Alkuteos: 1986 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 144
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38738-2
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Huom: Yhteislaitos Liksomin teoksen Yhden yön pysäkki kanssa
*Novellit nimetty alkusanojensa mukaan*
Unohdettu vartti on Liksomin toinen novellikokoelma ja jatkaa jokseenkin samanlaisilla urilla kuin ensimmäinen. Aiheet ovat rajuja ja väliin jopa raakoja. Ne ovat karuja ja vähäsen luotaantyöntäviäkin. Eivät ollenkaan miellyttäviä, vaikka muutama vähän pehmeämpi novelli onkin joukossa. Novellien aiheet ovat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ja sivuavat maailmamme karumpaa puolta. Ja jälleen väliin on hahmoista todella vaikea päästä kiinni.
Se, mitä pidän Liksomin novellien rikkautena (näiden huiman kahden kokemuksen jälkeen), on kieli. Ja tällä tarkoitan erityisesti murretta. En edelleenkään pidä tai edes ymmärrä kaikkia hänen käyttämiään slangisanoja, mutta h:n päältä puhuminen on hauskaa luettavaa. Se pitää kieltä elossa, säilyttää sitä jälkipolville. Siitä isot pisteet.
Jokohan nyt osaisin antaa Liksomin kirjojen olla, kun en niistä suuremmin ole välittänyt? En tiedä. Aika tulee sen näyttämään.
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 144
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38738-2
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Huom: Yhteislaitos Liksomin teoksen Yhden yön pysäkki kanssa
*Novellit nimetty alkusanojensa mukaan*
Unohdettu vartti on Liksomin toinen novellikokoelma ja jatkaa jokseenkin samanlaisilla urilla kuin ensimmäinen. Aiheet ovat rajuja ja väliin jopa raakoja. Ne ovat karuja ja vähäsen luotaantyöntäviäkin. Eivät ollenkaan miellyttäviä, vaikka muutama vähän pehmeämpi novelli onkin joukossa. Novellien aiheet ovat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ja sivuavat maailmamme karumpaa puolta. Ja jälleen väliin on hahmoista todella vaikea päästä kiinni.
Se, mitä pidän Liksomin novellien rikkautena (näiden huiman kahden kokemuksen jälkeen), on kieli. Ja tällä tarkoitan erityisesti murretta. En edelleenkään pidä tai edes ymmärrä kaikkia hänen käyttämiään slangisanoja, mutta h:n päältä puhuminen on hauskaa luettavaa. Se pitää kieltä elossa, säilyttää sitä jälkipolville. Siitä isot pisteet.
Jokohan nyt osaisin antaa Liksomin kirjojen olla, kun en niistä suuremmin ole välittänyt? En tiedä. Aika tulee sen näyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti