Neil Gaiman: THE SANDMAN: Dream Country

Alkuteos: 1990 (ilm.) Ilmestymisaika: 1995 (ko.painos) Sivumäärä: 111 (+39) Kustantaja: DC Comics ISBN: 978-1-56389-016-1 Muoto: Nid. Sarjamerkintä: The Sandman Library volume 3 Peukku: ^^b *THE SANDMAN is the most acclaimed and award-winning comics series of the 1990s for good reason: a smart and deeply brooding epic, elegantly penned by Neil Gaiman and illustrated by a rotating cast of comics' most sought-after artists, it is a rich blend of modern myth and dark fantasy in which contemporary fiction, historical drama, and legend are seamlessly interwoven. The saga on THE SANDMAN encompasses a series of tales unique in graphic literature and is a story you will never forget. Four chilling and entertaining episodes make up the tapestry that is DREAM COUNTRY: the World Fantasy Award-winning tale of the first performance of William Shakespeare's A midsummer Night's Dream; the story of Calliope, a beautiful muse enslaved by a novelist to feed his need for material; a cat's-eye view of the tyranny of mankind; and the final memoir of an immortal, indestructible woman who only wants to die. Also included as an additional bonus is Neil Gaiman's original script to "Calliope", annotated by the writer and the artist.* Ilmeisesti itse olen lukijana sellainen, että sarjakuviin tottuminen vie aikaa. Mutta kun siihen jyvälle pääsee, niin se helpottaa. Tämä kolmas osa nimittäin sujui lukemisen kannalta jo melko kivuttomasti. Ei ollut ruutujärjestyksen kanssa sekoilua enää juuri ollenkaan. Lisäksi tämä kolmas osa - vaikka kaikki sen sisältämät tarinat ovatkin omia kokonaisuuksiaan - oli todella kaunis kokonaisuus. Dream Country on rauhallisempi sävyiltään kuin kaksi aikaisempaa osaa. Väritys on hillitympää ja ehkä hieman synkempää. Mikään tarinoista ei sinällään "revittele" väreillä tai ammu yli. Näissä on tyyliä ja herkkyyttä. Värien ja tyylin suhteen tämä on tähän mennessä ehdoton suosikkini. Myös tarinat ovat tässä osassa eniten mieleeni. Olen ensinnäkin pienoinen Shakespeare fani, joten ensimmäinen tarinoista on varsinainen osuma. Calliope taas puree mainiosti lukijaan, joka on haaveillut kirjoittamisesta itsekin ja jolle siis tyhjän paperin tuntu on perin tuttu. Suorastaan rakastan tuota kissa-tarinaa. Sympatiani ovat täysin kissojen puolella! Ja viimeinen tarina... Se on jotenkin niin julma. Ja kuitenkin helpottava... Tuntuu, että sitä mukaa kun pääsen sarjakuvaan paremmin sisälle, alan myös ymmärtää sitä paremmin. Alan vähitellen ymmärtää, miksi THE SANDMAN on ollut ja on niin suosittu ja ylistetty.