sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sue Grafton: Q is for Quarry

Alkuteos: Q is for Quarry (2002)
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 561
Kustantaja: Pan Books
ISBN: 0-330-48833-3
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Kinsey Millhone aakkosmurhat
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2016: 15. Kirjan kansi on mielestäni ruma (1/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 25 ja 44


*She was a ‘Jane Doe’, an unidentified white female whose decomposed body was discovered near a quarry off California’s Highway 1. The case fell to the Santa Teresa County Sheriff’s Department, but the detectives had little to go on. The woman was young, her hands were bound with a length of wire, there were multiple stab wounds, and her throat had been slashed. After months of investigation, the murder remained unsolved.


That was eighteen years ago. Now the two men who found the body, both nearing the end of long careers in law enforcement, want one last shot at the case… and they turn to Kinsey Millhone to help them find closure. Kinsey is intrigued and agrees to the job.


But revisiting the past can be a dangerous business, and what begins with the pursuit of Jane Doe’s real identity ends in a high-risk hunt for her killer.*


Tämä Gaftonin aakkosmurha-kirja eroaa aavistuksen normaalista tyylistä. Tai ainakin niistä, jotka olen tähän mennessä itse lukenut. Tällä kertaa nimittäin avataan normaalia enemmän Kinseyn vanhempien kuolemaa ja Kinseyn ja hänen jäljellä olevan sukunsa välejä. Normaalisti niihin vain viitataan, mutta tällä kertaa lukijalle paljastetaan huomattavasti enemmän. Tämä saa minut lukijana pohtimaan sitä, että pitäisikö kirjat sittenkin lukea järjestyksessä? Ainakin ne loput, mitä en ole lukenut tai joista en enää muista kovin paljoa. Mikäli tämä taustalla pyörivä tarina ei ole lukijasta niin tärkeä, voi kirjat tietenkin lukea sattumanvaraisessa järjestyksessä.


Tämän kirjan tekee erikoiseksi myös se, että juoni perustuu todelliseen tapaukseen. Ainakin osittain. Minusta oli mukavaa, että Gafton oli ottanut tapauksen pohjaksi oikean Jane Doen, jonka tapaus kirjan kirjoitushetkellä oli vielä auki. Vaikka muuten kirja onkin fiktiivinen antaa todellinen pohja tarinalle oman kiinnostavan sävynsä.


Noita muutamaa huomattavaa eroa lukuunottamatta kyseessä on aika perinteinen aakkosmurha-kirja. Kinsey selvittelee tapausta ja alkuun tuntuu, ettei hän saa juuri mitään selville. Vähitellen palat kuitenkin alkavat loksahdella paikoilleen ja ratkaisu on enemmän tai vähemmän yllättävä. Itse ainakin olin haukkumassa ainakin osittain väärää puuta.


Kinseyn tovereina toimii tällä kertaa kaksi jo eläkeikään ehtinyttä poliisia, jotka ovat verrattaen mukavia tapauksia kohtalaisen epäterveellisine elämäntapoineen. Viinin sijasta tällä kertaa saattaa lukiessa iskeä roskaruuanhimo. Sen verran usein erilaisissa burgeripaikoissa vieraillaan.

Mukava, perinteinen ja rauhallisesti etenevä dekkari, jossa vauhti kiihtyy loppua kohden. Ei ehkä paras kirja aloittaa tätä sarjaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti