Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 185
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-39489-2
Muoto: Sid.
Peukku ^^b
*Luonnonlait, ne ovat pelkkää musiikkia, koko universumi on vain äänen värähtelyä!
Itsetunto-ongelmainen perfektionisti Akseli yrittää luotsata avantgardistista metallibändiään Perkerosta, mutta henkinen lukko vääntää kielet epävireeseen. Musiikkinarkkarista (Akseli), ikivanhasta hipistä (Kervinen), taideopiskelijasta (Lilja) ja karhusta (Karhu) koostuva yhtye ei näytä pysyvän kasassa edes roudarinteipillä, Akselin riitasointuisesta parisuhteesta puhumattakaan.
Pumppu saa silti tilaisuuden näyttää kyntensä Rocktoberfestissä, kun mukaan löytyy kultakurkkuinen kebabinleikkaaja Aydin. Lisäksi syvällä sävelissä elävälle Akselille alkaa selvitä musiikin salaperäinen voima, joka voi olla avain kauniisiin tai kammottaviin, nuottiviivaston ulkopiolelta esiin ryömiviin asioihin.
Perkeros on muusikoiden keskinäisistä kemioista ammentava, rocktrivian ja okkultismin sävyttämä verbaalis-visuaalinen tublabasaritykitys. Ahonen tunnetaan VILLIMPI POHJOLA- ja PUSKARADIO-stripeistään, Alare toimii graafikkona ja kuvittajana.*
Päätin näin kesän kunniaksi aloittaa pienen perehtymisen sarjakuvien ihmeelliseen maailmaan. Niitä kun olen lueskellut melkoisen vähän näin aikuisella iällä ja silloin nuorempanakin enemmän Tinttejä ja sen semmoisia. Joten ei siis muuta kuin kirjaston sarjakuvahyllyä selaamaan ja sieltä kiinnostavan näköisiä opuksia lainaamaan. Helpottaakseni omaa elämääni päätin alkaa menemään ihan aakkosissa. Ensimmäinen kiintoisa käteen sattuva olikin sitten Perkeros.
Perkeros osoittautui oikein iloiseksi tuttavuudeksi. Ensinnäkin se oli pitkään aikaan ensimmäinen suomenkielinen sarjakuva minkä luin. Ja varmaan myöskin ensimmäisiä suomalaisten tekemiä sarjakuvia. Yllätykseni oli siksikin aika kova, kun en hajoillut tekstien kanssa. Tekstit on helppo lukea, ja niissä on tyyliä ja huumoria. Useammassakin kohdissa sain hihitellä ja nauraa. Jopa tämmöinen musiikista aika tietämätön löysi vitsejä ja pystyi nauttimaan niistä. Käytetty kieli on muutenkin hyvää ja kuvaavaa, sitä on mukava lukea. Kun tähän vielä lisää selvän fontin, niin avot.
Se syy, miksi nappasin Perkeroksen hyllystä, on piirtojälki. Se näytti kiintoisalta nimen lisäksi. En joutunut pettymään. Kuvitus on mannaa silmille ja värit tekevät sarjakuvasta upean. Siinä on tunnetta ja taikaa ja musiikin miltei pystyy kuulemaan mielessään biisien kohtia lueskellessa. Tarina on kiintoisa ja henkilöhahmot hauskoja ja persoonallisia. Heistä todella lueskelisi mielellään lisääkin!
Kaunis ja hyvän tarinan omaava sarjakuva. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti