Alkuteos: 1998 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1999 (ko.painos)
Sivumäärä: 527
Kustantaja: Earthlight
ISBN: 0-671-02191-5
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: The Last Rune -sarjan 1.kirja

*Walk between the worlds...

On a world called Eldh, an ancient gate of iron weakens. A darkness that has slept for a thousand years - the Pale King - stirs once more.

On a world called Earth, a preacher of the Apocalypse blows into a Colorado mountain toen with a message for those who dare to listen: the darkness is coming.

Travis Wilder, bar-owner and drifter, is given a mysterious stone by a friend. Grace Beckett, an ER doctor in Denver, finds a gunshot victim with a heart of iron. Both Travis and Grace must step beyond the pale, beyond the boundaries of the world they have known. As doors are opened for each of them, they enter Eldh, a world where they are caught against their wills in an age-old struggle between good and evil. A world of magic, runes and death...

Mark Anthony's fantasy world deserves the highest plaudit: it seems as realistic as Earth, despite the huge differences. The first volume in a massive saga, Beyond the Pale takes the reader far away from the lands they know. Join the journeyers...*



Mark Anthony on Suomessa vähemmän tunnettu fantasiakirjailija. Hänellä on kuitenkin hyvät meriitit maailmanlaajuisesti. Hän on kirjoittanut kirjoja kuuluisiin sarjoihin kuten Dragon Lance ja Forgotten Realms. The Last Rune on hänen oma kuusiosainen fantasiakirjasarjansa, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen jokaiselle fantasian ystävälle!

Tarina etenee hyvin. Asioille annetaan aikaa kehittyä ja kasvaa. Hahmot saavat rauhassa aikaa muotoutua ja paljastaa itsestään uusia piirteitä. Lisäksi suurin osa hahmoista on mielenkiintoisia ja monikerroksisia, kuten tapahtumatkin. Ensivaikutelma minkään suhteen ei ole aina se lopullinen ja oikea. Ihan kuten tosielämässäkin, matkan varrella oppii uutta ja oppii tuntemaan toverinsa paremmin ja paremmin. Isona plussana hahmojen suhteen on se, että vaikka mukana vaikuttaisi olevan muutamia varsin karikatyyrisiä hahmoja, on sekin miltei aina vain pelkkää pintaa, josta pitäisi osata katsoa syvemmälle.  Ja kerrankin päähenkilöt eivät ole mitään teinejä! Travis ja Grace ovat molemmat jo kolmissakymmenissä ja muutamat heidän tovereistaan vielä vanhempia.

Eldhin maailma on hyvin luotu. Se on todellinen ja uskottava. Kulttuuriin, tapoihin ja historiaan on perehdytty. Lukijalle annetaan hyvin aikaa tutustua maailmaan sankareiden mukana. Tietoja paljastetaan melko sopivasti kerralla niin, että se on helppo omaksua ja hyväksyä. Matkustelu kahden maailman välillä on kiintoisa idea, jota ei tässä ole kulutettu loppuun vaan se tuo oman mielenkiintoisen lisänsä tarinaan, sillä hahmot suhtautuvat siihen vähäsen eritavoilla. Eikä kaikkia syitä ja mahdollisuuksia lätkäistä lukijan silmille.

Anthonyn käyttämä kieli on mielenkiintoista ja kuvailevaa. Hän on hyvin onnistunut herättämään henkiin hahmojen luonteita ja maailmojen välisiä eroja näiden käyttämän kielen myötä. Ritari Durge puhuu aivan erilailla kuin vaikkapa meidän maailmastamme kotoisin oleva Travis. Myös kerrontaan on hyödynnetty vähän vanhempaa ja harvemmin käytettyä englantia, mikä vain lisää tarinan viehätystä.

Ainoa asia, mitä itse harmittelen, on se, että sarjan kirjoja ei oikein tahdo löytyä mistään. Itse en ainakaan löytänyt lähialueideni kirjastoista kuin juuri ensimmäisen osan englanniksi. Muista ei ollut mitään tietoa. Olen siis tällä hetkellä vähän siinä luulossa, ettei sarjaa ole ollenkaan suomennettu. Tämä ei itseäni sinällään haittaa, mutta vaikuttaa siltä, että sarjan loput kirjat pitää hommailla ulkomailta jossain vaiheessa.