Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 321
Kustantaja: Osuuskumma
ISBN: 978-952-6642-14-7
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
*”Joskus olisi hyvä vain kadota itse; linnoittautua ensimmäiseen löytyneeseen asuntoon, jättää vastaamatta puhelimeen ja olla avaamatta ovea. Antaa kaikkien kadottaa sinut, pyyhkiä taulu puhtaaksi ja aloittaa alusta.”
Arre, tavallinen alempi virkamies, juuttuu työn ja unettomuuden kierteeseen. Läheiset alkavat puhua tuntemattomia kieliä, unohtuvat ja katoavat. Maisemat muuttuvat. Kaupunki ja koko elämä kutistuvat vääjäämättömästi, ja kaiken yllä valtavat etanat seuraavat ihmisten liikkeitä.
Janos Honkonen (s.1975) on median yleismies, harrastusholisti ja tekijänoikeusaktivisti. Hänen novellejaan on julkaistu koti- ja ulkomaisissa lehdissä, englanninkielisessä antologiassa ja Internetissä. Kaiken yllä etana on Honkosen esikoisromaani.*
Sanoisin, että tässä on kirja joka laittaa aivot töihin. Se nimittäin jättää lukijan eteen niin paljon pohdittavaa, seikkoja joita ei selitetä ja asioita, tapahtumia joille ei anneta selkeää päätöstä. Lisäksi se tarjoaa aika uskomattomia juttuja.
Tässä maailmassa jättimäiset etanat liikkuvat ympäriinsä ja ihminen voi ratsastaa niillä etsimään kadonnutta tai hän voi nousta etanan kyytiin ja toivoa löytävänsä kadottamaansa paikkaan. Etanat ovat siis vähän kuin takseja, jotka voivat auttaa. Jos on onnekas.
Samaan aikaan virastot ja poliisi valvovat ihmisiä. Kaikilla on oma tehtävänsä ja siitä ei saisi poiketa. Elämä on säädeltyä ja pakottaa ihmiset kulkemaan tuttuja ratoja maailmassa, joka muuttuu alati. Se, mikä maailman nimi on tai missä se sijaitsee ei kerrota. Kaikki tuntuu kovin tekniseltä ja silti, silti piirtoheittimet ovat käytössä. Moniko nykynuorisosta edes muistaa piirtoheittimen? Tulevaisuus kietoutuu osittain menneeseen siinäkin mielessä, että uusia kieliä ilmestyy. Tosin, ovatko ne sittenkään niin kovin uusia?
Pohdittavaa siis todellakin on luvassa. Ja monia hämmentäviä asioita. Joskin niin paljon jää auki ja on kerrottu enemmän tai vähemmän sekavasti, että itse en oikein päässyt teoksesta nauttimaan. Juonta ja tarinan esitystä olisi voinut pohtia ja tehdä vähän lukijaystävällisemmäksi.
Tyylillisesti teos on aika sekava. Tapahtumat laukkaavat eteenpäin ja niitä ei avata kunnolla. Yllättäen ympärillä on lauma uwauwoja - jotain paikallisia eläimiä, jotka ilmeisesti ovat vaarallisia - ja kohta taas poliiseja ja sitten mukaan syöksyvätkin jo ystävät viettämään kosteaa iltaa. Arrea sen paremmin kuin hänen tovereitaankaan ei avata kunnolla. Hahmoina he jäävät melko etäisiksi. Joskus huomaa pohtivansa, ovatko he edes todellisia. Ja nuo nimet! Hahmojen nimi repertuaari on melkoinen. Osa on sellaisia, ettei niitä todellakaan kannata alkaa edes yrittää lausua.
Hätäistä ja enemmän tai vähemmän epäselvää. Siinä päälimmäiset tuntemukseni tästä teoksesta. Tyyli saattaa todella toimia hyvin novelleissa, mutta romaanissa se ei oikein napannut. Itse otin kirjan lukuun sen nimen perusteella. Valitettavasti itselle ei käteen jäänyt paljoakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti