Alkuteos: The Villa of Mysteries (2003)
Suomentaja: Tuija Tuomaala
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 475
Kustantaja: Moreeni
ISBN: 978-952-254-051-5
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Nic Costa #2
Peukku: q^^
*Nuori roomalaispoliisi Nic Costa on toipunut ampumavälikohtauksessa saamastaan vammasta ja palannut kaduille partioimaan uuden työparinsa kanssa. Kun Tiberin rantatöyräältä löytyy nuoren naisen ruumis, rikospatologi Teresa Lupo uskoo saaneensa tutkittavakseen antiikinaikaisen pakanarituaalin uhrin, mutta ruumiin suusta löytyvä nykyaikainen kolikko kytkee vainajan kuudentoista vuoden takaiseen katoamistapaukseen.
Samoihin aikoihin amerikkalaisturistin teini-ikäinen tytär kaapataan keskellä kaupunkia. Tyttö on hätkähdyttävästi samannäköinen kuin rantamudasta kaivettu ruumis. Katoamiset näyttävät liittyvän toisiinsa ja johtavan hämäräperäisen Dionysos-kultin jäljille. Mafiapomo Emilio Nerin perhe tietää tapauksista enemmän kuin haluaa kertoa, mutta se ei ehkä ole ainoa syy, miksi antimafian yksikkö päättää sekaantua poliisitutkintaan.
Nic Costa -sarjan toinen osa on kiehtova seikkailu Rooman ikuisessa kaupungissa, jossa nykypäivä ja historia kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa.*
Hewsonin Nic Costa -sarjan toinen osa ei minusta yllä aivan samalle tasolle kuin ensimmäinen. Se on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava, paljastellaanhan siinä mystistä kulttia ja eräällä tapaa myös vähän raapaistaan pintaa rooman mafiasta. Se ei kuitenkaan onnistu täysin tavoittamaan samaa tuntua ja rytmiä, joihin ihastuin sarjan ensimmäisessä osassa.
Vanhoja tuttuja hahmoja ei onneksi olla unohdettu. Patologi Hullu-Teresa ja Costan pomo Falcone ovat mukana. Heihin päästään tässä toisessa osassa pureutumaan enemmän. Nic Costa tuntuu jopa jäävän heidän varjoonsa. Lisäksi tarjolla on monia uusia tuttavuuksia, joista todennäköisesti Costan pariksi joutunut Gianni Peroni ja Teresan apulainen Silvio Di Capua saattavat esiintyä seuraavissa osissa. Näistä kahdesta ainakin Peroni vaikuttaa rusikoituinen kasvoineen oikein mielenkiintoiselta tapaukselta…
Tapahtumia päästään seurailemaan jälleen useiden hahmojen vinkkelistä. Costan itsensä, Teresan, mafiapomo Emilion… Onneksi siirtymät ovat selkeitä ja helposti hahmotettavia. Sen sijaan italian poliisin sisäinen rakenne oikein ei ole. Sitä onneksi selitellään lukijalle tarinan edetessä, joten täysin kuutamolle ei jouduta.
Menneisyyden tapahtumat punoutuvat kiintoisella tavalla nykyisyyteen tässä dekkarissa. Antiikinaikainen kultti on herätetty henkiin kuusitoistavuotta aikaisemmin ikävin seurauksin. Nämä seuraukset astuvat nyt päivän valoon ja salaisuudet ja vanhat kaunat alkavat paljastua. Useammalla kuin yhdellä on salaisuuksia, jotka he haluavat pitääkin salaisuuksina. Valitettavaa heille, että joku toinen on päättänyt toisin…
Kaunis ja kiinnostava Rooma, hyviä hahmoja ja vauhdikas tarina. Hyvää luettavaa, vaikken pidäkään siitä, kuinka Nic Costan tielle taas piti tuoda nainen, joka lopussa vain katoaa kuin tuhka tuuleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti