sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Amir: Zahran paratiisi

Alkuteos: Zahra’s Paradise (2011)
Suomentaja: Petri Stenman
Kuvittaja: Khalil
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 255
Kustantaja: Like
ISBN: 978-952-01-0648-5
Muoto: Sid.
Peukku q^^


*Iran 2009. Manipuloitu vaalitulos ajaa kansan kaduille, ja nuori mielenosoittaja Mehdi katoaa kaiken kuohunnan keskellä. Mehdin äiti Zahra alkaa etsiä poikaansa samalla vimmalla kuin sadat muut äidit omia kadonneita poikiaan. Kukaan ei ole nähnyt mitään eikä kukaan tiedä mitään, mutta kaikilla on sama tahto: viestiä sortajille, että nyt riittää.*


Kyseessä on aika vaikuttava sarjakuva, joka pohjat ovat todellisissa tapahtumissa. Näin ollen en ollenkaan ihmettele, etteivät tekijät paljasta oikeita koko nimiään. Niin on heille itselleen turvallisempaa, mutta tärkeästä asiasta on silti tullut puhuttua.


Sarjakuvan tarina on voimakas. Äidin ja veljen rakkaus kadonneeseen. Etsintä, jota vuoroin auttavat ja vuoroin vaikeuttavat toiset ihmiset. Auttajat ovat pääasiassa niitä, joita itseäänkin on sorrettu tai vähempiosaisia. Vaikeuttajat taas ovat rikkaampia ja etuoikeutettuja. Niitä, joilla on valtaa päättää tavallisten ihmisten kohtalosta.


Kaikki etenee rauhallisesti ja jopa verkkaisesti. Tuntuu kuin aika seisoisi. Samaan aikaan vahvasti kerrottu tarina ja dialogit johtavat lukijaa sisemmälle tapahtumiin ja avaavat iranilaista kulttuuria ja elämää. On oikein hyvä, että sarjakuvassa on selitetty joitain sanoja ja sanontoja. Lisäksi kirjan lopussa on sanasto ja lisää informaatiota henkilöistä tapahtumien taustalla, parempi sanasto ja vähän faktaakin. Se antaa sarjakuvalle selkeästi isomman painoarvon.


Vaikka piirtojälki on kaunista - mustavalkoista ja herkkää - ei se silti ole minun juttuni. Osa kuvista on sekavia ja vaikeatajuisia, aivan liian täyteen ahdettuja. Niissä ei tunnu olevan tilaa hengittää. Lisäksi ihmiset ovat liian raskaita. Heidän piirteensä ja ilmeensä tuntuvat tunkkaisilta ja liian ahdistuneilta. Ehkä se on kulttuurien välistä eroa. Kuvitus on hienoa ja tarkkaa jälkeä, mutta minun silmääni se ei vain valitettavasti miellytä kovinkaan paljoa.

Tämä sarjakuva on kuitenkin tutustumisen arvoinen jo sanomansa takia. Kannattaa ainakin vilkaista, josko se kiinnostaisi enemmänkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti