Aliette de Bodard: Perhonen ja jaguaari

Alkuteos: 2007-2012 (ilmestyneet.)

Toimittaja: Saara Henrikson

Suomentajat: Christine Thorel ja Markus Harju

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 189

Kustantaja: Osuuskumma

ISBN: 978-952-6642-08-6

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

*Aliette de Bodardin vaihtoehtohistoriallisessa tarinamaailmassa kiinalaiset ovat löytäneet Amerikan ennen eurooppalaisia. Kiinalaisten ruuti ja kanuunankuulat ovat kukistaneet Hernán Cortésin nopeasti. Historian kuluessa Pohjois-Amerikan länsirannikosta on kehittynyt mahtava itsenäinen valtio, Xuya. Voittokulku jatkuu avaruusaikaan saakka, kun xuyalaiset kehittävät lihan ja tekoälyn yhdistävät Mielet ohjaamaan aluksiaan.

Nebula-palkittu Aliette de Bordard on science fictionin nousevia nimiä. Vietnamilaistaustainen de Bodard yhdistää tarinoissaan menestyksellisesti kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvaa science fictionia sekä esikolumbiaanisen Amerikan ja toisaalta Kiinan ja Vietnamin historiaa.*

Tässä on jälleen kirja, johon tartuin nimen ja kannen perusteella. Enkä joutunut katumaan. Tämän kokoelman tarinat ovat ilmestyneet aika pitkällä aikavälillä. Vuodesta 2007 aina vuoteen 2012. Silti niistä on onnistuttu kasaamaan todella kiinnostava ja ehyt kokonaisuus, jonka voisi aivan hyvin kuvitella ilmestyneen alkuperäisestikin yksissä kansissa.

Teos on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen tapahtuu selvästi rakkaan Maa-planeettamme kamaralla. Tämä osa pitää sisällään teokset Varjo Jaguaarien huoneessa (The Jaguar House, in Shadow, 2010), Aamulla putoava perhonen (Butterfly, Falling at Dawn, 2008) ja Kadonnut morsian (Lost Xuyan bride, 2007). Näistä tarinoista henkii selvä kiinnostus ja rakkaus tätä vaihtoehtomaailmaa kohtaan. Kulttuuria esitellään ja avataan, henkilöhahmoissa on tyyliä ja vaihtuvuutta. Niin paljon kuin lyhyissä teksteissä ylipäätään voi olla. Itse rakastan vaihtuvuutta. Tässä on dekkaria ja salapoliisintyötä sijoitettuna scifiin. Aivan ihastuttavaa!

Toinen osa vie meidät avaruuteen teoksillaan Kasvattaja (The Shipmaker, 2010), Aluksen veli (Ship’s Brother, 2012) ja Kaksi siskoa maanpaossa (Two Sisters in Exile, ?). Tarinat avaavat maailman avaruudessa, jossa naiset synnyttävät koneihmisiä, aluksia, jotka elävät vuosisatoja. Kulkevat halki avaruuden nopeasti, nopeammin kuin normaalissa horrosaluksessa olisi ikinä mahdollista. Ja kuinka alukset ovat ja eivät ole osa perhettä ja sukua…

Minun on tunnustettava, että jäin kyllä koukkuun tähän vaihtoehtomaailmaan. Se on hyvin koottu ja rakennettu. Sekä täysin uskottava. Näin olisi voinut aivan hyvin käydä. Sitä sitten tiedä, olisiko niin parempi kuin nyt… Ehdottomasti kuitenkin tutustumisen arvoinen teos ja maailma. Suosittelen lämpimästi kaikille scifin ystäville, että niille, joille genre on vieraampi. Tästä on todella helppo ja miellyttävä lähteä tutustumaan, sillä tarinat imaisevat mukaansa ja ovat miellyttävän mittaisia. Vähältä piti, etten itse ahmaissut koko kirjaa yhdeltä istumalta. Ilman seuraavan päivän työvuoroa, olisin sen varmaan tehnytkin.

Neil Gaiman: THE SANDMAN: A Game of You

Alkuteos: 1991-1992 (ilm.)

Ilmestymisaika: 1993 (ko.painos)

Sivumäärä: 185

Kustantaja: DC Comics

ISBN: 1-56389-093-3

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: The Sandman Library volume 5

Peukku: ^^b

*THE SANDMAN is the most acclaimed and award-winning comics series of the 1990s for good reason: a smart and deeply brooding epic, elegantly penned by Neil Gaiman and illustrated by a rotating cast of comics' most sought-after artists, it is a rich blend of modern myth and dark fantasy in which contemporary fiction, historical drama, and legend are seamlessly interwoven. The saga on THE SANDMAN encompasses a series of tales unique in graphic literature and is a story you will never forget.*

Tässä osassa seuraamme aikaisemmista osista tuttua Barbieta ja hänen ystäviään. Näin ollen teos on melko yhtenäinen tarinallisesti. Se sitoo kivasti yhteen tarinan lankoja ja paljastaa jälleen lisätietoa Morpheuksesta.

Väritys on jälleen kaunis, eikä liian räiskyvä. Ruutujen lukeminen on helppoa, eivätkä tällä kertaa fontit ja liian täyteen ahdetut puhekuplat aiheuta hirvittäviä ongelmia. Piirtäjän vaihtumisen kyllä huomaa, mutta erot eivät tässä osassa ole liian radikaaleja. Tästä unenomaisesta prinsessasadusta nauttii!

Janos Honkonen: Kaiken yllä etana

Alkuteos: 2013 (ilm.)

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 321

Kustantaja: Osuuskumma

ISBN: 978-952-6642-14-7

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

*”Joskus olisi hyvä vain kadota itse; linnoittautua ensimmäiseen löytyneeseen asuntoon, jättää vastaamatta puhelimeen ja olla avaamatta ovea. Antaa kaikkien kadottaa sinut, pyyhkiä taulu puhtaaksi ja aloittaa alusta.”

Arre, tavallinen alempi virkamies, juuttuu työn ja unettomuuden kierteeseen. Läheiset alkavat puhua tuntemattomia kieliä, unohtuvat ja katoavat. Maisemat muuttuvat. Kaupunki ja koko elämä kutistuvat vääjäämättömästi, ja kaiken yllä valtavat etanat seuraavat ihmisten liikkeitä.

Janos Honkonen (s.1975) on median yleismies, harrastusholisti ja tekijänoikeusaktivisti. Hänen novellejaan on julkaistu koti- ja ulkomaisissa lehdissä, englanninkielisessä antologiassa ja Internetissä. Kaiken yllä etana on Honkosen esikoisromaani.*

Sanoisin, että tässä on kirja joka laittaa aivot töihin. Se nimittäin jättää lukijan eteen niin paljon pohdittavaa, seikkoja joita ei selitetä ja asioita, tapahtumia joille ei anneta selkeää päätöstä. Lisäksi se tarjoaa aika uskomattomia juttuja.

Tässä maailmassa jättimäiset etanat liikkuvat ympäriinsä ja ihminen voi ratsastaa niillä etsimään kadonnutta tai hän voi nousta etanan kyytiin ja toivoa löytävänsä kadottamaansa paikkaan. Etanat ovat siis vähän kuin takseja, jotka voivat auttaa. Jos on onnekas.

Samaan aikaan virastot ja poliisi valvovat ihmisiä. Kaikilla on oma tehtävänsä ja siitä ei saisi poiketa. Elämä on säädeltyä ja pakottaa ihmiset kulkemaan tuttuja ratoja maailmassa, joka muuttuu alati. Se, mikä maailman nimi on tai missä se sijaitsee ei kerrota. Kaikki tuntuu kovin tekniseltä ja silti, silti piirtoheittimet ovat käytössä. Moniko nykynuorisosta edes muistaa piirtoheittimen? Tulevaisuus kietoutuu osittain menneeseen siinäkin mielessä, että uusia kieliä ilmestyy. Tosin, ovatko ne sittenkään niin kovin uusia?

Pohdittavaa siis todellakin on luvassa. Ja monia hämmentäviä asioita. Joskin niin paljon jää auki ja on kerrottu enemmän tai vähemmän sekavasti, että itse en oikein päässyt teoksesta nauttimaan. Juonta ja tarinan esitystä olisi voinut pohtia ja tehdä vähän lukijaystävällisemmäksi.

Tyylillisesti teos on aika sekava. Tapahtumat laukkaavat eteenpäin ja niitä ei avata kunnolla. Yllättäen ympärillä on lauma uwauwoja - jotain paikallisia eläimiä, jotka ilmeisesti ovat vaarallisia - ja kohta taas poliiseja ja sitten mukaan syöksyvätkin jo ystävät viettämään kosteaa iltaa. Arrea sen paremmin kuin hänen tovereitaankaan ei avata kunnolla. Hahmoina he jäävät melko etäisiksi. Joskus huomaa pohtivansa, ovatko he edes todellisia. Ja nuo nimet! Hahmojen nimi repertuaari on melkoinen. Osa on sellaisia, ettei niitä todellakaan kannata alkaa edes yrittää lausua.

Hätäistä ja enemmän tai vähemmän epäselvää. Siinä päälimmäiset tuntemukseni tästä teoksesta. Tyyli saattaa todella toimia hyvin novelleissa, mutta romaanissa se ei oikein napannut. Itse otin kirjan lukuun sen nimen perusteella. Valitettavasti itselle ei käteen jäänyt paljoakaan.

Michael C. Grumley: Amid the Shadows

Alkuteos: 2013 (ilm.)

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 309

Kustantaja: CreateSpace

ISBN:978-1492874249

Muoto: Kindle e-kirja

Peukku: ^^b

*TWO HUNDRED YEARS AGO, THE PATH OF HUMAN HISTORY TOOK A FRIGHTENING TURN.

BUT THE EVENT WAS CAREFULLY HIDDEN FROM THE WORLD

...UNTIL NOW.

Young Sarah was devastated following the loss of her mother. At just six years old, she was now alone and very confused. She had no idea that the young, newly assigned social worker on the other side of the glass would become the hero she needed. Neither of them did.

Christine Rose's smile through the window was a nervous one. It was her first case and no one knew yet just how special Sarah really was. But Christine was about to find out, including the terrible reason behind her mother's death.

The time had finally come. After being hidden for centuries, the world's most devastating secret was now being exposed. And with it, a chain reaction as far reaching as anyone could imagine.

But one individual could still change the outcome. From the halls of Washington D.C., to the Vatican, to the deserted Nazi bunkers of Argentina, Christine would ultimately be left with just one goal...keeping Sarah alive.

And what Christine doesn't yet know is she isn't the only one on Sarah's side.*

Tässä on kirja, joka todella pääsi yllättämään minut. Osa syyllinen saattaa olla tietenkin se, että valitsin kirjan kannen ja nimen perusteella lukematta takakantta, kuten yleensäkin teen e-kirjojen suhteen. Nyt yllätys oli todellakin vain positiivinen!

Kirja on hyvin kirjoitettu. Sitä lukee mielellään ja kieli on helppoa ja ymmärrettävää vaikkei englanti kamalan sujuvaa olisikaan. Asioissa pysyy perässä, mikä on hyvä, sillä kirjassa kuitenkin tapahtuu paljon ja välillä todella yllättäviäkin asioita.

Henkilöhahmoja on melko monta. Osa tärkeämpiä kuin toiset. Kaikista annetaan kuitenkin tarpeelliset tiedot. Tärkeämmistä luonnollisestikin enemmän kuin vähemmän tärkeistä. Hahmot ovat kiinnostavia ja inhimillisiä. Kukin tavallaan. Heistä ja heidän kohtalostaan huomaa välittävänsä.

Kirjan juoni ja idea ovat hyvät. Lukijan on tuskin mahdollista arvata sitä, mistä lopulta oikeastaan onkaan kyse. Lähes kaikki vaikuttaa alkuun toiselta kuin mitä lopulta onkaan. Useampien hämmästyksien jälkeen sitä vain huomaa tavallaan uskovansa kaiken ja ehkä toivovansa, että jotkut asiat menneisyydessä olisivat menneet toisin…

Hauskaa ja luettavaa viihdettä, jossa on ripaus yliluonnollista.

Petteri Hannila: Kaukamoinen

Alkuteos: 2013 (ilm.)

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 188

Kustantaja: omakustanne

ISBN: 978-1-4827-2614-5

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Sarjan aloitus?

Peukku q^^

*Ota vastaan kutsu kauas Pohjolaan. Aikaan ja paikkaan, joka elää vain kaukaisissa kuvitelmissamme hämärästä menneisyydestä. Metsiin, joiden pintaa yksikään aura ei ole koskaan puhkaissut. Nämä tarinat kulkevat tuon kaukaisen maan tuulissa ja puissa, ikiaikaisen metsän viileissä kuiskauksissa.

Vierra on itsepäinen tyttö kainujen heimosta. Kun hän serkkunsa kanssa lähtee pyhälle matkalleen kohti aikuisuutta, lähtevät samalla liikkeelle myös hänen elämänsä suunnan määräävät voimat.

Pystyykö Vierra rikkomaan kiveen maalatun polkunsa, jonka on määrä johtaa hänet kohti myrskyjen ja vaikeuksien täyttämää elämää? Voiko hän löytää paikkansa heimonsa joukosta, vai onko hänen täytettävä kohtalonsa Kaukamoisena?

Kaukamoinen aloittaa fantasiatarinoiden sarjan, joka imee voimansa Suomen synkästä mutta kauniista luonnosta. Sen juuret ovat samalla kertaa sekä mytologiassa että muinaisessa kirjoittamattomassa historiassamme. Tarinoiden perustukset on laskettu muinaisen maailman ihmeille ja nopeatempoista kerrontaa siivittää kalevalamittainen runous, esi-isiemme runollisen kerronnan kieli.*

Kaukamoisen kieli on kaunista ja runollista suurimman osan aikaa. Pidän kovasti kalevalamittaan runoilluista lauluista, vaikka niissä joissain onkin havaittavissa pientä lipsumista. Jos aivan tarkkoja ollaan. Samaten itse tekstikin välistä vähäsen lipsuu kankeaksi. Kerronta sujuu pääsääntöisesti hyvin ja tekstiä on mukava lukea, mutta varsinkin ihmisten puheet ovat kankeita. Niistä ei välity aina täysin luonnollista tuntua.

Kerronta on todellakin nopeaa ja varsin tiivistahtista. Ehkä jopa liiallisuuksiin saakka. Hahmoja vilahtelee mukaan ja pois välillä aikamoista tahtia, eikä heihin oikein ehditä tutustua. Jopa Vierra - kirjan päähenkilö - jää todella etäiseksi. Hän on metsästäjä, hänellä on ja äkkiä ei ole sitä eikä tätä ja hän päätyy sinne ja kokee tätä. Tapahtumat tulevat vastaan välillä melkoisella ryminällä. Tylsistymään ainakaan ei siis ehdi! Itse kuitenkin olisin kaivannut vähäsen verkkaisempaa tahtia, jossa hahmoihin olisi päässyt tutustumaan rauhassa ja paremmin, syvällisemmin. Nyt itselle jäi tunne, kuin pinnan alla kytisi jotain, jota ei aivan näe…

Kaukamoisen tarina on hyvä. Se on jaettu pienempiin kokonaisuuksiin Vierran elämän sattumusten mukaan. Hyppäykset vaiheesta toiseen tosin taitavat olla melkoisia. Kunnollista ja selvää aikajanaa ei lukijalle rakenneta. Kirjan alussa Vierra on juuri astumassa aikuisuuteen, sitten hypitäänkin jo kauemmaksi. Lopussa ollaan noin seitsemän vuoden päässä… Ehkä. Kunnollinen aikalinja helpottaisi lukemista ja pitäisi tarinan jotenkin ehyemmin koossa.

Tämä kirja herättää itsessä todella kaksinaisia mielipiteitä. Pidän kalevalamittaisesta runoudesta ja kirja todella henkii tunnelmaa ja käyttää voimavarojaan hyvin. Toisaalta kaipaisin lukijana hieman enemmän syvyyttä hahmoihin ja helpotusta ajan ymmärrykseen. Varsin luettava teos, joka jättää kyllä pohtimaan, mitä sarjan seuraava osa (?) tuleekaan pitämään sisällään. Jospa nuo piilossa vielä kytevät kekäleet leimahtaisivat siinä näkyviksi.

Neil Gaiman: THE SANDMAN: Season of Mist

Alkuteos: 1990-1991 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 192
Kustantaja: DC Comics
ISBN: 978-1-4012-3042-5
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: The Sandman Library volume 4
Peukku: ^^b

*THE SANDMAN is the most acclaimed and award-winning comics series of the 1990s for good reason: a smart and deeply brooding epic, elegantly penned by Neil Gaiman and illustrated by a rotating cast of comics' most sought-after artists, it is a rich blend of modern myth and dark fantasy in which contemporary fiction, historical drama, and legend are seamlessly interwoven. The saga on THE SANDMAN encompasses a series of tales unique in graphic literature and is a story you will never forget.

Ten thousand years ago, Morpheus, the King of Dreams, condemned a woman who loved him to eternal damnation. In SEASON OF MISTS, the other members of his immortal family, the Endless, convince him that this was an injustice. To correct it, he must journey to Hell and rescue his banished love. But Lucifer, the Lord of the Hell, has sworn to destroy Morpheus, and Lucifer’s plans are subtle…*



Season of Mist on jälleen ehyempi teos tarinallisesti. Kaikki siinä olevat osat liittyvät selkeästi toisiinsa ja koko Sandmanin-tarinaan. Se on oikein mielenkiintoinen tapaus ja valottaa kyllä hyvin asioita ja näiden mystisten Endlessien eloa. Heistä kyllä olisi kiintoisaa saada enemmänkin tietoa…

Värityksiensä puolesta teos on jälleen rauhallisempaa ja hillitympää. Värit eivät lennä päin näköä, eikä kummallisia ruutuasetteluja oikeastaan ole. Sarjakuva on siis tottumattomammallekin helppolukuinen. Ainakin melkein. Tässä osassa nimittäin puhekuplien lukeminen on joskus hankalaa. Ensinnäkin tuntuu, että tekstiä on koetettu pieneen tilaan änkeä aivan liikaa ja kuplat ovat siksi tupaten täynnä ja sanat miltei toisissaan kiinni. Tämä vielä ehkä menisikin, mutta tyylikeinona käytetyt erilaiset fontit tietyille hahmoille ovat toisinaan erittäin hankalalukuisia. Etenkin kun sanat miltei sotkeutuvat toisiinsa. Se hidastaa lukemista.

Nyt huomasin myös ensimmäistä kertaa kunnolla sen, että THE SANDMANissä on useampia piirtäjiä. Tähän asti piirtäjät ja heidän tyylinsä ovat liukuneet melko hyvin yksiin niin, ettei vaihtuminen häiritse. Nyt joissain kohdissa muutos on niin suuri, että se pistää välittömästi silmään. Etenkin kun piirtojälki on omaan silmääni melko hirveää katsella… Näissä minusta rumemmissa kohdissa oli vähän pistettävä itseä lukemaan ja sittenkin koetti edetä mahdollisimman nopeasti, jotta pääsi siitä eroon. Vähän siis varmaan huomio pääsi herpaantumaan. Oi kumpa en olisi niin nirso piirtojälkien suhteen! Olisin nauttinut enemmän.

Hunter S. Thompson: Screwjack ja kaksi muuta novellia

Alkuteos: Screwjack (1991) Suomentaja: Seppo Lahtinen Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos) Sivumäärä: 47 Kustantaja: Sammakko ISBN: 978-952-483-162-8 Muoto: Sid. Peukku: q^^ *Purevan hauska, rivo ja hämmentävä novellikokoelma sisältää kronikan Hunter S. Thompsonin ensimmäisestä meskaliinikokemuksesta, väkivaltaisen trailerikylävälikohtauksen, sekä luonnonvastaisen rakkauskertomuksen. Thompson kirjoittaa esipuheessa teoksen kiihtyvätahtisesta rakenteesta: "draaman jännite (& todellinen kronologinen outous) rakentuu Boléron tapaan kiivaammaksi & villimmäksi kohti kliimaksia, raahaa lukijan säälimättä vuorelle, & pudottaa hänet jyrkänteeltä... Tuo on toivottu kaari."* Tämä pieni novellikokoelma oli todellakin hämmentävää luettavaa. Jokainen novelli oli täysin omanlaisensa tapaus. Ensimmäinen kuin karu ja sekava päiväkirja, jonka kirjoittaja on koko ajan aineissa. Toinen brutaali sekoilu, joka ei todellakaan pääty hyvin. Ja viimeinen jotenkin... hämärä. Osa siitä on herkkää ja kaunista, mutta kuitenkin... Sekin jättää lukijan hämmentyneeksi. En ehkä todellakaan saanut kaikkein parhainta kuvaa kirjailijasta ja hänen tyylistään. Kirjan valitsin luettavaksikin lähinnä takakannen alun nasevien suositusten perusteella. Omalla kohdallani niistä piti paikkansa kuitenkin ainoastaan lupaus hämmentävyydestä.

Milja Kaunisto: Piispansormus

Alkuteos: 2015 (ilm.) Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos) Sivumäärä: 469 Kustantaja: Gummerus ISBN: 978-951-20-9876-7 Muoto: Sid. Sarjamerkintä: Olavi Maununpojasta kertovan trilogian päätösosa Peukku: ^^b Lukuhaaste 2015: Vuonna 2015 julkaistu kirja (26/50) *Olavi Maununpoika -trilogian komea päätösosa Olavi Maununpoika elää raukeaa elämää Servièresin linnassa. Maisterin eloa rikastuttavat piispa Cauchonilta kiristetyt kulta-arkut. Olavin vilpillisyys saa kuitenkin hänen rakastettunsa Miraclen etääntymään. Kun Miraclen kasvinkumppani tallimestari Oudinet katoaa, vain Olavi yksin tietää minne. Kun salaisuus selviää, se sinetöi myös Olavin ja Miraclen kohtalon. Olavin elämä saa uuden suunnan Pariisissa, kun satavuotisen sodan päättyessä Jolanda Aragonilainen tarjoaa hänelle Sorbonnen rehtorin virkaa. Vallan hinta on kova, ja Olavi päätyy tanssimaan henkensä edestä mahtinaisen narun päässä. Kun katolisen kirkon valta jaetaan ja Olavi Maununpoika pääsee kultaiselle istuimelle, on vaakakupeissa ylin valta ja rikkirepivä rakkaus, elämä ja kuolema. Piispansormus on komea päätös Olavi Maununpojan nuoruusvuosien tarinalle. Milja Kauniston herkullinen kerronta ja värikäs kieli hehkuvat jälleen häpeilemättömän runsaina. Trilogian aiemmat osat Synnintekijä ja Kalmantanssi ovat ehtineet jo nostaa Milja Kauniston historiallisen romaanin kärkinimien joukkoon.* Jälleen ylistän Milja Kaunistoa. Kirja on upeasti kirjoitettu. Sen kieli on rikasta ja herskyvää, kerronta tempaa mukaansa. Ikään kuin kieli olisi vielä rikkaampaa ja ainakin hivenen jopa ronskimpaa kuin aikaisemmissakin osissa. Hienoa, että Kaunisto vielä osasi yllättää! Henkilöhahmot on muotoiltu uskottaviksi faktojen pohjalta. Heitä on kiinnostava seurata ja lukija uskoo, että he ovat oikeastikin voineet olla kuvaillun kaltaisia. Myös kirjan tapahtumat pohjautuvat faktoihin, joita on venytelty ja lisäilty uskottavasti. Kaikki on uskottavaa ja kiinnostavaa. Kuitenkin minun on pakko tunnustaa, että vaikka itse Olavista pidänkin paljon - hän on niin luontevan naiivi ja todellinen - mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä vähemmän pidin enää Miraclesta. Vaikka hänen hahmonsa on jännittävä, tulee minulle hänestä jotenkin tekopyhä kuva. Kuin hänestä olisi pyritty tekemään liiankin ihmeellinen ja upea. Toisaalta hänet kuvataan umpirakastuneen Olavin kautta… Ehkä jokainen meistä näkee rakkaimpansa liian täydellisenä. Upea kirja, upea trilogia. Ehdotonta luettavaa historiallisen romaanin ystäville, sekä sellaisille jotka nauttivat herskyvästä kielestä. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos haluaa tutustua historialliseen romaaniin. Uskon trilogian nappaavan mukaansa!

Milja Kaunisto: Kalmantanssi

Alkuteos: 2014 (ilm.) Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos) Sivumäärä: 399 Kustantaja: Gummerus ISBN: 978-951-20-9473-8 Muoto: Sid. Sarjamerkintä: Olavi Maununpojasta kertovan sarjan 2. kirja Peukku: ^^b *Turmellusta, tuomioita ja totuudenetsintää Olavi Maununpoika saa kirkkoherran viran suomalaiskylässä, mutta on pian joutua keskelle häväistysjuttua. Olavin isä, piispa Maunu Tavast, kehottaa poikaansa lähtemään maasta. Niinpä Olavi palaa Pariisiin jatkamaan opintojaan, mutta mikään ei enää tunnu samalta, kun sielunkumppani ja innoittaja Miracle de Servières ei ole hänen rinnallaan. Piispa Cauchon antaa Olaville tehtävän: nuoren papin tulee hankkia todisteita vankityrmässä lojuvan Jeanne D'arcin noituudesta. Olavi aikoo kuuliaisesti täyttää velvollisuutensa, mutta päästyään kuulustelemaan vankia hän yllättyy. Nuori neitsyt ei olekaan niin epäilyttävä kuin annettiin ymmärtää. Pian hän tulee huomaamattaan vedetyksi keskelle satavuotisen sodan merkittävintä valtataistelua, jonka näyttämönä on koko Eurooppa. Kun Olavi saa tietää Miraclen olevan vaarassa, on hän valmis uhraamaan vaikka henkensä. Kaiken taustalla riehuu musta surma, joka kutsuu tanssiin niin rahvaan kuin ylhäisenkin. Kalmantanssi jatkaa Olavi Maununpojan hurmaavan rietasta tarinaa, joka alkoi Milja Kauniston valloittavassa Synnintekijä-romaanissa.* Oi voi, tässä kirjassa on potkua ja pontta sekä hupia. Kaunisto osaa todella kirjoittaa vauhdikkaasti ja kiintoisaksi. Sivut suorastaan ahmii ja samalla toivoo, ettei kirja loppuisi ollenkaan. Kauniston tyyli on kehittynyt entisestään tähän toiseen osaan. Kieli on kuvaavaa ja kaunista. Ihana, miten hän kiinnittää huomiota ajanmukaiseen puhetyyliin ja sanoihin. Lukiessa on hyvä olo ja sanojen ja keskustelujen leikki on lumoavaa. Kirjan tapahtumat etenevät jälleen vauhdikkaasti. Henkäilemään ja turhia pohtimaan ei pysähdytä. Olavi on jotenkin niin ihastuttavan herttainen omine enemmän tai vähemmän viattomine ajatuksineen ja aivoituksineen. Toisinaan saa jopa puistella päätään sille, kun hän ei tunnu tajuavan yksinkertaisintakaan asiaa... Lämmintä ja hauskaa historiaa, kiintoisia ja vauhdikkaita käänteitä, sekä miellyttäviä hahmoja ja kohtaloita! Niistä on tämä kirja tehty. Erittäin lämpimästi suosittelen tätä kirjaa kokeiluun myös vähemmän lukeneelle. Uskon tämän nappaavan mukaansa. Kannattaa kuitenkin ensin lukea sarjan ensimmäinen osa.

JP Koskinen: Ystäväni Rasputin

Alkuteos: 2013 (ilm.) Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos) Sivumäärä: 355 Kustantaja: WSOY ISBN: 978-951-0-39772-5 Muoto: Sid. Peukku: ^^b Lukuhaaste 2015: Kirja, jonka lukemista olen harkinnut pitkään (25/50) HUOM: Julkaistu myös Lumon kirjaston kirjablogissa osoitteessa: http://lumonarkku.blogspot.fi/ *Romaani Grigori Rasputinin viimeisistä vuosista Venäjä vallankumouksen kynnyksellä. Nuori Vasili-poika jää orvoksi ja Jerusalemiin matkalla oleva palavasilmäinen pyhiinvaeltaja ottaa hänet oppipojakseen. Grigori Jefimovitš Rasputin on Pietarin aatelisto kuohuttava mystikko, joka jakaa vallanpitäjien ja kansan mielipiteet, mutta johon tsaariperhe luottaa kuin peruskallioon. Rasputin alkaa kasvattaa Vasilia erikoisin metodein, tavoilla, joissa pyhyys ja synti kulkevat käsi kädessä, ja paholainen vaanii aina Jumalan selän takana. Vasili pääsee Rasputinin avulla seuraamaan tsaari Nikolai II:sen perheen viimeisiä, traagisia vuosia. Suurvaltapolitiikkaan sotkeutuvan Rasputinin seurassa mikään ei ole selvää - ei edes elämän ja kuoleman välinen raja. Ystäväni Rasputin tarjoaa kosolti jännitystä, mystiikkaa ja romantiikalla maustettua historiaa.* Tämän kirjan lukemista olen suunnitellut vain reilun puolitoistavuotta, eli sen ilmestymisestä lähtien. Omalla kohdallani aika on siis melko lyhyt. Hyllyssä odottaisi muutamiakin kirjoja, joiden lukemista olen suunnitellut kauemminkin. Minulla kun on paha tapa odotuttaa kirjoja, joista tiedän varmasti pitäväni... Tällä kertaa odotusta lisäsi se, että viime vuonna luin Rasputinin elämänkerran, jonka on kirjoittanut Edvard Radzinzki. Olen siis jokseenkin kiinnostunut tästä varsin kiistanalaisesta henkilöstä. Ystäväni Rasputin on todella luettava kirja. Siinä on sopivasti historiaa ja tapahtumat etenevät mukavalla tahdilla. Mihinkään turhaan ei jäädä rypemään tai vitkastelemaan. Kaikella, mitä kerrotaan ja paljastetaan on oma merkityksensä. Kaikki on omalla tavallaan tärkeää. Kirja antaa kiintoisan henkilökuvan itse Rasputinista ja tämän lähellä olleista "ystävistä". Se myös kertoo omaa kuvaansa keisariperheestä. Koska tapahtumia seurataan nuoren ja jokseenkin sinisilmäisen viattoman Vasili-pojan silmin, aukeaa maailma mielenkiintoisella tavalla... Ja itse ainakin pidin kovasti Koskisen tekemistä ratkaisuista kirjan tapahtumien ja varsinkin lopun suhteen. Osa niistä sai hymyn huulille ja osa jopa yllättää positiivisesti. Kielellisesti romaani on rikas. Se on kuvaava ja hyvin kasattu. Ihmisten puheesta huomaa heidän taustojaan ja heihin pääsee sisälle mukavasti. Lukeminen on nopeaa ja helppoa, sivut soljuvat eteenpäin melkoisella vauhdilla. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi historian ystäville, että myös sellaisille, joita Rasputin henkilönä kiinnostaa. Tätä kannattaa kokeilla, vaikkei paljoa olisikaan lukenut. Uskon, että kirja nappaa mukaansa!

Neil Gaiman: THE SANDMAN: Dream Country

Alkuteos: 1990 (ilm.) Ilmestymisaika: 1995 (ko.painos) Sivumäärä: 111 (+39) Kustantaja: DC Comics ISBN: 978-1-56389-016-1 Muoto: Nid. Sarjamerkintä: The Sandman Library volume 3 Peukku: ^^b *THE SANDMAN is the most acclaimed and award-winning comics series of the 1990s for good reason: a smart and deeply brooding epic, elegantly penned by Neil Gaiman and illustrated by a rotating cast of comics' most sought-after artists, it is a rich blend of modern myth and dark fantasy in which contemporary fiction, historical drama, and legend are seamlessly interwoven. The saga on THE SANDMAN encompasses a series of tales unique in graphic literature and is a story you will never forget. Four chilling and entertaining episodes make up the tapestry that is DREAM COUNTRY: the World Fantasy Award-winning tale of the first performance of William Shakespeare's A midsummer Night's Dream; the story of Calliope, a beautiful muse enslaved by a novelist to feed his need for material; a cat's-eye view of the tyranny of mankind; and the final memoir of an immortal, indestructible woman who only wants to die. Also included as an additional bonus is Neil Gaiman's original script to "Calliope", annotated by the writer and the artist.* Ilmeisesti itse olen lukijana sellainen, että sarjakuviin tottuminen vie aikaa. Mutta kun siihen jyvälle pääsee, niin se helpottaa. Tämä kolmas osa nimittäin sujui lukemisen kannalta jo melko kivuttomasti. Ei ollut ruutujärjestyksen kanssa sekoilua enää juuri ollenkaan. Lisäksi tämä kolmas osa - vaikka kaikki sen sisältämät tarinat ovatkin omia kokonaisuuksiaan - oli todella kaunis kokonaisuus. Dream Country on rauhallisempi sävyiltään kuin kaksi aikaisempaa osaa. Väritys on hillitympää ja ehkä hieman synkempää. Mikään tarinoista ei sinällään "revittele" väreillä tai ammu yli. Näissä on tyyliä ja herkkyyttä. Värien ja tyylin suhteen tämä on tähän mennessä ehdoton suosikkini. Myös tarinat ovat tässä osassa eniten mieleeni. Olen ensinnäkin pienoinen Shakespeare fani, joten ensimmäinen tarinoista on varsinainen osuma. Calliope taas puree mainiosti lukijaan, joka on haaveillut kirjoittamisesta itsekin ja jolle siis tyhjän paperin tuntu on perin tuttu. Suorastaan rakastan tuota kissa-tarinaa. Sympatiani ovat täysin kissojen puolella! Ja viimeinen tarina... Se on jotenkin niin julma. Ja kuitenkin helpottava... Tuntuu, että sitä mukaa kun pääsen sarjakuvaan paremmin sisälle, alan myös ymmärtää sitä paremmin. Alan vähitellen ymmärtää, miksi THE SANDMAN on ollut ja on niin suosittu ja ylistetty.

Huomenna tuulet voimistuvat

Alkuteos: 2013 (ilm.) Toimittajat: Saara Henriksson ja Erkka Leppänen Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos) Sivumäärä: 211 Kustantaja: Osuuskumma ISBN: 978-952-6642-06-2 Muoto: Nid. Peukku: q^^ *Ekologista scifiä Suomesta! Me myydään maailmalle dataratkaisuita ja ostetaan viihdesyöttöö. Se vähä, mitä tarivtaan elektroniikkakomponentteihin tantaalia ja muuta, se me saadaan kyllä eteläiseltä pallonpuoliskolta. Mutta ei, ei nää tajunnu. Ne kysy vaan, että miks sitten ruokakin on kalliimpaa kun ennen eikä kitaraan saa uusia kieliä? Huomenna tuulet voimistuvat tarttuu ajankohtaisiin ekologisiin kysymyksiin science fictionin keinoin. Novellit käsittelevät monipuolisesti ihmiskunnan tulevaisuutta, ruoan ja luonnonvarojen riittävyyttä, yhtiöiden valtaa ja ihmisen luontosuhdetta. Teos varoittaa edessämme olevista ongelmista, mutta ei hylkää myöskään toivoa valoisammasta tulevaisuudesta.* Novelleja tässä kokoomateoksessa on kaikkiaan yksitoista. Ne käsittelevät aiheita hieman eri näkövinkkeleistä ja tarjoavat kukin omanlaisensa käsityksen siitä, millaiseksi maailmamme tulee ehkä muodostumaan. Kaikkea ei avata tai selitetä suoraan. Paljon jätetään lukijan itsensä pohdittavaksi, tulkittavaksi ja päätettäväksi. Tyyliltään novellit ovat myös varsin erilaisia. Osassa mennään reilusti puhekielen puolella, osa taas tuntuu päiväkirjamaisilta merkinnöiltä. Osa taas jättää jälkeensä unenomaisen fiiliksen. Yhtäkaikki, lukija voi vain kysyä itseltään: tähänkö ollaan menossa? Itselle jäi ainakin novelleista lähinnä ahdistunut olo. Olemmeko todella menossa kohti maailmaa, jossa kaikki on geenimanipuloitua ja säännösteltyä? Missä meitä valvotaan ihan koko ajan ja kaikin keinoin? Jos ei muuta, niin tämä novellikokoelma ainakin herättelee.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Iloisen lehmän runot

Alkuteos: 2009 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 69
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-35620-3
Muoto: Nid.
Peukku: q^^

*Minusta tuli ILOINEN jo varhain,
niistä tulee joilla on vain vähän toivoa.
En TIETENKÄÄN itkenyt öisin,
nukuin navetassa poski lehmän vatsaa vasten.
Kaipuu on ihmiselle lohduksi annettu.
Tuuditin uneen koko navetan ja se katosi,
joskus rakastin niin että katosin itse.

Vilja-Tuulia Huotarisen kolmannessa runokokoelmassa ilon olemus on julma ja muisti lehmän katseen mittainen: äkkisyvä, tummaa tyynen pinnan alla.

Iloisen lehmän runot hurmaa ja hirvittää, pakottaa puskemaan pimeän läpi, uskaltamaan ihonalaisille reiteille.*



Teoksessa Huotarisen runot tuntuvat jakautuvan kolmeen tasoon. Ensimmäisessä tasossa - tai osassa - ovat keskiössä selkeästi lehmät. Niitä nimetään, niille annetaan persoonaa. Toista osaa hallitsee mystinen Kädestälukija ja runojen syvyys muuttuu ja tummuu. Ne eivät ole enää yhtä iloisia kuin ensimmäisessä osassa. Viimeiseen osaan iloisuus ja kepeys taas nousee selvemmin esille. Viimeisin osa on kaikkein lyhin, mutta sen keskeisin teema on selkeästi ILO -kokonaan kapitaaleilla.

Runoissa on vauhtia ja menoa. Ne ovat omaperäisiä ja nokkelia. Niistä löytää huumoria ja iloa, mutta myös vaikeampia aiheita. Kokoelma on monipolvinen ja ajatuksia herättävä. Mutta en suuremmin pitänyt fonttimuutoksista. Jotenkin varsinkin keskimmäinen osa, jossa suurin osa runoista on kursiivilla, tuntuu hankalalta lukea. Siinä kohtaa itselläni ainakin meinasi vähäsen tökkiä, mutta koska teos ei ole kamalan paksu, saa sen silti luettua.

Joissain kohdissa runojen lehmät myös tuntuvat kumman epälehmämäisiltä. Aivan kuin ne todellisuudessa olisivatkin jotain ihan muuta. Kuten vaikka ihmisiä...

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta

Alkuteos: 2012 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 268
Kustantaja: Johnny Kniga Publishing
ISBN: 978-951-0-38429-9
Muoto: Sid.
Peukku: q^^

*Suomi on ajautunut umpikujaan. Maa on jakautunut rikkaaseen Etelään ja köyhään Pohjoiseen. Kuntarajat on vedelty miten sattuu, palvelut puristettu kaskukeskuksiin ja maaltamuutolle pantu piste hallituksen päätöksellä. Helsinki ei enää halua maalaisia vaivoikseen. Lopulta lappilaisten kuksa menee nurin ja korvesta nousee nyrkki. Pohjois-Suomi julistautuu itsenäiseksi. Alkaa sisällissota.

Oula on poromiesten päällikkö, Saamen vapautusrintaman komentaja. Johtaessaan joukkojaan kohti Etelän kaupunkeja hän saa osakseen valtamedian pelonsekaista palvontaa.

Helsinkiläistynyt alikersantti Jesse Purola on päättänyt näyttää maalaisille, mistä katukiveys alkaa. Hänellä on vastassaan Pohjoisen moottorikelkkasoturit, alaisinaan tositeeveen kasvattamat lähiöjermut.

Kun pöly laskeutuu, tapahtumat ovat jättäneet jälkensä koko kansakuntaan.

Terveiset Kutturasta on täsmäkirja kuntauudistuksen kourissa kiemurtelevaan maahan. Se on syrjäseutujen sotahuuto, mutta terveiset sattuvat niin metropoliin kuin maalaispitäjään.*



Idealtaan kirja on aivan loistava. Ymmärrän hyvin mistä idea kumpuaa ja miksi tämän tyyppiselle kirjalle on ollut tarvetta. Itselle kuitenkin kirja oli kaikesta huolimatta hienoinen pettymys.

Pidän ja en pidä Heikkisen tyylistä kirjoittaa. Toisaalta on ihanaa, miten hän tuo kielelliset erot esiin - lappalaiset solkkaavat ihastuttavasti murteella, mutta vastapainoksi on myös reippaasti slangia. Juuri slangi, ärsyttävästi kirjoitetut sanaväännökset jurpivat. Samoin kuin yhden hahmon jatkuva "nigga" -asenne. Myös jokin Heikkisen käyttämässä ilmaisussa nyppii. Hänen lauseissaan ja sanojen asettelussaan. Välillä tuntuu, että teksti tökkii pahasti. Se ei luista hyvin vaan voitelu on epäonnistunut.

Henkilöhahmoissa on esillä kiintoisa katras. Poromies Oula on hauska supliikkimies, jossa on asennetta. Morottaja saamelainen, joka ihailee räppäreitä ja mustaihoisia, Aino Riski kunnianhimoinen toimittaja, Jesse Purola wanna-be-Koskela Tuntemattomasta ja Abdi somali, joka haluaa päästä rauhaan asumaan. Heitä on paljon ja heissä on aineksia, mutta jotenkin he tuntuvat jäävän vähäsen tyhjiksi. Pintaa syvemmälle ei tunnu pääsevän.

Rakenteellisesti kirja toimii. Tapahtumia seurataan useamman henkilön kannalta ja jokainen heistä antaa oman panoksensa kertomukseen. Väliin on isketty "uutispläjäyksiä" elävöittämään tunnelmaa. Toisinaan hahmoja avataan muistojen kautta, toisinaan vain vinkkaillaan heidän motiiveihinsa.

Vaikka idea todella on kiintoisa, itselle jää tuntu, että siitä olisi voinut repiä enemmänkin irti. Tapahtumiin paneutua syvemmin. Kaikeksi onneksi alun hitaan takeltelun jälkeen lukeminenkin sujui, vaikkakin pienemmissä erissä.

Neil Gaiman: THE SANDMAN: The Doll's House

Alkuteos: 1989-1990 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1995 (ko.painos)
Sivumäärä: 226
Kustantaja: DC Comics
ISBN: 978-0-930289-59-1
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: The Sandman Library volume 2
Peukku: ^^b

*THE SANDMAN is the most acclaimed and award-winning comics series of the 1990s for good reason: a smart and deeply brooding epic, elegantly penned by Neil Gaiman and illustrated by a rotating cast of comics' most sought-after artists, it is a rich blend of modern myth and dark fantasy in which contemporary fiction, historical drama, and legend are seamlessly interwoven. The saga on THE SANDMAN encompasses a series of tales unique in graphic literature and is a story you will never forget.

In THE DOLL'S HOUSE, Rose Walker finds more than she bargained for - long lost relatives, a serial killers' convention, and, ultimately, her true identity. The Master of Dreams attempts to unravel the mystery, unaware that the hand of another, far closer to home, is pulling the strings.*



Jostain syystä itselle jäi päähän tuntuma siitä, ettei tämä toinen osa ollut aivan yhtä yhtenäinen kokonaisuus kuin ensimmäinen. Kuitenkin se on hyvin kasattu ja kiintoisa kokonaisuus, jossa sisäänrakennetut tarinat ovat hyvinkin mielenkiintoisia. Lisäksi lukija saa selvyyden muutamiin kohtaloihin, joihin viitataan ensimmäisessä osassa.


Vieläkin räikeät värit häiritsevät jonkin verran omaa lukemistani. Samaten ruutujen järjestys, jolla pariinkin otteeseen leikitään aika rajusti sarjakuvassa. Onneksi tällä kertaa osasi jo hieman ennakoida niin, ettei oikean lukujärjestyksen arpomiseen mennyt ikuisuutta.

Rosa Liksom: Unohdettu vartti

Alkuteos: 1986 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 144
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38738-2
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Huom: Yhteislaitos Liksomin teoksen Yhden yön pysäkki kanssa

*Novellit nimetty alkusanojensa mukaan*



Unohdettu vartti on Liksomin toinen novellikokoelma ja jatkaa jokseenkin samanlaisilla urilla kuin ensimmäinen. Aiheet ovat rajuja ja väliin jopa raakoja. Ne ovat karuja ja vähäsen luotaantyöntäviäkin. Eivät ollenkaan miellyttäviä, vaikka muutama vähän pehmeämpi novelli onkin joukossa. Novellien aiheet ovat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ja sivuavat maailmamme karumpaa puolta. Ja jälleen väliin on hahmoista todella vaikea päästä kiinni.

Se, mitä pidän Liksomin novellien rikkautena (näiden huiman kahden kokemuksen jälkeen), on kieli. Ja tällä tarkoitan erityisesti murretta. En edelleenkään pidä tai edes ymmärrä kaikkia hänen käyttämiään slangisanoja, mutta h:n päältä puhuminen on hauskaa luettavaa. Se pitää kieltä elossa, säilyttää sitä jälkipolville. Siitä isot pisteet.

Jokohan nyt osaisin antaa Liksomin kirjojen olla, kun en niistä suuremmin ole välittänyt? En tiedä. Aika tulee sen näyttämään.